Tulevaisuuden rahastusjärjestelmien tekniikka
Ylipäänsä erillisistä matkalipuista ja niiden vilauttelusta pitäisi päästä eroon. Aloitetaan nyt siitä että nykyinen matkakorttijärjestelmä on niin umpisurkea joka ikisille mahdollisella tavalla, että sille kevyet mullat.
Emme tarvitse erillistä matkakorttia ylipäänsä. HST-kortti ja muut vastaavat viritykset on jo käytännössä kuopattu, tunnistautuminen tapahtuu jatkossa pankkikorteilla ja -tunnuksilla. Valtionvarainministeriössä on yleinen toteamus, että jos pankkiin ei voi luottaa niin mihin sitten? Toinen asia mikä on syytä muistaa on että vaikkapa Ranskassa yleinen korttiraha, eli se että korttiin ladataan rahaa, on Suomessa tarpeen ja kysynnän puutteen vuoksi myös käytännössä kuopattu.
Eli kausilipusta yksinkertaisesti tavallaan pankki- tai luottokortin ominaisuus. Mitään tarvetta tarkistaa lippua kulkuneuvoon mentäessä ei ole ja siitä kortin vilauttelusta voidaan luopua. Aikaa voi ostaa verkkopankista, Otto-automaateista ja mistä tahansa pankkikortin hyväksyvästä paikasta joka sellaista haluaa myydä (edellyttää pienehköä investointia). Kannattaa myös muistaa että S-Etukortti on SOK-pankin myötä myös pankkikortti. Kertalippu on yksinkertaisesti vähän aikaa.
Eli jokaista matkustajaa kohti on merkintä YTV:n järjestelmässä siitä kuinka paljon aikaa hänellä on (tai ei ole) ja mille vyöhykkeelle. Lipunmyynti on tällöin itse asiassa tunnistustapahtuma. Tunnistautumisen voi hoitaa pankkikortilla ja -tunnuksilla, VISAlla ja varmaan muillakin luottokorteilla. Tai sitten harvemmin kertakäyttöisellä numerosarjalla (lyhytaika eli kertalipuille) joka saadaan joko kännykkään tekstiviestinä, kassalta kuittiin tulostettuna tai erillisellä kuitilla kolikkoautomaatista. Mitään syytä numerosarjan käyttöön ei korttimaksamisen yhteydessä ole, eikä myöskään mihinkään erilliseen YTV-paperiin eli lippuun.
Tarkastettaessa lippuja asiakas antaa joko pankkikortin jonka kautta tunnistus tehdään, tai sitten numerosarjan jonka tarkastaja näpyttää tarkistulaitteeseen. Tässä on sellainen aukko, että pummit voi periaatteessa ostaa yhden lipun ja lähettää numerosarjan toisilleen tekstarina. Tämä voidaan tukkia niin, että kun tarkastajaa lähettää numerosarjan YTV:n järjestelmään niin kuittaus tulee asiakkaan kännykkään tekstiviestinä, ja jos numerosarja on paperilla niin alkuperäinen kuitti pitää pystyä esittämään.
Juuri mitään uutta laitteistoa ei tarvita. Myyntiominaisuus voitaisiin luultavasti toteuttaa ohjelmistopäivityksenä kaupoissa ja muualla jo oleviin kassajärjästelmiin. Raitiovaunuissa ja busseissa voisi olla mukautettu versio sellaisesta samanlaisesta pankkikortinlukijasta joita on kauppojen kassoilla, eli kortti sisään, PIN, ja käyttöliittymä näytön ja numeronäppäimien kautta. Tarkastaja kantaisi mukanaan samanlaista laitetta (PINiä ei välttämättä tarvitisisi edes pyytää tarkastuksen nopeuttamiseksi). Numerotunnistuksen voi toteuttaa helposti vaikka kännykkäsovelluksena.
Välttäisin automaattien sijoittelua ulos sen takia että ne pitää silloin suojata paremmin säältä ja ilkivallalta. Ylipäänsä näen kolikkoautomaateille vähän tarvetta, jos kertalipun voi ostaa kaupasta tai kioskilta. Ehkä niiden suhteen kannattaisi harkita yhteistyötä makeisautomaattien valmistajien kanssa, eli jos meillä on jo yksi koje joka ottaa kolikoita sisään niin eikö tämän voisii hoitaa sillä?
