Espoon kaupungin HKL-bussi

Antero Alku

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
28 Kesäkuu 2005
Viestit
7,552
Eilisessä Hesarissa kerrottiin, että Espoon kaupunki sai teekkareilta lahjoituksena HKL:n bussin vuonna 1972. Minulla ei ole tässä käsillä busseista tietoja, joten mikä tuo lahjoitettu bussi oli ja erityisesti, mikä oli lahjan kohtalo? Voisin olettaa, että lahjoitettaessa bussi oli käyttökuntoinen, mutta mahtoiko Espoon vastasyntyneen kaupungin kunnialle olla liian kova kolaus käyttää bussia muuhun kuin romuttamiseen?

Voin tässä samalla kertoa, että kun itse aloitin opinnot vuonna 1975 TTKK:lla Tampereen Hervannassa, sinne oli koko lailla kehnot bussiyhteydet. Moni teekkari asui keskustassa, joten busseja olisi tarvittu. Vain tenttipäivinä TaKL ajoi ylimääräisiä vuoroja korkeakoululle. Näissä vuoroissa oli usein erikoista kalustoa, koska vakiokalusto kiersi normaalivuoroissa. Olen erikoisvuoroilla matkustanut koululle mm. TaKL:n Scania Capitolilla. Valitettavasti ei ole kuvaa Capitolista korkeakoulun päärakennuksen edustalla. Silloin ei ollut yhtä helppo pitää kameraa mukana aina kuin nykyään.

Minusta tuli Koneenrakentajakillan puheenjohtaja, ja opiskelijoiden etujärjestönä päätimme ehdotuksestani, että yritämme tehdä jotain koulun yhteyksien parantamiseksi. TaKL vastasi ehdotukseemme koululinjasta, ettei ole kalustoa. Niinpä aloimme puuhata bussin lahjoittamista TaKL:lle, silloin tietämättä siitä, että otaniemeläiset olivat tempaisseet bussilahjoituksella muutaman vuoden aikaisemmin. HKL:ltä saimme lupauksen, että he myyvät meille poistoon menevän bussin siinä kuin kelle hyvänsä muullekin, ja voivat huolehtia, että bussi on kuitenkin toimintakuntoinen. Hinta taisi olla silloin 1500 markkaa, noin puolet vuoden opintolainasta. Jonkun maalaamon kanssa saimme sovituksi, että he sponsoroivat meille bussin maalauksen TaKL:n väriin.

Killalla ei ollut rahaa bussin ostamiseen, joten selvitimme, että HKL oli poistamassa Scanioita, ja käännyimme suomalaisen edustajan puoleen. Scanian edustaja kieltäytyi jyrkästi, mikä oli meille melkoinen yllätys. Selitys oli, että käytetyn bussin lahjoituksen rahoittaminen haittaisi heidän liikesuhteitaan TaKL:n kanssa. Me kun ajattelimme, että asia olisi toisinpäin. Emme saaneet rahoitusta järjestetyksi, joten bussitempaus raukesi. TaKL:n 23:lla pääsimme sitten edelleen vain Teekkarinkadun risteykseen.

