Pisin bussiletka

Liittynyt
16 Toukokuu 2013
Viestit
3
Mikähän mahtaa olla suurin määrä busseja joka on tarvittu yhden aikataulun mukaisen vuoron ajamiseen? 1960-luvulla maaseudulta muutto kaupunkeihin oli kiivaimmillaan ja autoistuminen ei ollut vielä edennyt kovin pitkälle. Juhlapyhinä oli usein pitkät bussiletkat, kun ihmiset matkustivat entisille kotiseuduilleen ja busseja lisättiin vuoroille niin paljon kuin oli tarvetta.

Itse näin aikoinaan miten eräällä Joensuu-Helsinki vuorolla Kouvolasta lähti 16 bussia Helsinkiä kohti. Muistaakseni jossain Savonlinjan historiikissa kerrottiin miten Heinolasta Helsinkiin ajettiin yksi vuoro yli 30 bussilla.
 
No varmaan vuoden 1986 virkamieslakon aikaan, kun junat eivät kulkeneet, oli varsin pitkiä letkoja linja-autoja varsinkin Helsinki-Tampere sekä Helsinki-Turku väleillä. Muistaisin kuulleeni, että jollakin perjantai iltapäivä vuorolla Paunun Helsinki-Tampere vuorolla olisi ollut toistakymmentä autoa ja 7 eri liikennöitsijän. Minua paremmin tietävät korjatkoot, koska tulloin olin armeijan leivissä, enkä oikein Vekaranjärveltä päässyt bongailemaan..
 
Mikähän mahtaa olla suurin määrä busseja joka on tarvittu yhden aikataulun mukaisen vuoron ajamiseen? 1960-luvulla maaseudulta muutto kaupunkeihin oli kiivaimmillaan ja autoistuminen ei ollut vielä edennyt kovin pitkälle. Juhlapyhinä oli usein pitkät bussiletkat, kun ihmiset matkustivat entisille kotiseuduilleen ja busseja lisättiin vuoroille niin paljon kuin oli tarvetta.

Itse näin aikoinaan miten eräällä Joensuu-Helsinki vuorolla Kouvolasta lähti 16 bussia Helsinkiä kohti. Muistaakseni jossain Savonlinjan historiikissa kerrottiin miten Heinolasta Helsinkiin ajettiin yksi vuoro yli 30 bussilla.

Asiassa on myös pientä tilastoharhan hajua: Ennen muinoin vuoroja monilla runkoreiteillä oli kovin vähän nykyiseen verrattuna. Muistan kun 1960-luvulla ajeltiin mummolaan Forssaan, niin etenkin juhlapyhien yhteydessä Helsinki-Pori-linjalle lähti parikymmentäkin autoa. Mutta ihmekös tuo, kun Lauttakylän Autolla taisi olla kaksi päivittäistä vuoroa ja Satakunnan Liikenteellä neljä. Kun alkuillasta lähti yksi ainoa vuoro, niin täyteenhän se tietysti tuli. Tätä nykyä matkustajavirrat jakautuvat useisiin vuoroihin, koska linjalle lähtee auto suunnilleen joka tasatunti.

Kuljettajarahastukseen siirtyminen on ehkä yksi syy aikataulurakenteen muuttumiseen. Oli taloudellisempaa ajaa usean auton nipuissa, koska yksi rahastaja saattoi hoitaa usean auton. Nyt kun tällaista optimointidimensiota ei enää ole, se ei enää rajoita lähtöjen määrää.
 
Kuljettajarahastukseen siirtyminen on ehkä yksi syy aikataulurakenteen muuttumiseen. Oli taloudellisempaa ajaa usean auton nipuissa, koska yksi rahastaja saattoi hoitaa usean auton. Nyt kun tällaista optimointidimensiota ei enää ole, se ei enää rajoita lähtöjen määrää.

Toisaalta myös tuollainen viikonlopun kahteen päivään osuva ruuhkahuippu edellytti myös sitä, että piti olla autoreserviä sitä varten. Jos normipäivänä mennään yhdellä taikka kahdella autolla vuoroja, niin siihen verrattuna viikonlopun parikymmentä autoa on aika paljon. Mitähän nämä autot tekivät viikolla? Seisoivat vara-autoina pihassa? Luulisin että nykyisin on hiukka enemmän halua kalustonkäytön optimointiin.
 
