Tilaaja- vai "pilaajaväritys" bussiliikenteessä

Tilaaja- vai "pilaajaväritys" bussiliikenteessä?

  • Tilaajaväritys

    Äänet: 74 77.1%
  • "Pilaajaväritys"

    Äänet: 22 22.9%

  • Äänestäjiä yhteensä
    96
Bussin pitää toki olla eri värinen kuin ratikka tai metrojuna, toki sama teema saa toistua, mutta eri värien kanssa...
Helsingissä ehkä ihan hyvä näin, mutta on maailmalla olemassa sellaisiakin onnistuneita ratkaisuja, joissa bussit ja ratikat ovat saman värisiä, esim. Krakova. Ja jos Turkuun ratikoita tulee, niin tosiaankin toivoisin myös niiden olevan keltaisia... :)
 
Enpä viitsi edes äänestää, kun kysymyksen asettelu on ohjaileva, että valitseeko tilaajavärityksen vai pilatun värityksen. Olisi ollut oikein äänestyttää vaikkapa tilaaja vai yksilöllinen väritys ilman että jo kysyttäessä otetaan kantaa. Omasta mielestäni olisi kivampi jos joka firmalla olisi omat värinsä eikä tasapaksua tasapäistämistä. Tulee ihan mieleen Maon Kiina, missä joka äijällä oli samanlainen harmaa puku.
 
on maailmalla olemassa sellaisiakin onnistuneita ratkaisuja, joissa bussit ja ratikat ovat saman värisiä, esim. Krakova.

Berliinissä ovat U-bahnin junat, ratikat ja bussit kaikki täyskeltaisia, samaten Dresdenissä ratikat ja bussit. Mielestäni ainakin Berliinin väritys toimii hyvin. Uudessa kalustossa on ikkunoiden ympärillä paljon foorumillakin valiteltua mustaa, mistä syystä keltainen ei ainakaan ratikoissa muodostu puuduttavan tasaväriseksi.

Ja jos Turkuun ratikoita tulee, niin tosiaankin toivoisin myös niiden olevan keltaisia... :)

Tämä on vähintäänkin todennäköistä, kun aikanaan poistetut ratikat olivat keltaisia ja 'uutta tulemista' varmaan halutaan korostaa. Turun nykyinen tilaajaväritys on mielestäni varsin onnistunut, bussien valkoinen perä vaan ei tietysti kura-aikana ole kovin valkoinen.
 
Ei ollut tarkoitus ohjailla äänestystä; käytin nimitystä "pilaajaväritys", koska sitä on käytetty mm. tällä foorumilla tilaajavärityksestä, negatiivissa mielessä.

Voitte yhtä hyvin ajatella, että äänestyksen kohta "tilaajaväritys" tarkoittaa ko. värityksen kannattamista joukkoliikenteen imagoa nostattavana ("brändäys") keinona.

Kohta "pilaajaväritys" tarkoittaa, ettet hyväksy sitä, vaan se on mielestäsi joukkoliikenteen imagoa huonontava (ja kannatat siis yksilöllisiä värejä) asia.
 
Viimeksi muokattu:
Itse en pidä tilaajavärejä minkään arvoisina, kun eivät ne poista sitä tosiasiaa, että kolhut ja naarmut näkyvät siltikin. Yksilövärit erottuvat massasta kivasti. Enkä ymmärrä miksi se Helsingin sininen pitää tunkea Esposeen ja Vantaalle jossa päävärit ovat olleet ammoisina aikoina vihreä ja kelta-oranssi.

Samoihin aikoihin kun tätä tilaajasoopaa alettiin soveltaa, bussien väriksi määriteltiin sininen, ratikat ovat lähes aina olleet vihreita, metrot oransseja ja junat punaisia, niin miksi Vr:n piti sotkea se muuttumalla vihreäksi?
 
Berliinissä ovat U-bahnin junat, ratikat ja bussit kaikki täyskeltaisia

Ratikat ja bussit eivät Berliinissä ole olleet aina nykykeltaisen värisiä. Berliinissä (kuten monenmonessa saksalaisessa kaupungissa) ratikat olivat kermankeltaisia ("elfenbein"). Tatra-vaunuilla oli oma poikkeava värityksensä, joka antoi niille ehkäpä hieman vanhahtavan ulkoasun.

