Joukkoliikenneharrastuksen moraalista ja etiikasta
Palataan nyt sitten vielä asiaan, kun sitä kysytään:
Viimeksi muistaakseni 30.-31.12. välisenä yönä,
Tämä korostettu kohta viestissä herätti huomioni. Sana "työtehtävissä" olisi ollut ratkaiseva, joka olisi poistanut ihmettelyni välittömästi.
Olen 20-vuoden aikana tavannut henkilöitä varikkotiloissa (ja siellä olevissa busseissa) myös vähemmän asiallisissa toimissa. Tokikaan en epäile nimimerkki "waden" ei olevan sellainen, mutta kun on kyse paikasta, jotka ovat yhtiön palveluksessa työskentelevien työtiloja ja omaisuutta, on tietty varovaisuus aina (mielestäni) paikallaan. Itse kysyn aina kohteliasti "kuinka voin auttaa?", kun tapaan jonkun ei-tutun "siviilin" varikkotiloissamme. Tähän mennessä asia on aina selvinnyt asiallisesti. Olen omistatunut työlleni ja tunnen myös vastuuni edustamaani yhtiötä kohtaan. Mielestäni se on meidän kaikkien henkilökuntaan kuuluvien velvollisuus. Joukkoliikenteessä työskennellään ihmisten kanssa, eikä turvallisuudesta voi tinkiä sen suhteen. Varikkotilojen yhteydessä on useasti myös yhtiön hallintoon kuuluvien työtiloja, jotka ovat selkeästi vain yhtiön sisäinen asia, eikä niihin ole ulkopuolisilla asiaa.
Meillä kuljettajina ei ole valtuuksia myöntää vierailulupia varikkotiloihimme. Sellaisissa asioissa on syytä kääntyä liikenneyhtiön johdon puoleen.
Tällaista tämä nykyaika vaan on.
Kun menen vaikkapa hakemaan poikaani hänen koulustaan ja jos menen koulurakennukseen sisään, tulee välittömästi joku henkilökuntaan kuuluva kysymään samaa minulta. Monissa firmoissa ei pääse aulaa pidemmälle kun vahtimestari tai joku turvallisuushenkilökuntaan kuuluva tiedustelee vierailun syytä. Ei pidä ottaa nokkiinsa siitä, se kuuluu asiaan. Tällainen valveutuneisuus ja valppaus antaa ammattimaisen kuvan yrityksen/yhtiön/viraston tms. toiminnasta. Turvallisuus on nykyisin melkeinpä ykkösprioriteetti.
Toinen asia on joukkoliikenneharrastus ja sen eettiset sekä moraaliset säännöt.
On mielestäni tärkeää harrastuksemme kannalta, että toimimme kohteliaasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä alan yritysten sekä niissä työskentelevien kanssa. Vain siten säilytämme hyvät välimme sekä luottamuksen molemmin puolin; yhteistyö sujuu. Ajatelkaa, että meitä on mm. kutsuttu tutustumaan yrityksiin, jotka valmistavat tulevaisuuden joukkoliikennevälineitä (esim. Transtechin raitiovaunut), metrovarikoille ja muihin sellaisiin paikkoihin ja yrityksiin, joihin "taviksilla" ei ole juurikaan asiaa. Tämä kaikki luottamuksellisen yhteistyön tulosta, vuosikymmenien aikana.
On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät välttämättä ymmärrä (mikä on täysin ymmärrettävää), miksi jotkin liikennevälineet kiinnostavat niin, että niiden seuraamista ja bongailua voi kutsua oikein harrastukseksi; koripallo, lätkä tai postimerkkeily on helpompi ymmärtää. Tällaisia ihmisiä on myös töissä joukkoliikenneyrityksissä; heille se on puhdas ansiotyö tai ovat jopa ko. yritysten omistajia/johtoa/hallintoa. Mielestäni on erityisen tärkeää, ettei harrastustoimintaamme koeta uhaksi heille.