Toisaalta myös tuollainen viikonlopun kahteen päivään osuva ruuhkahuippu edellytti myös sitä, että piti olla autoreserviä sitä varten. Jos normipäivänä mennään yhdellä taikka kahdella autolla vuoroja, niin siihen verrattuna viikonlopun parikymmentä autoa on aika paljon. Mitähän nämä autot tekivät viikolla? Seisoivat vara-autoina pihassa? Luulisin että nykyisin on hiukka enemmän halua kalustonkäytön optimointiin.

On hyvä muistaa, että tuohon aikaan auto maksoi paljon vähemmän kuin nykyaikana joten hankintakynnys oli sen suhteen matalampi. Lisäksi se, seisoiko auto "turhana" pihalla maksoi paljon vähemmän kuin tänä päivänä vastaava auton seisottaminen "turhana". Kiinteät kustannukset muuttuviin kustannuksiin verrattuna ovat olleet merkittävästi pienempiä tuohon aikaan. Näiden kustannusten nousu on johtanut kalustonkäytön optimoinnin kasvaneeseen arvostukseen.
 
On hyvä muistaa, että tuohon aikaan auto maksoi paljon vähemmän kuin nykyaikana joten hankintakynnys oli sen suhteen matalampi. Lisäksi se, seisoiko auto "turhana" pihalla maksoi paljon vähemmän kuin tänä päivänä vastaava auton seisottaminen "turhana". Kiinteät kustannukset muuttuviin kustannuksiin verrattuna ovat olleet merkittävästi pienempiä tuohon aikaan. Näiden kustannusten nousu on johtanut kalustonkäytön optimoinnin kasvaneeseen arvostukseen.

Pitääköhän tämä paikkansa? Yleensä ottaen lähes kaikkien teknisten laitteiden, myös autojen, reaalihinnat ovat tipahtaneet 1970-luvulta suhteessa henkiötyön hintaan. Samalla myös autojen kestävyys on parantunut.

Toisaalta yritysverotus on muuttunut myös, 1970-luvulla yritysten voittojen verotus oli kireää ja inflaatiovauhti reipas (10 % nurkilla). Samaan aikaan investointien verotuskohtelu oli nykyistä pehmeämpää. Pääoma siis kannatti ennemmin sijoittaa kalustoon kuin näyttää voittoa.

Tilanne on myös muuttunut niin, että 1970-luvulla autot vaativat paljon nykyistä enemmän huoltoa ja monilla bussifirmoilla oli omia huolto- ja korjaamo-organisaatioita. Samalla firmoilla oli mahdollisuus pitää käytössä myös enemmän huoltoa vaativaa vanhempaa kalustoa.
 
Viimeksi muokattu:
Tilanne on myös muuttunut niin, että 1970-luvulla autot vaativat paljon nykyistä enemmän huoltoa ja monilla bussifirmoilla oli omia huolto- ja korjaamo-organisaatioita. Samalla firmoilla oli mahdollisuus pitää käytössä myös enemmän huoltoa vaativaa vanhempaa kalustoa.

Itse olen ollut siinä käsityksessä, ettei kovin vanhaa kalustoa ole 1970-luvulla käytetty, tai ainakin ikäloput autot ovat olleet todella harvinaisia. Oikeastaan kai vasta 1980-luvun kalusto on ollut niin kestävää, että käyttöikä on venynyt pitkäksi. 20 vuotias auto ei nykyään ole maakuntakaupungin koulupäivävuorolla mikään erikoinen näky, väitän vuonna 1975 vuoden 1955 auton näkemisen linjalla olleen varsin harvinaista.
 
Kerran kuulin eräältä Savonlinjan pomolta, että hänen muistaakseen heidän ennätyksensä on 34 autoa samalla vuorolla ja painotti vielä, että kaikki autot olivat omia. Savonlinjan historiikkiteoksessa kerrotaan elokuussa 1996 viedyn Vekaranjärvellä alokkaita sotilasvalatilaisuuteen 31 autolla.
 
