"Tuplaaja"

En tiedä onko viestiketjun termi oikea, joten saa korjata. Jos tästä on keskusteltu jossain muussa ketjussa, ylläpito voinee siirtää tämän jutun oikeaan ketjuun. Haulla en ainakaan löytänyt kysymykseeni vastausta.

Mutta asiaan. Muistelisin joskus vielä 1990-luvulla kaukoliikenteen dösissä olleen ns. vaihteiston "tuplaajia". Eli vaihdekepissä oli sellainen punainen etusormella nostettava kieleke, jossa oli muistaakseni asennot H ja L. Kun dösä saavutti tavoiteajonopeuden, kuski nosti "tuplaajan" asentoon H ja sitten mentiin. Muistaakseni se toimi siten, että kuski nosti kielekkeen asentoon H ja painoi sitten kytkintä, jolloin ylävaihde kytkeytyi.

Oliko paikallisliikenteen autoissa moista "tuplaajaa" käytössä (Helsingin alueella)? Sen ainakin muistan hämärästi, että muun muassa Vantaan Liikenteen autoissa oli vaihdekepissä "tuplaajan" paikassa pelkkä aukko, mutta itse kielekettä ei ollut. Vantaan Linjan turistibussissa sellainen sen sijaan oli. Älkää kysykö autojen numeroita, sillä niitä en muista.

Minkä merkkisestä vaihteistosta oli kyse? Löytyiskö tästä vaihteistosta kuvia jostain?

Sen verran ohi aiheen, että oliko Vantaan Liikenteen #213 ensimmäinen Vantaan Liikenteen automaattilootainen peli? Jos oli, niin tuliko tämä Vantaan Liikenteelle vuonna 1989? Toinen hieman ohi aiheen menevä kysymys on se, milloin HKL luopui viimeisestä keppivaihteisesta autostaan? Siis HKL, ei Suomen Turistiauto Oy.

Tämä kaikki siis muistinsyövereistä, joten yksityiskohdista en mene takuuseen. Joku todellinen asiantuntija sen sijaan voinee valottaa hommaa hieman enemmän.

Olen nähnyt juuri tällaista "tuplaajaa", tai jotain sen kaltaista laitetta, käytössä ihan nykyäänkin muutamissa Savonlinjojen kaukoliikenteen bussien vaihdekepeissä. Eli yhdessä kepin asennossa on ikään kuin kaksi vaihdetta.

Oikea nimitys lienee puolittaja joita tapaa kuorma-autoissa yleisesti

wikipedia sanoi:

Tämän lisäksi vaihteistossa voi olla puolittaja eli jakovaihteisto, jolla jokainen vaihde saadaan puolitettua. Puolittaja voi toimia pelkästään nopealla välitysalueella tai sekä hitaan että nopean aluevaihteen ollessa päällä. Autossa voi siis olla kolmivaihteinen vaihteisto, jonka perässä olevilla kahdella lisävaihteella autosta saadaan 12-vaihteinen.

Klikkaa laajentaaksesi...

Yleisesti busseissa käytetään nykyisin puoliautomaattilaatikoita esim. I-shift ja opticruise.
oikeissa manuaaleissa Volvo on ainakin käyttänyt ihan normaalisti seitsemän vaihteista laatikkoa ja kepin päässä on sitten nappi jolla kytketään ylivaihde päälle
Paremmin tietämättä millainen vaihteisto Nymanin tarkoittamissa autoissa on ollut, luulisin kuitenkin, että kyseessä on ollut ylivaihde?

Muistaakseni vaihteita oli 6 kappaletta, joten jokaista vaihdetta voitiin "tuplata". Rekoissa ainakin on näitä samoja punaisia kieliä ollut, mitä olen joskus joistain kuvista nähnyt. Nämä muistikuvani siis perustuvat 1980-luvun ja 1990-luvun alun skarppeihin havaintoihin, jolloin puoliautomaatteja tai muita robottivaihteistoja ei vielä ollut olemassakaan. Tai puoliautomaatteja taisi olla, mutta roboja ei.

Vantaan Liikenteen autot 211 - 213 (vm. 1989) olivat kaikki kolme automaatteja. Ja samalla yhtiön ensimmäiset automaatit.

HKL ajoi normaalikokoisilla (ei pikkubusseilla) keppivaihteisilla linja-autoilla viimeisen kerran ilmeisesti jo vuonna 1976, jolloin Scania-Vabis B75:t poistuivat linjalta. Ammattikoulun käytössä keppivaihteisia on ollut paljon sen jälkeenkin. Puoliautomaatteja oli (linja)liikenteessä myös vuoden 1976 jälkeen. Sekä Leylandeja että Vanajia oli liikenteessä vielä vuonna 1977.

Minä luokittelisin Volvon i-shiftit ja Scanian Opticruiset mieluummin robottivaihteistoiksi kuin puoliautomaateiksi.

