Ranskan
Clermont-Ferrandissa on tänä viikonloppuna esitelty paikallinen uusi
"raitiotie", joka ei kuitenkaan ole sellainen raitiotie, joksi yleensä raitiotien miellämme.
Sinänsä hyvä, että joukkoliikenteeseen pyritään hakemaan uusia ratkaisuja eikä väkisin pysyttäydytä aikakauden 1870 - 1940 täryjyrissä tai muissa räminäromuissa. Mutta onko tuollainen yhden kiskon "epäratikka" sitten oikeasti varteenotettava vaihtoehto?
Ei tämä mitään uutta ole. Vuonna 2003 tekemäni nettisivu
http://www.kaupunkiliikenne.net/Urabussi.htm#nancy esittelee raitiovaunuksi nimitetyn moninivelbussin Ranskan Nancyssa. Translohr on kilpaileva valmistaja, jonka konsepti poikkeaa Nancyn valeratikasta siten, että siitä on jätetty pois ainoa bussin hyvä ominaisuus, mahdollisuus kulkea kumipyörin muuallakin kuin sähkökäytölle rakennetulla reitillä.
Linkattu sivu esittelee Translohrin moninivelbussia uuden polven kumipyöräraitiovaununa, jonka etu on teräskiskoa parempi kitka. Tästä sanotaan olevan etua Clermod-Ferrandin maasto-olosuhteissa. Eli kaupungissa lienee jyrkkiä mäkiä. Samalla syyllä on perusteltu Nancyn valeratikkaa.
Matkustettuani Nancyn ainoan linjan päästä päähän perustelu ei vakuuttanut minua. En nähnyt mitään, mikä olisi estänyt teräskiskoisen raitiotien rakentamisen. Sen sijaan havaitsin kyllä ongelmia siitä, että kumipyörä kulkee aina samasta kohdasta asfalttipintaa. Vuoden käytön jälkeen yhden pysäkin asfalttia oltiin jo uusimassa.
Matkustuskokemus vastasi muuten samaa pauketta, pomppimista ja räminää kuin busseissa ylipäätään. Bussin mukavuus on edelleen täysin kiinnin tienpinnan laadusta, kuten jo 1920-luvulla. Uusin 550:n telibussikalusto ei tästä poikkea. Ilmajousikaan ei eliminoi raskaiden akselirakenteiden ongelmia. Nancyn bussissa sentään oli erillisjousitus. Minkä hyvänsä nykyaikaisen ja vanhempienkin (jo 1950-luvun telivaunuista lähtien) ratikoiden matkustusmukavuus on täysin ylivoimainen nykyisiin busseihin nähden.
Miten sellainen toimisi Suomen jäisillä ja lumisilla kaduilla ja teillä?
Ehkei Clermod-Ferrandissa ole talvea? Ratikka nousee teräspyörillä 6 %:n nousua, meillä ollaan sitä mieltä, ettei sellaista pitäisi tehdä busseille.
Pyritäänkö tuollaisilla erikoisuuksilla vain hakemaan julkisuutta ja tavallaan vain keksimään pyörää uudelleen?
Translohr on pieni yritys ratikoita valmistavien suurkonsernien joukossa. Sen on menestyäkseen yritettävä tehdä jotain erikoista ja vakuutettava asiakkaita erikoisuuden paremmuudesta. Toistaiseksi näyttää siltä, että kumipyöräratikassa yhdistyvät ratikan ja bussin huonot puolet ja hinta on molempia korkeampi.
Positiivista tässä on se, että tämäkin yritys osoittaa, mikä joukkoliikenteessä on hyvää. Raitiovaunun imago on sitä, mikä myy. Pettymys vain on suuri, kun astuu vaunuun, joka näyttää ratikalta mutta toimii kuin bussi.
Antero