Kerran kuulin eräältä Savonlinjan pomolta, että hänen muistaakseen heidän ennätyksensä on 34 autoa samalla vuorolla ja painotti vielä, että kaikki autot olivat omia. Savonlinjan historiikkiteoksessa kerrotaan elokuussa 1996 viedyn Vekaranjärvellä alokkaita sotilasvalatilaisuuteen 31 autolla.

34 taisi tosiaan olla bussien määrä ja olen nähnyt siitä letkasta jollain linja-autoasemalla otetun valokuvan.
 
Toisaalta myös tuollainen viikonlopun kahteen päivään osuva ruuhkahuippu edellytti myös sitä, että piti olla autoreserviä sitä varten. Jos normipäivänä mennään yhdellä taikka kahdella autolla vuoroja, niin siihen verrattuna viikonlopun parikymmentä autoa on aika paljon. Mitähän nämä autot tekivät viikolla? Seisoivat vara-autoina pihassa? Luulisin että nykyisin on hiukka enemmän halua kalustonkäytön optimointiin.

No, ei ruuhkahuippu ole tuntematon tekijä nykyisessäkään maailmassa. Se vain ei ole niin näkyvä kuin ennen: On paljon näkyvämpää lähettää kymmenen autoa yhdelle vuorolle kuin kaksi autoa viidelle kullekin.

Kännyköiden tulo on myös mahdollistanut kalustonkäytön dynaamisemman optimoinnin. Kun esimerkiksi sunnuntaipaunulainen lähtee Virroilta Helsinkiin, vara-auton tarve selviää matkan edetessä ja se liittyy vuorolle vasta Kangasalla tai Hämeenlinnassa.

Muutenkin näyttäisi siltä, että juuri runkoreiteillä kaluston optimointi ei ole aikataulusuunnittelun keskeinen tehtävä, vaan tasavälinen palvelutarjonta. Minä vähän arvelen, että koska esimerkiksi Helsingistä Poriin lähtee vuoro joka tasatunti klo 06-21 välisenä aikana, autokilometrejä kertyy enemmän kuin vanhassa mallissa, jossa ajettiin harvakseltaan ja tarvittaessa vara-autoilla. Tämän perusteella voidaan arvella myös, että auton kustannukset per kilometri laadun paranemisen takia olla alemmat kuin 40-50 vuotta sitten.
 
Itse olen ollut siinä käsityksessä, ettei kovin vanhaa kalustoa ole 1970-luvulla käytetty, tai ainakin ikäloput autot ovat olleet todella harvinaisia. Oikeastaan kai vasta 1980-luvun kalusto on ollut niin kestävää, että käyttöikä on venynyt pitkäksi. 20 vuotias auto ei nykyään ole maakuntakaupungin koulupäivävuorolla mikään erikoinen näky, väitän vuonna 1975 vuoden 1955 auton näkemisen linjalla olleen varsin harvinaista.

Homma muuttui varmaan siinä vaiheessa, kun päästiin puukehikoista eroon ja siirryttiin teräskoriin. 10 vuotta jollekin rimakorille taisi olla jo aika kova suoritus.

Eikä noita 20-vuotiaita vehkeitä vain missään maakuntakaupungin koululaisvuoroilla näe. Ainakin täällä etelässä eräs Savosta kotoisin olevan linja-autofirma ajelee tuon ikäisillä vielä pikavuoroa..
 
34 taisi tosiaan olla bussien määrä ja olen nähnyt siitä letkasta jollain linja-autoasemalla otetun valokuvan.
Kyseiseen valatilaisuuteen matkustaneena voin vahvistaa, että bussien määrä oli huomattava. Lähtöpaikka eli Vekaranjärven varuskunnan urheilukenttä oli täynnä busseja. Tosin itselleni osui matkantekovälineeksi Vekaranjärveltä Kuusankoskelle "firman" oma bussi - eli tummanvihreä kuljetin. Eli pitäisikö tuohon Savonlinjan ilmoittamaan määrään lisätä vielä ainakin yksi "kilpailevan yrityksen" bussi? :D
 
Historian havinaa: 1960-luvulla Posti- ja lennätinlaitoksen liikennöimässä laivapikavuorossa Turku satama - Vaasa oli varsinkin juhlapyhien aikoihin lisäautoja tavallisesti joku kaksinumeroinen määrä.
 
Takaisin
Ylös