90-luvulla tehtiin tutkimus ja suositus paikkurin kuljettajatilan ergonomiasta, sekin jäi historiaan vailla tuloksia. Asetus myös edellytti aikanaan matkustamossa tiettyä kaltevuutta istuimiin kuten jalkatilaa edessä olevan penkin selkänojaan. Uusissa autoissa tuntuu polvitila olevan polvettomille ja istuimen kallistus eteenpäin kallellaan, siten matkustaja joutuu varamaan jaloillaan pysyäkseen penkillä.
Viestiketjun aikaisemmissa viesteissä moitittiin penkkien lomittamista, tämän tarkoituksen ollessa hartiatilan antaminen. Jokainen on huomannut paikkurin kyydissä ollessaan, että käytävän puoleiselle paikalle istuessa saat istua vinossa puolet pakarasta käytävällä selän ollessa taipuneena samaan suuntaan. Näkisinkin hyvänä paikkurin käytävän kaventamisen lähelle linjavuorojen käytäväleveyttä, tämän antaessa istuville matkustajille enemmän tilaa sekä matkustusmukavuutta, ja seisomaan joutuville paremman tuen selkänojien ulkoreunoista.
Itse ensimmäisen viestin kysymykseen liittyen; pysäkkijarru pois etuovilta, kuljettajanistuimelle tarpeeksi tilaa rahastusasentoon kääntämiseksi, tarpeeksi valovoimaa rahastustiskiin, nykimättömän kuin tökkimättömän vaihteiston, säädettävät käyttölaitteet, pehmeämmät jarrut (toive ajattelua - asbestivapailla aina tökkää), täsmällisen ohjauksen, rämisemättömän korin, kunnolliset ajovalot, taustapeilit joista näkee, seis-valon (himmennettävän) hyvän näkyvyyden kojetaulussa (mieluimmin tuplana) ja sen matkustamoon näkyvän olevan sitä vanhaa hyvää mallia keltaisella pohjalla, kuten matkustamon oville sijoitettu äänimerkki stop-nappulaa käytettäessä. Toimivan ja riittävän lämmityksen. kuljettajan radion kaiuttimien pitäisi sijaita lähellä korvia esim. niskatuessa, silloin sen äänen voi pitää miellyttävällä volyymilla. Siinähän sitä oli joitakin asioita joita minä toivon työkalulta. Lisänä tuo alla oleva.
HKL-tilaajaorganisaatio pisteyttää uusiksi itsensä tilaaman liikenteen - mm. jäähdytysilmastoidusta linja-autosta saa enemmän pisteitä kuin sitä vailla olevasta.
Toimiessani 90-luvulla HKL:n liikennehenkilökunnan ts-valtuutettuna ajoin voimakkaasti tätä kuljettajan jaksamista ja matkustajan mukavuutta sekä viihtyisyyttä parantavaa jäähdytysilmastointia. Mutta mitä vielä, ammattiyhdistyksetkään eivät tuolloin lämmenneet asialle. Saati työnantaja; änkyrät bussijohtajat olivat periaatteessa vastahankaan ja raitiovaunuissa ei kuulemma sähkö olisi riittänyt Nyt riittää, sillä 2 vuoden sisällä kaikkiin mankeleihin tulee jäähdytysilmastointi. Helsingin sisäisessä liikenteessä olevat autot lienevät 10 -12 vuoden sisällä kaikki jäähdytysilmastoituja kilpailutuskierrosten mukaisessa järjestyksessä.
Sain minä kuitenkin aikaiseksi HKL:n pääkonttorin jäähdytysilmastoinnin, ei tarvinnut konttoristien kuin kahtena vuonna pitää 15 minuuttia tauko per tunti ja vähintään 3 kk:tta vuodessa, niin jopa ymmärsi johtokin, että oma työnteon mukavuuskin siitä paranee, kun työilmasto on asiallisella tasolla.
Aina jotain unohtuu, kuten nytkin. Mikähän mania bussivalmistajia tai tilaajia vaivaa, kun kuljettajan vasemman jalan tuentaa ei saada asialliseksi. Siis siten, että sille olisi tilaa. Optimi lienee samassa kulmassa kuin kuin oikea sen ollessa kaasulla ja vähän lisää vasemmalla pieni tasainen korotus verenkierron voimistamiseksi.