Itse olen joukkoliikenneammattilainen ja se on ollut koko työikäni ainoa oikea ammattini. Joukkoliikenteen seuraamisesta ja sen harrastamisesta olen ollut kiinnostunut puolestaan koko ikäni (42v) ja jo aivan pienenä poikana bongailin liikennevälineitä, tutkin karttoja, otin yhteyttä liikennelaitoksiin, ympäri maailmaa. Minne tahansa maailmassa menenkin, tutkin ensitöikseni alueen joukkoliikennettä. Jo ennen matkaa otan selvää siitä internetistä, kirjoista sekä oppaista. Esimerkiksi Hongkongissa hankin heti joukkoliikenneoppaat ja kartat ja menin tutustumaan paikalliseen metroon ja busseihin. Jo muutamassa päivässä oli hahmottanut koko kaupungin, josta oli suurta apua siellä suunnistamisessa. Singaporessa, vaimoni setä, ihmettelin kun osasin parissa päivässä liikkua siellä ilman opastusta. Väitänpä, että joukkoliikenneharrastaja saa kaikkein eniten irti esimerkiksi uusista kaupungeista, kun silmät auki liikkuu niissä liikennevälineillä. Nähtävyydetkin on edullisesti ja helposti joukkoliikennevälineiden ulottuvilla.
Tätä kiinnostusta käytän sitten hyödykseni varsinaissa ammatissani, bussinkuljettajana, ja se auttaa mm. oikeanlaisen työasenteen luomisessa. Ammennan tietoa kokoajan ja opin työstäni jatkuvasti kaikkea uutta. Miellän ammattini tärkeäksi toimivan kaupunkiyhteisön ja sen toimivuuden kannalta. Harrastukseni pitää yllä ammattitaitoani ja -ylpeyttäni. Kuitenkin toimin ammatissani ensisijaisesti ammattilaisena ja ymmärrän, ettei se ole harrastelua, vaan kokoajan tarkkuutta ja huomiota vaativaa työtä, jossa vaalin myös omaa työpaikkaani sekä -yhteisöäni.
Näissä valoissa ei ole ihan sama, miten toimin ja mitä esimerkiksi kirjoittelen tänne joukkoliikennefoorumille, sillä tätä luetaan yllättävän korkeilla tahoilla. Tästä foorumista on kuitenkin tullut niin asiallinen ja ammattitasoinen joukkoliikenneharrastajien välinen yhteisö sekä tietolähde, etten lapsena tai edes uraani aloittaessani voinut uneksiakaan tällaisesta.
Pidetäänhan kaikki huolta, että meitä arvostetaan eikä pelätä? Olemme joukkoliikenneharratuksen "ammattilaisia".
---------- Viesti lisätty kello 12:58 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:37 ----------
Miksi pitäisi päästä taukotiloihin käymään? Ihan vain silkkaa uteliaisuuttani kysyn. Taukotiloissa on kuitenkin kuljettajia lepäämässä ja viettämässä omaa aikaa, toiset nukkuen, toiset tv:tä katsellen, mitä kukin tekeekään.
Meilläkin on taukotiloista kadonnut kuljettajien henkilökohtaista omaisuutta kuten puhelinta ym. Taukotiloissa on myös yrityksen omaisuutta kuten tietokoneita ym.
Jos taukotiloissa liikkuu yrityksen ulkopuolista porukkaa niin uskaltaako sitä sitten jättää laukkuaan mihkään edes vessassa käynnin takia?
Nämä arvon kollegan mainitsemat seikat ovat täyttä totta. On mielestäni itsestään selvää, ettei jonkun työyhteisön tiloihin mennä. Ne on tarkoitettu yrityksen työntekijöille, eikä siellä ole mitään, mikä kuuluisi ulkopuolisille. Harrastus ei ole sellainen asia, joka oikeuttaisi "urkkimaan".
Hakekaa töihin alallemme, jos tämä ala kiinnosta.
Monien yrityisten tilat ovat kokonaan lukuittuja ja niissä liikutaan kulkukorttien avulla ja kameravalvonta valvoo joka paikkaa. Edes meillä kuljettajilla ei ole asiaa joka paikkaan.