Vuonna 1984 kokeiltiin Itä-Berliinissä ratikoissa "veristä" maalausta. Etu- ja takapäädyt sekä ovet maalattiin veriappelsiinin värisiksi ("blutorange"), loppuosien jääden valkoiseksi/vaalean kermankeltaiseksi. Yksi kaksi-akselinen juna sekä joukko KT4D -vaunuja ehdittiin maalata tähän väritykseen.

Veriappelsiiniväritys ei kuitenkaan miellyttänyt, joten taas uudistettiin. Vaunujen alaosa maalattiin oranssilla - yläosan jääden vaalean kermankeltaiseksi tai maalattiin valkoiseksi, kuten esimerkiksi tämä telivaunujuna. Tatran tehtailta toimitettiin Berliiniin uusia vaunuja uudella värityksellä vuodesta 1985 alkaen. Tsekkitehtaalla maalatut vaunut saivat himpun verran heleämmän värityksen kuin Berliinissa uudelleenmaalatut sisarukset.

Vuoden 1992 loppupuolella alkoi Tatravaunujen modernisointi. Samalla aloitettiin ratikoiden maalaaminen nykyisellä auringonkeltaisella-harmaalla-valkoisella värimaailmalla.
 
Viimeksi muokattu:
Ratikat ja bussit eivät Berliinissä ole olleet aina nykykeltaisen värisiä. Berliinissä (kuten monenmonessa saksalaisessa kaupungissa) ratikat olivat kermankeltaisia ("elfenbein").

Suomen saksalaisimmassa kaupungissa eli Viipurissa oli myös mitä suurimmalla todennäköisyydellä tällainen norsunluuväritys, jota punaiset koristeraidat täydensivät. Aiemmin on puhuttu sitruunankeltaisista vaunuista kirsikanpunaisin koristeraidoin, mutta uudessa muistelutiedossa on mainittu nimenomaan kermankeltainen vaunujen päävärinä. Se tuntuukin loogiselta värivalinnalta Viipurille. Värikuvia ei taida olla viipurilaisista ratikoista säilynyt.
 
Ratikat ja bussit eivät Berliinissä ole olleet aina nykykeltaisen värisiä.

No eivätpä tietenkään, eivätkä S-bahn -junat ole nykyäänkään. Historian varrella käytössä olleilla erinäköisillä värityksillä ei tosin mielestäni ole kovin paljon ketjun aiheen kanssa tekemistä. Pointti oli siinä, että yhtenäisellä värityksellä on mielestäni ainakin näin satunnaisen turistin näkövinkkelistä luotu mielikuvaa yhtenäisestä järjestelmästä, josta vastaa yksi organisaatio ja jossa liput kelpaavat ja linjasto on ymmärrettävissä (oli tämä käsitys sitten tarkalleen ottaen totta tai ei). Usein kuulee turistin sanovan, jopa tällä foorumilla, että hän menee metrolla kun se on selkeä, eli linjat ja aikataulut ovat hahmotettavia ja erehtymisen mahdollisuuksia on rajallisesti, ja vastaavasti bussiin ei uskaltauduta, kun ei olla varmoja siitä, että minne se menee ja mistä lippu pitäisi ostaa. Ainakin omalla kohdallani eräitä vuosia sitten Berliinin yhtenäiskeltainen auttoi välttämään tätä käsitystä, tosin en ole kaupungissa matkustanut kuin U-bahnilla ja ratikalla.
 
Mielestäni suurempi ihmettelynaihe kuin tilaajaväritys on se, miksi tilaajaväritystä ei otettu käyttöön jo silloin, kun YTV ja HKL sekä Turun joukkoliikennetoimisto aloittivat joukkoliikenteen kilpailutuksen.

Sekä pääkaupunkiseudulla että Turussa liikennettä hoidettiin ennen kilpailutusta sekamallilla, jossa osan liikenteestä ajoi kunnallinen liikennelaitos ja osa hoidettiin sopimusliikenteenä. Molemmilla alueilla oli sen vuoksi käytössä lukuisia eri värityksiä. Kun kilpailutus aloitettiin, liikennöitsijöiden omien värien käyttö ei muuttanut olemassaolevaa käytäntöä, joten siinä mielessä se on ymmärrettävä ratkaisu. Kilpailutuksen aloittaminen oli joka tapauksessa vaikea poliittinen päätös ja tilaajavärityskysymyksen koplaaminen samaan olisi todennäköisesti lisännyt kilpailutuksen vastustusta ja saattanut siten vaarantaa paljon tärkeämmän kysymyksen ratkaisun.

