Rainerin tekstissä on monta tärkeää näkökohtaa. Eikä niistä vähäisin ole autoilun vaikutus valtion verotuksen välineenä. On kylmä tosiasia, että valtion kassatalouden kannalta autoilu on kannattavaa ja sitä kannattaa lisätä. Yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta autoilu on kuitenkin vain vahingoksi. Autoilu ja sen verottaminen on vain keino jakaa kansantuotetta siten, että aiheuttamalla kuluttajille suuri menonlisäys saavutetaan valtiontaloudelle pieni tulonlisäys.
Epäilemättä juuri tästä syystä meillä ei etene EU:ssakin kirjattu periaate siitä, että verotettaisiin auton käyttöä eikä omistamista. Kuten Rainerkin kirjoitti, autoa tarvitaan moniin muihin asioihin kuin säännölliseen päivittäiseen liikkumiseen. Siksi se hankitaan.
Valtiontalouden kannalta on periaatteessa sama, kerätäänkö autoilun verot ostamisesta vai käytöstä. Mutta käytännössä näin ei ole, sillä jos auton saisi ilmaiseksi, ja kaikki kulut maksettaisiin polttoainetta ostettaessa, autoja käytettäisiin vähemmän kuin nyt.
Tieliikenteen verotus on valtiolle äärimmäisen tärkeätä. Vuonna 2003 kaikki tieliikenteestä saadut verotulot olivat noin 6,5 miljardia. (Noin 0,1 euroa per matkustettu henkilöautokilometri.) Valtio on käyttänyt tieliikenteeseen viimeisen 10 vuoden aikana 0,7-0,8 miljardia euroa ja kunnat 0,87 miljardia (2002). Valtio ja kunnat yhdessä ovat käyttäneet joukkoliikenteeseen 0,42 miljardia (2003). Valtion osa tästä oli 0,15 miljardia.
Jos siis ajatellaan, että julkinen valta kerää liikenteestä rahaa ja maksaa sillä liikenteestä aiheutuvia kuluja, touhu tuottaa julkiselle vallalle voittoa 4,4 miljardia. Lisäksi tässä tapahtuu vielä tulonsiirto kunnilta valtiolle, koska kunnat eivät saa liikenteestä mitään veroja, mutta maksavat siitä. Kunnat käyttävät tieliikenteeseen 0,87 miljardia ja joukkoliikenteeseen 0,27 miljardia. Tämä 1,1 miljardia jää valtion eduksi.
Valtion tulot tieliikenteen käytöstä ovat suunnilleen 3,2 miljardia eli puolet (polttoaineverot + polttoaineen arvonlisäverot, jota ei ole eritelty). Auton käyttäjälle käytön osuus kuluista on noin 25 % - riippuu tietenkin käytön määrästä. Jos auto olisi ilmainen, sen käytön pitäisi maksaa noin 4 kertaa niin paljon kuin nyt. Kun polttoaine maksaa nykyään suunnilleen saman verran kuin joukkoliikenteen liput, joukkoliikenne muuttuisi 4 kertaa halvemmaksi auton käyttöön nähden.
Mitä tämä vaikuttaisi? Ensinnä joukkoliikenteen saama julkinen rahoitus on kaikkiaan 24,5 % alan liikevaihdosta (2003). Kolmannes lisää matkustajia, ja julkisen vallan tukea joukkoliikenteelle ei enää tarvita. Paljonko se olisi henkilöautoliikenteestä? Joukkoliikenteessä matkustettiin 2003 yhteensä 10,7 miljardia henkilökilometriä. Henkilöautoilla matkustettiin 2004 yhteensä 61 miljardia henkilökilometriä. Joukkoliikenne tarvitsee 3,6 miljardia lisähenkilökilometriä kattaakseen kulunsa. (Näistä ei aiheudu lisäkuluja, sillä joukkoliikenteen käyttöasteessa on tilaa.) Vain 6 %:n siirtyminen henkilöautoista joukkoliikenteeseen!
Mutta valtiontalouden kannalta. Nykyverotuksella verotulot vähenisivät 195 miljoonaa euroa vuodessa. Käytön täysverotuksella 390 miljoonaa. Olisiko tässä järkeä? Ei olisi, sillä valtiohan säästäisi "vain" 150 miljoonan joukkoliikennetuen joten verotulojen vähennystä jäisi nykyverotuksella 45 miljoonaa. Kokonaisuudessa tämä olisi järkevää, sillä valtion ja kunnan joukkoliikenteen kulujen (0,42 mrd) poistuminen säästää enemmän kuin verotulojen väheneminen (0,195 - 0,39 mrd).
Miksi sitten näin ei tehdä? Ensinnä tietenkin on kyse kuntien ja valtion kilvoittelusta. Kuntien säästöt eivät lohduta valtiota. Arvelen edelleen, että taustalla on myös pelko siitä, miten autoilijat käyttäytyvät. Ei tiedetä, kuinka paljon autoilu ja sen tulot vähenisivät. Lisäksi on vaikea keksiä, miten järjestelmään siirrytään. Markkinat menevät sekaisin, jos uusien autojen hinta tippuu nopeasti ja polttoaineen hinta nousee. Kaikki aikaisemmin auton ostaneet joutuisivat maksamaan autoveroa toiseen kertaan polttoaineen hinnassa. Verollisten autojen käyttäjille tulisi maksaa hyvitystä. Ja kuinka kävisi käytettyjen autojen kaupan?
Välilliset vaikutukset voisivat olla vielä arvaamattomammat. Miten kävisi esimerkiksi kauppakeskuskulttuurille? Entä maaseutukuntien omatkotiasutukselle, josta käydään töissä seutukeskuksessa? Kuinka kävisi teitä rakentavalle rakennusteollisuudelle? Kaikki ovat syntyneet hyötymään nykyisestä tilanteesta, sitten niiltä katoaisi taloudellinen peruste.
Ongelmat eivät minusta olisi todellisia, sillä voisimme palata sellaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, joka Suomessa oli ennen autoistumista. Se olisi elintason nousua, sillä me säästäisimme autojen ja polttoaineen ostamisesta ulkomailta ja voisimme käyttää ne rahat muuhun mukavaan. Mutta nykytilanteesta, autoiluun tuhlaamisesta hyötyvät tahot ovat tietenkin kaikkea tätä vastaan!
Antero