Suurkaupunkien vastuu joukkoliikenteestä: taustasyyt

Mikko Laaksonen

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
28 Kesäkuu 2005
Viestit
2,789
Antero Alku sanoi:
Mikko Laaksonen itse asiasa jokin aika sitten esitti oivalluksen siitä, miksi vain muutamassa suomalaisessa kaupungissa on toimiva joukkoliikenne tai liikennelaitos. Juuri siksi, että vain suurimmat kaupungit olivat niin suuria, että niissä tarvittiin pidempiä matkoja kuin mitkä saattoi tehdä kävellen.

Lienee paikallaan, että kerron mistä oivalluksessa oli kyse.

Suomessahan on ollut yhteiskunnan järjestämä joukkoliikenne perinteisesti neljässä suurimmassa kaupungissa eli Helsinki, Turku, Viipuri ja Tampere (joista Viipuri on menetetty).

Väitteeni on, että näissä neljässä kaupungissa on ollut yhteiskunnan vastuulla oleva joukkoliikenne, koska nämä kaupungit kasvoivat kevyen liikenteen toimintaetäisyyttä suuremmiksi laajassa mitassa ennen 1950-lukua, jolloin Suomessa autoistuminen sekä joukkoliikenteen vastainen autoilun kehittämispolitiikka alkoivat.

Helsinkiin (1890/1900), Turkuun (1890-92/1908) ja Viipuriin (1912) rakennettiin raitiotiet heti tilanteessa, kun kaupunki oli kasvanut normaalia kävelyetäisyyttä (säde keskustasta n 1-1,5 km) laajemmaksi. Helsingissä ja Turussa raitiotie seurasi kaupungin ydinalueen kasvua 1950-luvulle asti (Viipurissa 1930-luvulle asti). Raitiotiet lunastettiin eri vaiheissa kaupungille, joka ensin oli niille vain toimilupaviranomainen ja myöhemmin omistaja.

Suurista kaupungeista Tampere on poikkeus, mutta epäilen että Tampereella joukkoliikenteen tarvetta rajoitti se tosiasia, että tehdastyöläiset asuivat pääosin kävelyetäisyydellä työpaikoistaan. 1920-30-luvuilla raitiotien puutetta paikkasi jo linja-autoliikenne. Tampereella päädyttiin johdinautoliikenteeseen ja kunnalliseen liikennelaitokseen 1940-luvun lopulla.

Tietystikin pienemmätkin kaupungit olivat osaksi laajentuneet niin, että jo 1920-30-luvuilla oli joukkoliikenteen tarvetta. Joukkoliikennettä tarvitsevat alueet olivat kuitenkin suppeita ja hoidettavissa joko rautateiden paikallisliikenteellä tai yritysvetoisella linja-autoliikenteellä tyydyttävästi.

1950-luvun jälkeen usko yksityisautoilun kehitykseen sekä siihen, että tarvittava (marginaalinen) joukkoliikenne voitaisiin hoitaa linja-autoin, oli jo niin vahva ettei uusia yhteiskunnan vastaamia joukkoliikennelaitoksia perustettu kuin Helsingin alueen laajentumiseen. Sen sijaan yhteiskunnan vastuulla olevat joukkoliikennelaitokset Helsingissä, Turussa ja Tampereella ovat kasvaneet eri tavoin kaupunkikehityksen mukana (Helsingissä YTV, Turussa yhteistariffi, Tampereella liikennelaitoksen laajeneminen).

Tällä hetkellä kysymys on pitkälti siitä, toteutetaanko myös keskisuurille kaupungeille (kuten Oulu, Lahti, Jyväskylä, Kuopio jne) myös kaupunkien laajuutta ja asukaspohjan mahdollistamaa kysyntää vastaava joukkoliikennejärjestelmä. Perusväitteeni on, että näissä kaupungeissa joukkoliikenteen palvelutaso ei vastaa kaupunkirakennetta eikä palveluiden mahdollista kysyntää, jos lipunhinta ja palvelutaso olisivat Turkua ja Tamperetta vastaavia.

Tämä oivallus tuli selatessani Genimapin Suomen kaupunkien historiallista kartastoa.
 
Takaisin
Ylös