Kuten tiedetään, sekä Turussa että pääkaupunkiseudulla päädyttiin myöhemmin tilaajavärityksen käyttöönottoon. Ainakin pääkaupunkiseudulla tilaajavärityksen vastustus oli kuitenkin äänekästä ja ratkaisevaa vetoapua saatiin Turusta, josta pystyttiin kertomaan hyviä kotimaisia kokemuksia siirtymisestä yrityskohtaisesta värityksestä tilaajaväritykseen. Tilaajavärityksen aikaisempaan käyttöönottoon pääkaupunkiseudulla ei siis todennäköisesti olisi ollut poliittista valmiutta.
 
Enkä ymmärrä miksi se Helsingin sininen pitää tunkea Esposeen ja Vantaalle jossa päävärit ovat olleet ammoisina aikoina vihreä ja kelta-oranssi.

Juuri siksi. Ei ole enää Helsingin busseja ja Espoon busseja. On vain HSL, joka vastaa koko seudun liikenteestä. Yhtenäinen väritys viestii juuri sitä, että liikenteen brändi ei muutu, vaikka astut jonkun hallinnollisen yksikön rajan toiselle puolelle.
 
Tilaajaväritys on mielestäni ennenkaikkea joukkoliikenteen brändi, jolla markkinoida itseään uudelle matkustajakunnalle. Esimerkiksi Tampereella, jossa nysse on "aina ollut" sininen, kilpailutuksen myötä siirtyminen tuottajaväreihin olisi vain aiheuttanut sekaannusta.

Käytännön kokemuksesta voin myös sanoa, että pelkkä yhteistariffitunnus auton etuosassa ei kerro varsinkaan satunnaiselle matkaajalle sitä, että tälläkin autolla pääsisi haluttuun määränpäähän samalla hinnalla. Jäädään pysäkille ennemmin odottamaan sitä oikean väristä autoa, jolla päästään (parhaimmillaan) samaa reittiä määränpäähän.

Työnantajalla on oikeus päättää työntekijöidensä töissä käyttämästä vaatetuksesta, miksei siis bussiyhtöiden "työnantajalla" olisi oikeutta päättää liikennöintiinsä käytettävien autojen ulkonäöstä?
 
Työnantajalla on oikeus päättää työntekijöidensä töissä käyttämästä vaatetuksesta, miksei siis bussiyhtöiden "työnantajalla" olisi oikeutta päättää liikennöintiinsä käytettävien autojen ulkonäöstä?
Koska työn ulkopuolella kuljettaja voi vaihtaa vapaavalintaiset vaatteet päälle, mutta bussien "vaatteiden" vaihto HSL-ajojen ja tilauajojen välissä ei onnistu niinkään helposti.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Eivät tilausajot ole mikään este ainakaan HelBille, jolla konserniin kuuluva STA hoitaa tuon bisneksen omine värityksineen.
 
Koska työn ulkopuolella kuljettaja voi vaihtaa vapaavalintaiset vaatteet päälle, mutta bussien "vaatteiden" vaihto HSL-ajojen ja tilauajojen välissä ei onnistu niinkään helposti.

Ei kai bussin väritys ole mikään este sille, missä sitä voi käyttää? Ellei sitten HSL ole kieltänyt näin väritettyjen autojen käytön muussa liikennöinnissä; en ota tuohon kantaa, koska ei tietoa asiasta ole. Ja koska itse on töissä yrityksessä, jonka oma (Scala-)väritys otettiin lähes sellaisenaan käyttöön tilaajaväritykseksi, niin en osannut ajatella sitä tuota kannalta.
 
Ei kai bussin väritys ole mikään este sille, missä sitä voi käyttää? Ellei sitten HSL ole kieltänyt näin väritettyjen autojen käytön muussa liikennöinnissä; en ota tuohon kantaa, koska ei tietoa asiasta ole. Ja koska itse on töissä yrityksessä, jonka oma (Scala-)väritys otettiin lähes sellaisenaan käyttöön tilaajaväritykseksi, niin en osannut ajatella sitä tuota kannalta.
Tilausajojen ongelma on siinä, että kun joltakulta tilausmatkalaiselta kysyy, kenen bussilla menitte, vastaus tulee olemaan että menimme HSL:n bussilla. Ajon ajava yritys ei siis jää asiakkaan mieleen, kun bussin väritys ei toimi mainoksena.
 
Takaisin
Ylös