Antero
 
Minusta tuli Koneenrakentajakillan puheenjohtaja, ja opiskelijoiden etujärjestönä päätimme ehdotuksestani, että yritämme tehdä jotain koulun yhteyksien parantamiseksi.
Menee ohi otsikon, mutta en ole tainnut koskaan hoksata kysyä sinulta aikalaismuisteloita, oliko TTKK:lla tai muualla Hervannassa tuolloin keskusteluja Hervannan raideliikenteestä? Ruusuvuoren voitokas Hervanta-suunnitelmahan sisälsi Hervannan valtaväylän keskellä kulkeneen pikaradan keskustaan ja 1980-luvullakin kirjoitettiin, että
The shopping and commercial element of Hervanta Centre […] is therefore the hub of the Hervanta ‘concrete jungle’, bringing the housewives together for their daily shopping, serving as a covered market square. There is no railway station in Hervanta at the moment but the Metro will be built in 1990 when the upper floor will become part of the station concourse. This ‘concourse’ presently bridges the width of the building, creating a relationship with the supermarket onto which it looks. Even the section of this gallery is reminiscent of both the market hall and the railway station concourse: one can sit there eating lunch or drinking coffee and overlooking supermarket, forest and the rest of the Cultural Axis.
, mutta mitään muuta lähdettä väitteelle ei ole. Vuoden 1972 yleiskaavassa puhuttiin Tampereen joukkoliikenteestä vain seuraavasti:
TREYK72 sanoi:
Tampereen koko ja muoto määräävät siellä kysymykseen tulevat liikennejärjestelmät. Järvien vuoksi kaupunki on laaja-alainen ja hajanainen keskeisiä alueita lukuun ottamatta. Mahdollisesti taajama-alueilla tulisi kysymykseen ovelta-ovelle bussi (Dial-A-Bus) tai taksi (Dial-A-Taxi) tai kaksitoiminen bussi (ADMB). Maanalainen raidemetro tuskin tulee kysymykseen Tampereella ellei tunnelin teko oleellisesti halpene. Yksiraiteinen (monorail) tuntuu jo todennäköisemmältä. Viestintätekniikan kehittyessä ja ihmistyövoiman kallistuessa tulevat kevyet tietokoneohjatut liikennejärjestelmät (Raidetaksi, putkiposti) tämänkokoisissa kaupungeissa todennäköisiksi, joskin ne edellyttävät melko suuria investointeja. Eri maissa näitä järjestelmiä kokeillaan, mutta nykyisen näkemyksen mukaan näitä ei tultane Tampereella vuoteen 2000 mennessä soveltamaan. Nykyisen rautatieverkon hyväksikäyttöä lähiliikenteessä voitaisiin ajatella, mutta jo hajaantumaan päästetty asutus lienee esteenä riittävän matkustajamäärän saamiselle.
Erityisliikennejärjestelyinä voivat esim. keskusta-alueella tulla kysymykseen liikkuvat jalkakäytävät joskin vain tärkeimmissä kohdin. Laajoilla järvialueilla voitaisiin ehkä erikoistarkoituksiin käyttää pintaliitäjiä 10…30 km etäisyyksille asti.Tieverkkosuunnittelussa tulisi ottaa huomioon mahdollisesti muuttuvat olosuhteet paitsi maankäytön myös liikennevälineiden (sähköauto jne.) osalta.
eli jostain syystä raitioliikennettä ei pidetty minkäänlaisena vaihtoehtona. Ilmeisesti ajateltiin ajan hengen mukaisesti, että kerta Turusta ollaan juuri lakkauttamassa raitiotiet kokonaan ja Helsingistäkin on tarkoitus vuoteen 2000 mennessä lakkauttaa ja korvata metrolla ja busseilla, niin ei edes mainita koko liikennemuotoa. Monorail on tulevaisuutta, onhan se tuttu scifi-leffoista.

Kaupunginjohtaja Lindfors oli kuitenkin jo vuonna 1966 maalaillut pikaraitiotietä tiettävästi ensi kerran Aamulehden visiokolumnissaan, joka oli "päivätty" vuodelle 1981. Kuitenkin Hervannan julkinen liikenne 1970–1980-luvuilla-muistiossa (25.4.1971) todettiin seuraavaa:
Ruusuvuoren suunnitelmassa esiintynyttä [Hervannan] pikaraitiotietä pidettiin liikennelaitoksen laatimassa joukkoliikennesuunnitelmassa epätaloudellisena ja liian suuria pääomasijoituksia vaativana ratkaisuna. Liikennelaitos ja hieman myöhemmin kaavoitusoasto piti pikaraitiotietä vasta joskus tulevaisuudessa toteutettavana joukkoliikenneratkaisuna
– kuitenkin Hervannan valtaväylään ja väestönsuojina tuplanneisiin kallioon louhittuihin parkkihalleihin ja urheiluhalleihin riitti rahaa ihan helposti.

