kemkim sanoi:
Nyt on alkanut uusi joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta vähentävä piirre. Yritysten johtajat ovat nimittäin alkaneet vaatia pääkonttoreiden sijoittamista kehäteiden varsille Espooseen ja Vantaalle.
Mielestäni tämä ilmiö alkoi jo 70-luvulla. Sen aloitti Neste rakentamalla "Raaden Hampaan" Keilaniemeen.
kemkim sanoi:
Tukkeutuneiden liikenneyhteyksien ja kallistuneen bensan hinnan kiusaamana ympyrä sulkeutuu; yritykset siirtävät pääkonttorinsa takaisin hyvien kulkuyhteyksien päähän keskustaan ja työntekijät muuttavat takaisin sellaisiin paikkoihin, joista pääsee sujuvasti töihin. Näin ainakin toivoisin...
Minä en usko että konttoreiden muuttoa keskustan ulkopuolelle voi oikein estää, mutta joukkoliikenteen käyttäjien tilannetta helpottaisi jos konttoreiden hajasijoittamisen pelkästään kehäteiden varsien sijaan keskitettäisiin ne muutamaan paikkaan, jonne tulee nopea raideliikenne, tai lähitulevaisuudessa rakennetaan. Tällaiset paikat olisivat juuri Tapiola/Otaniemi/Keilaniemi, Leppävaara, Pitäjänmäki, Lassila, Myyrmäki, Lentokenttä, Tikkurila, Pasila, Käpylä, Itäkeskus ja Vuosaari. Mutta niitä puuttuvia raideyhteyksiä eli länsiraideyhteyttä ja marja-rataa pitäisi ryhtyä rakentamaan pikaisesti.
Se on vahinko että Itä-Helsinki on jäänyt lapsipuolen asemaan tässä kehityksessä. Ja minä väitän että se ei ole metron syy. Syynä on siinä että idässä ei ole korkeakouluyksikköä, no Viikki on, mutta se ei ole varsinaisessa itä-Helsingissä. Monet länsimetrohanketta kritisoivat väittävät tyyliin, lainatakseni kansanedustaja ja kaupunginvaltutettu
Timo Soinia että
"Ei se Rockefeller II millään metron oranssilla muovipenkillä matkusta Keilaniemeen vaan mustan limusiinin nahkasohvalla" . Minä taas, että vaikka Rockefelleri ei metrolla tulisikaan, niin hänen monituhathenkisen alaisjoukkonsa joukosta moni saattaa tullakin.
Jos metroa, tai ylipäänsä mitään raideliikennettä, vihdoin alettaisiin rakentaa etelä-Espooseen, niin se tulee viime hetkellä. Mielestäni ei ole enää aikaa odotella. Muussa tapauksesa Espooseen sijoittuu, ja on jo sijoittunut, liikaa sellaisia yrityksiä joiden johtajat haluavat edistää vain autoilua työmatkaliikenteen muotona, ja se on sitä kehitystä josta pitäisi päästä eroon. Se karsii pois työvoiman joukosta vastuuntuntoisia nuoria aikuisia jotka haluaisivat viettää autosta riippumatonta elämää, joten työntekijäporukassa "tietyt ominaisuudet" yksipuolistuvat. Vaikka en ole mikään työpsykologi, niin väitän että siitä ei ole firmoille pelkästään hyvää kehitystä.
Toinen esimerkki. Kaikki joukkoliikenteellä töihin menijät eivät myöskään ole city-ihmisiä jotka tulevat Helsingin kantakaupungista, kuten usein kuvitellaan, vaan eri puolilta kuten itä-Helsingistä ja pääradan varrelta, ja heille nykyinen bussiyhteys Espooseen joka lähtee pelkästään Kampista ei sovi. Olen sen itsekin ollut aikanaan siinä tilanteessa että työpaikka muuttaa Tapiolaan, asuessani Vantaalla. En tullut mukana vaan otin lopputilin.
Kolmas esimerkki: Suurten toimistojen yritysten henkilöliikenne ei myöskään ole pelkästään oman väen liikkumista kotoa töihin, vaan niihin tulee paljon vierailijoita. Kaikilla vierailijoilla ei ole autoa käyössään, varsinkin jos he tulevat ulkomailta tai jos ovat muuten vaan vieraspaikkakuntalaisia jotka vieroksuvat ajaa Helsingin liikenteessä. Vaihtoehtoina ovat siis vain taksi tai joukkoliikenne. Taksi on hyvä jos "firma maksaa" ja ylipäänsä saa vapaan taksin ja liikenne sujuu. Mutta nämä ehdot eivät aina täyty. Vierailijan neuvominen perille bussilla taas on taas aikamoista arpapeliä. Linjaviidakko on aikamoinen, pysäkkejä ei kuuluteta millään tavalla ts paikakuntaa tuntamattomalle tai suomea osaamattomalle ei kannata edes yrittää. Kokemusta meinaan on. Mutta metrolla tai junalla on helppo neuvoa ummikkoakin tulemaan käymään, ja jos loppumatka asemalta toimistoon on vähän mutkikas, voi esim mennä vierailijaa vastaan asemalle. Esim tällä viikolla neuvoin yhtä ruotsalaista vierailijaa tulla junalla Pitskuun jossa työpaikkamme on, ja perille tuli.
Tässä muutama esimerkki, miksi länsimetro, ja muiden suuntienkin jatkohankkeet (otan tässä vapauden käyttää sanaa "metro" vaikka se voi tarkoittaa muitakin nopeita raideyhteyksiä) tasapainoittaisi kehitystä kaupungin itä- länsi ja pohjoispuolen välille. Firmojen verkostoitumistarpeet eivät enää pakottaisi kaikkia saman alan yrityksiä perustamaan konttorinsa esim vain Espooseen, vaan voisivat sijoittua tasaisesti "käytävälle" jonka itäpää on Vuosaaressa ja länsipää Matinkylässä. Toisen "käytävän" muodostaisi taas raide-Jokeri joka kokoaisi kehäykkösen tienoon ja kolmannen Marja-rata joka liimaisi kehäkolmosen varren ja lentokentän työpaikat yhteen ja liittäisi ne pääradan ja Martsarin radan kautta muihin "käytäviin". Sen jälkeen sana "tynkämetro" jäis ipikkuhiljaa unholaan.
t. Rainer