Olen tottunut kutsuttavan ketjun aloittajan mainitsemaan tuplaajaa pikemminkin puolittajaksi. Kaupunkiautoissa sellaiset eivät yleisiä olleet. Mahtaako pitää paikkansa sellainen tieto, että Oy Liikenne Ab:n Taival-korisessa Scaniassa (alkujaan LOY 285) olisi ollut 10-lovinen manuaalilaatikko, ts. puolittajalla varustettu vaihteisto (itse peruslaatikko siis viisipykäläinen?

Rattivaunu sanoi:

Mahtaako pitää paikkansa sellainen tieto, että Oy Liikenne Ab:n Taival-korisessa Scaniassa (alkujaan LOY 285) olisi ollut 10-lovinen manuaalilaatikko, ts. puolittajalla varustettu vaihteisto (itse peruslaatikko siis viisipykäläinen?

Klikkaa laajentaaksesi...

Pitää paikkaansa, LOY 285:ssä oli juuri tuollainen kertomasi "kymppilaatikko".

Raskaassa kalustossa on käytetty/käytetään sekä jakajavaihteistoa että aluevaihteistoa. Kuorma-autoissa voi olla jopa molemmat.
Jakajavaihteisto jakaa (= jakaja) varsinaisen vaihteen välityssuhteen puoliksi. Näissä on se katkaisijalippa vaihdekepissä ja H- tai L-vaihtoehdot.
Aluevaihteistossa varsinainen välityssuhde kaksinkertaistetaan (= kertoja), toiminta esim. niin, että perusvaihteiston nelosen jälkeen siirretään valitsin H-asentoon ja vaihdekeppi ykkösen kohdalle. Sieltä löytyy käyttöön vitosvaihde.

Lähteeksi en tähän hätään löytänyt muuta kuin http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuorma-auto

Mistä saakka puoliautomaattivaihteistoja on ollut käytössä? Itse veikkaan 1950-lukua, onko jopa aiemmin?

Täältä löytyi aiheeseen liittyvä vanha viestiketju http://jlf.fi/f27/1885-vaihteistot/
Uudempikin hakusanalla vaihteistot näyttää olevan olemassa.

Kysehän lienee Volvon B10M alustoissa manuaalina yleisesti käytössä olleesta ZF S6- vaihteistosta, tuo S- tyyppimerkinnässä tarkoittaa Splitteriä, eli puolittajaa. Vaihteistossa on varsinaisen laatikon jatkeena sähkötoiminen välitys, jolla jokaisen kiinteän perusvaihteen päälle saadaan noin 1/2 suuremmalla välityssuhteella oleva vaihde, eli ahkerasti "lipsutinta", eli vaihdekepissä ollutta kielikytkintä, käyttämällä saatiin aikaan 6-vaihteisessa peruslaatikossa 12 erilaista välityssuhdetta alkaern 1,1/2, 2, 2 1/2 jne.. Yleensä tuota puolittajaa käytettiin isoimmilla vaihteilla , kun tarvittiin nopeasti ilman kepin heiluttelua hieman pienempää pykälää.
Volvo B58- alustoissa oli puolestaan sähköinen perän vaihtaja, eli vetopyörästössä oli kaksi eri välityssuhdetta. Tuota peränvaihtajaa niin K191 sekä Willson- vaihteistojen kanssa pystyi ajon aikana käytännössä vaihtamaan vain isompaan päin, koska vaihtaja oli synkronoimaton, sijaitsi vetopyörästössä ja siellähän oli veto aina päällä, eli hammasrattaat ja lautaspyörät pyörivät. Taisi olla Volvon ohjekin, että perä-välitystä ei saanut vaihtaa pienemmälle, muuta kuin auton seistessä paikallaan.

Itse en ole tavannut nykypäivänä tuota linja-autoissa kuin luopioisten linjan #1:ssä (Volvo B10M / Kutter9). Itse olen kyllä ajanut viime vuoden puolelle nykyaikaisia kuorma-autoja missa puolittaja (Volvo FM9 2-aks. ja Scania R500 V8 teli-aks, sekä Volvo FL12 teli-aks.)

Ventoniemi #56 eli YAL-764 on varustettu puolittajalla; 6 vaihdetta eteenpäin ja 1 taaksepäin eli yhteensä 12+2 vaihdetta. Viimeksi torstaina ajoin sillä ja kun laatikko on kunnossa ja kuljettaja osaa käyttää sitä niin vaihdot sujuvat varsin nopeasti, osittain jopa nopeammin kuin nykyisillä I-Shifteillä. Tarkoitan siis "kokonaisia" vaihteen vaihtoja, "puolikkaiden" vaihdothan sujuvat kun polkaisee kytkinpolkimen pohjaan vähintään noin kymmenesosasekunnin ajaksi.

Tässä autossa käytän puolittajaa vaihteilla 4-6, pienempien vaihteiden kanssa puolittajan käyttö liittyy yleensä pidempien ylämäkien kiipeämiseen.

Mielenkiintoisia vastauksia porukalta tullut, schönke dan. Tämä selvensi hyvinkin paljon hataria muisto- ja muistikuviani aiheen tiimoilta.