Olikohan edes rollikkalinjan 25 (Ammattikoulu-Sammonkatu) jatkoa mietitty Hervantaan? Linjahan oli sähköistetty vuosina 1970–76, ja sitä olisi ollut näin myöhäsyntyisnäkökulmasta fiksu jatkaa uudenkarheaa Hervannan valtaväylää pitkin Hervannan kahdelle päähaaralle, ja miksei myös linjaa 11 Muotialan päätteeltä Sotilaankadulle, Turtolankadulle ja TTY:n tienoolle. Tällöin olisi saatu sekä hankala Hervannan mäki taltutettua että hoitaa Hervannan runkoliikenne nykyaikaisesti tiheällä vuorovälillä, joka olisi hoitanut myös Kalevan liikennetarpeet. Tosin yhdistämällä kolme erittäin tiheästi liikennöityä ja ruuhkaista linjaa, 23, 25 ja 30 yhdeksi olisi varmaan aika pian havaittu, että bussi ei riitä, rakennetaan pikaraitiotie ja tilataan NrIII-vaunuja multippeliajomahdollisuuksin. ;)
 
Monorail on tulevaisuutta, onhan se tuttu scifi-leffoista.

Olisikohan sekin ollut tamperelaisten mielissä vuoden 1962 Seattlen maailmannäyttelystä? Näsinneula oli jo ehditty rakentaa kyseisen näyttelyn innoittamana.
 
Menee ohi otsikon, mutta en ole tainnut koskaan hoksata kysyä sinulta aikalaismuisteloita, oliko TTKK:lla tai muualla Hervannassa tuolloin keskusteluja Hervannan raideliikenteestä? Ruusuvuoren voitokas Hervanta-suunnitelmahan sisälsi Hervannan valtaväylän keskellä kulkeneen pikaradan keskustaan...
Ei ollut Hervannan raideliikenteestä mitään puhetta. Se oli tiedossa, että Ruusuvuoren kauppakeskuksen viereen jääneelle tasatulle tyhjälle aukealle oli tulossa Hervannan valtaväylän jatkemotari, mutta sekin vasta joskus.

Jos nyt hieman suhteutetaan tilannetta 1975 siihen, mitä Hervanta on nykyään, niin sen ajan tunnelmat lienee helpompi ymmärtää. Hervannan valtaväylä avattiin 2-kaistaisena muistaakseni vasta 1976. Samaan aikaan rakennettiin kulttuurikeskusta, liikekeskusta ja Etelä-Hervantaa. TTKK:n konetalo sijaitsi sanamukaisesti keskellä metsää. Sähkötalo valmistui ennen opintojeni loppumista. Muualla ympärillä oli joko metsää tai Hervannan kaatopaikan jäänteitä. Öljykriisistä huolimatta autoilu oli kova sana. Ratikat ja trollit olivat kuolevia liikennemuotoja, siitä huolimatta, että puhuttiin öljyn loppumisesta ja ainakin pysyvästä hinnannoususta.

Olikohan edes rollikkalinjan 25 (Ammattikoulu-Sammonkatu) jatkoa mietitty Hervantaan? Linjahan oli sähköistetty vuosina 1970–76, ja sitä olisi ollut näin myöhäsyntyisnäkökulmasta fiksu jatkaa uudenkarheaa Hervannan valtaväylää pitkin Hervannan kahdelle päähaaralle, ja miksei myös linjaa 11 Muotialan päätteeltä Sotilaankadulle, Turtolankadulle ja TTY:n tienoolle.
Johdinautoliikennehän loppui toukokuussa 1976 ja sitä oli ryhdytty supistamaan jo 1973 lakkauttamalla Muotialan linja 11. Perimmältään lakkautuksen taustalla oli haluttomuus hankkia uusia johdinautoja. TaKL oli sillä kannalla, että se ei missään tapauksessa hanki uusia johdinautoja yksin. Vaan jos Helsinki hankkii, Tampere voi harkinta hankintaa. Johdinautoliikenteen laajentaminen Hervantaan olisi edellyttänyt lisää autoja tai vanhojen siirtämistä toisilta linjoilta. Missään tapauksessa ei kuitenkaan olisi ollut järkevää investoida uusiin ajojohtoverkkoihin elinkaarensa lopussa olevaa autokantaa varten.

Helsinkihän ei hankkinut, vaan valtuuston määräämillä johdinautorahoilla ostettiin dieselbusseja. Eli niin HKL sinetöi Tampereenkin johdinautoliikenteen kuoleman.

Mutta se TKY:n lahjabussi Espoolle? Eikö kukaan tiedä siitä mitään?

Antero
 
Takaisin
Ylös