Vs: Havaintoja HSL-alueelta - tammikuu 2012
Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, että mahtaa bussinkuljettajien taukotilat olla sveitsiläisen pankin holviakin salaisempia paikkoja. Harrastajakielteinen asenne pistää miettimään kaikenlaista. Onneksi ratikkapuolella valtaosa kuljettajista tuntuu edustavan aivan toisenlaista näkemystä.
Tässä on yksi ero, raitiovaunut mielletään verovaroin rahoitetuiksi, julkiseksi omaisuudeksi. Niiden hankintakin on täysin julkista puuhaa, jota voi netissä seurata mm. HKL-johtokunnan kokouksia seuraamalla, kuten myös vaikkapa SRS:n uutissivuilta. Yksityiset bussiyhtiöiden toimitilat ja bussit, vaikka ajavatkin HSL:n tilaamaa sopimusliikennettä, ovat kyseisten yhtiöiden yksityistä omaisuutta. Niiden työntekijät ovat heidän "omaisuuttaan", töissä ollessaan. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat", kuuluu vanha suomalainen sanontakin. Ennenmuinoin, kun HKL hallitsi bussiliikennettäkin oli sen toiminta yhtä julkista kuin raitioliikenteenkin ja bussitkin hankittiin samallalailla julkisina hankintoina.
Minä en koe olevani "harrastajakielteinen", päinvastoin. Mun kyydissäni on olleet lukemattomat joukkoliikenneharrastajat, tunnen heitä paljon, olen ollut pitkään on vaikkapa SRS:n jäsen ja olen ylläpitänyt omaa harrastustani jokaisessa elämäntilanteessani. Mutta ymmärrän hyvin, että on kollegoita, jotka eivät ajattele samoin. Se on vain hyväksyttävä, joukkoliikenneharrastajana joukkoliikenneyrityksessä, jossa on satamäärin työtovereita. Joskus alkuaikoina puhelin harrasteasioista avoimemminkin, mutta siinä tulee aika nopeasti leimatuksi jonkinasteiseksi "hörhöksi" kollegoiden keskuudessa. Olen ollut myös ratikkakuskien taukotiloissa ja jutellut heidän kanssaan, enkä näe, että he olisivat mitenkään erilaisia. Sattuu ehkäpä vain, että sinun tuttavapiirissäsi, nimimerkki "339-DF", on enimmäkseen niitä harrastajamyönteisempiä kuljettajia. Mutta varmasti löytyy myös ns. "arskoja", jotka "poistavat varmistimen, kun kuulevat sanan harrastaja".
Minusta olemme sitoutuneet tiettyyn lojaalisuuteen työnantajaamme kohtaan, allekirjoittaessamme työsopimuksemme ja meidän odotetaan toimivan sen mukaan. Kuten sanoin: se on minulle tärkeä työ, enkä anna minkään asian pilata sitä, että minulla on kunnia työskennellä HSL-liikenteen parissa, edustamani sopimusliikennöitsijän palveluksessa.
Onko käynyt mielessä, että nuo huolimattomasti säilytetyt tavarat ovat yhtä hyvin voineet lähteä kolleegan matkaan?
Pidän myös aika erikoisena, jos arvotavaraa, mukaan lukien jopa rahastuslaukkuja, jätetään taukotilassa lojumaan esim. wc-käynnin ajaksi.
Oli joskus kuulema aika, jolloin Rautatientorin taukotuvassakaan ei ollut reppulokeroita, vaan kuljettajien rahastusreput heittiin pinoon ruokailun ajaksi ja kun töihin palattiin, niin sieltä jokainen kaivoi omansa. Pitkäkyntisiä ei ollut (näin ainakin muinaiset, jo eläkkeelle jääneet kollegat tarinoivat
).
Nykyään on toisin ja vaikkapa pukukaapin päälle unohtunut kännykkä saattaa kadota jälkiä jättämättä. Minä usein ihmettelen, että kenen toimesta? Jos on kollega, niin todella syvältä on sellaisen asenne. Kukaan ei ole jäänyt kiinni, eikä kukaan tiedä asiasta mitään.
Nykyään on toki lukollisen reppulokerot, eikä mitään pidä jättää, en ainakaan itse jätä, syötiksi. Vessaankin otetaan kaikki kamat mukaan. Mutta, on se mielestäni väärin, ettei työtoveriinkaan voi enää välttämättä luottaa. Saati sitten täysin ulkopuolisiin. Parempi pelata varman päälle, niin ei tule murheita.
---------- Viesti lisätty kello 22:09 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 22:04 ----------
Vielä yksi kysmys, kun "339-DF" sen heitti päähäni:
Voiko vaikkapa ratikkakuskien taukotilaan Hakaniemeen tai Töölön varikolle marssia sisään kuka vaan, tuosta vain? Voiko tuoda kavereita?En usko hetkeäkään, että voi, mutta jospa foorumin spåra-ammattilaiset valistaisivat?
