Viestiketju: Sarjalipun leima ja suunta

Leimassa oli laitteen numero; vyöhyke, jolta matka alkaa; suunta, I tai II; linjan tunnus (nro + kirjain); päivämäärä; kuukausi ja kellonaika.
Linjojen reitit jaettiin kahdeksi suunnaksi I ja II. Suunta I keskustalinjoilla ajettaessa etelästä pohjoiseen, vyöhykelinjoilla keskustasta ulospäin ja poikittaislinjoilla idästä länteen. Suunta II sitten toiseen suuntaan. Suunnat oli merkitty myös virka-aikatauluun. Silmukoissa, joissa sai nousta kyytiin jo ennen "päätepysäkkiä", leimattiin lähtösuunnan mukaisesti. Sektorilinjoilla kirjaintunnus laitettiin linjanumeron perään että millä sektorilla oltiin, A-sektori = E, B = L ja C = T. Vyöhyke- ja sektorirajat olivat osin päällekkäisiä eli vaikkapa raitiotiekartalle siirrettyinä esimerkkeinä: Munkkiniemi kuului I ja II vyöhykkeisiin, Käpylä Kimmontieltä perille samoin I ja II. Ruskeasuolla ja Toukolassa oli hassu tilanne, sillä vain päätepysäkit olivat I ja II vyöhykkeellä. Ajon aikana rahastajalla ja E-bussikuskilla oli siis hommia siirrellä tunnuksia vyöhykerajojen ylitysten kohdilla.

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Tuota ajosuuntanuolta sovellettiin TKL:n lipuissa Tampereella Helsinkiä jonkin verran pidempään. Siellä vaihto oli sallittua vain "menosuuntaan" Helsinkiä selvästi pidempään.

Taisi olla 1986/1987 tienoilla, kun tästä luovuttiin. Sitä ennen tosiaan oli muutama vaihtopysäkki, jossa vaihdon sai suorittaa ja näillä Almexin suunnilla oli hyvinkin tarkat määritelmät:
⋀ = amerikka, eli länteen
⋁ = venäjä, eli itään

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Suunta tuli selville nuolenkärki ylöspäin- ja alaspäin-merkeistä. Tämä siis Almex M-leimauslaitteen tulostamasta leimasta. Nuolenkärkimerkin edessä näkyi numero, joka käsittääkseni tarkoitti vyöhykettä. Nuolenkärjet vastasivat kooltaan V-kirjainta (iso V) ja sen ylösalaisin käännettyä versiota (A ilman välipalkkia). Kertalippu-Almex muistaakseni tulosti samannäköiset merkinnät. Samat jutut näkyivät myös pihtileimoissa. Sektorista en sano mitään, ne eivät silloin muinoin koskettaneet minua oikein mitenkään, olin juuri ja juuri kouluikäinen silloin kun vyöhykkeet ja sektorit poistuivat Helsingin yhteistariffista. Minulla on jossain varastoituna rahastajanpihdit, joista tietenkin voisi katsoa, mitä erilaisia vyöhyke- ja sektorimerkintöjä sillä olisi ollut mahdollista leimata. Jos jäsen Compact tätä juttua lukee, hänellä voisi olla arvokasta tietoa täydentämään tähän asti esitettyjä muisteluita.

Tuota ajosuuntanuolta sovellettiin TKL:n lipuissa Tampereella Helsinkiä jonkin verran pidempään. Siellä vaihto oli sallittua vain "menosuuntaan" Helsinkiä selvästi pidempään.

Netistä googlaamalla löysin Ossi Lehtosen ottaman kuvan vanhasta 10 mtk sarjalipusta: http://dy.fi/m4
Kuvan lipussa on Almex M:n leimoja useita, ja jokunen junassa saatu pihtileima. Bussien leimoissa näkyy näitä "1V"-merkintöjä useampiakin, tuossa vaiheessa Helsingissä toki oli tasatariffi käytössä, ja vaihtaminenkin oli sallittua paluusuuntaan, joten nuolenkärjen asennolla ei ole kuvan tilaanteessa enää mitään merkitystä, eikä tietenkään vyöhykkeen numerollakaan.

Tämäpä mielenkiintoista. Olen luullut, että Almex-leiman 2V tarkoittaa 2. Vyöhyke ja olen ihmetellyt niitä toisinpäisiä "nuolia".
Mitä käyttöä tuolla suuntamerkillä Almexin leimassa loppujen lopuksi oli?

Edit: Tuolla keskusteltiinkin siitä, että aikanaan vaihdot ovat olleet sallittuja vain paluusuuntaan. Se on totta, että mitä kauemmas mennään ajassa taaksepäin, sitä tiukemmat vaihtosäännöt olivat.
Esimerkiksi 30-luvulla sai vaihtaa ratikkalinjalta toiseen vain tietyillä pysäkeillä. Mutta oliko tuollainen matkustussuunnan rajaava vaihtokäytäntö tosiaan olemassa vielä Almex M -lippujen aikana?

Minulla on Almex M vuodelta 1980 ja se on juuri sitä mallia, jossa on automaattisesti eteenpäin siirtyvä kello. Kello siirtyy joka viides minuutti, leimassa tosin näkyvät vain kymmenet minuutit.
Minkähän takia tässäkin Almexissa leimaan tulee vyöhyke ja suunta, vaikka 1980 ei enää ollut vyöhykkeitä eikä suuntarajoituksia vaihdossa.