Moro, moro. Meitä bussibongareita on varmasti monenlaisiaja ja tarinoita erilaisia. Tässä mun story amatööritason bongarina: Kaikki alkoi kun pikkupoikana asuin vanhempani kanssa kerrostalossa Helsingin esikaupungissa ja ratikkapysäkki oli sopivasti ikkunamme alla. Ratikat olivat silloin vanhoja kaksiakselisia vaunuja mutta tulossa oli 6 kpl. upouusia Asean telivaunuja ja niistä tuli stadin ylpeys. Ratikoita kiinnosti mua alusta alkaen ja mulla oli kaksi luokkatoveria joilla oli sama harrastus ja kun rv-kuljettajilla siihen aikaan ei ollut erillinen koppi seisoimme mikäli mahdollista aina kuljettajan vieressä, muutamien kanssa juteltiin ja joskus saimme kuljettajan luvalla avata ja sulkea etuoven. Sittemmin tuli suurempi määrä kotimaisia telivaunuja, mutta kiinnostuksemme jatkoi sen jälkeenkin. Bussibongariksi tulin silloin kun vanhempani vuokrasivat kesähuvilan Espoosta, ja taas sopivasti linja-autopäättärin vastapäätä. Paikallisella linja-autoyhtiöllä oli silloin 21 autoa ja pian osasin jo ulkoa kaikkien autojan kylkinumerot, rekkarit, korin ja alustan merkit ja muutamiin kuljettajiinkin tutustuttiin. Nykyisenä espoolaisena bongaminen jatkuu yhä vielä siitä huolimatta että pääkaupunkiseudun linja-autoyhtiöt ovat aivan toista suuruusluokkaa ja kaikilla autoilla on sama yhtenäinen sini/valkoinen tilaajaväri ja kylkinumeroita on jopa nelinumeroisia. Luen myös mielenkiinnolla kaksi hyvää lehteä, "RAITIO" (Suomen Raitiotieseuran jäsenlehti) ja "HETKU" (Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran jäsenlehti). Suosittelen !
Ratikat ovat muuten tulossa Tampereellekin kuten varmasti tiedät.