Vs: Kuljettajarahastus
Temen sinänsä hyvässä esityksessä on vain ongelmana se, että joukkoliikenteen matkakortin tarvitsee moni, joka ei saa pankki- eikä luottokorttia. Pankki- ja luottokorttia ei saa tiettyä ikää nuorempi, niissä on tulorajoja ja maksuhäiriöt estävät kortin saamisen.
Tallinnassa henkilökortti toimii joukkoliikennekorttina. Ehkä paras ratkaisu olisikin, että henkilökortteihin tehtäisiin etälukuominaisuus.
Vs: Kuljettajarahastus
Jos oikein muistan, piti tännekin saada yleiskortti, joka toimii kirjastoissa, liikennevälineissä ja henkilöllisyyttä todistaessa. Jotenkin asia taas meni niin, että tuli sähköiset henkilökortti sekä matkakortti. Ja median ollessa hiljaa, asia pikkuhiljaa unohtui, nyt kaikki ovat tyytyväsiä. Hyvä, että naapurimaat ottavat käyttöön järjestelmät, jotka "tekniikan ihmemaassa" ei toimi.
Vs: Kuljettajarahastus
Henkilökorttien kehittämisestä on meillä luovuttu nimenomaan sen takia, että pankkitunnistus tekee saman paremmin ja halvemmalla. Eli kun kaikilla on kuitenkin pankkikortti ja -verkkotunnukset, niin miksi rakentaa julkisin varoin päällekkäinen järjestelmä? Ja tunnistautumiseen kelpaavan kortin ja tunnukset saa kuka tahansa luottotiedoista riippumatta, luottokortit on eri asia.Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen
Selkeytän ehdotustani hieman ja teen samalla pientä jatkokehittelyä. Lähtökohta on se että meillä on joko uusi tai vanhan päälle tehty tietokanta YTV:n asiakkaista. Tietokannassa on kaikista YTV-alueen asukkaista (päivitykset väestörekisteriltä) tiedot malliin:
ID Nimi Sotu Kotikunta SisäinenAika SeutuAika
esim. 000134, Matti Virtanen, 010170-xxxx, Helsinki, 2400 0102 2007, 0000 0000 0000
Eli Matti Virtasella on Helsingin sisäinen lippu 1.2.2007 saakka voimassa.
Ostettaessa aikaa henkilöllisyyttä ei tarvitse välttämättä edes tarkistaa! Tottakai Masan kannattaa ostaa itselleen aikaa kirjautumalla verkkopankkitunnuksilla YTV:n webbikauppaan, koska silloin hänen ei tarvitsee erikseen spesifioida kelle hän aikaa ostaa ja tunnistauminen tarvitaan maksuun joka tapauksessa. Samoin fiksumpi kassakone lukee henkilöllisyyden kortilta ostotapahtuman yhteydessä. Mutta jos Masa haluaa ostaa aikaa tyttärelleen Maija Virtaselle, riittää kun hän tietää tämän syntymäajan (loppuosa kysytään vain niissä harvoissa tapauksissa jos samana päivänä on syntynyt kaksi saman nimistä.) Ei tässä ole mitään ongelmaa, koska siinä että joku haluaa ostaa jollekin muulle aikaa ei ole mitään ongelmaa. Itseasiassa esim. työsuhdelippu voidaan hoitaa kätevästi näin massa-ajona.
Ainoa tilanne missä henkilöllisyys tulee tarkistaa on lipun tarkastuksen yhteydessä. Tämä on näppärintä pankkikortilla, mutta mitään syytä miksei vaikka ajokortti kävisi ei ole, tarkastaja vaan tässä tapauksessa tekee kyselyn YTV:n järjestelmään SOTUlla. Poikkeuksena voidaan hyväksyä vaikka alle 15-vuotiailta kirjastokortti, oppilaitoksen kortti, tms. Olennaista on se että tarkastaja tietää että henkilöllä on voimassaoleva lippu.
Satunnaismatkailijoille tarvitaan erikoisratkaisu. Eli näin:
Varmenne SisäinenAika SeutuAika Hankintapaikka
esim. 3h45a621, 0000 0000 0000, 2000 1701 2007 Elisa
Eli kännykälle ostettu varmenne on voimassa tänään kello kahdeksaan, varmenne pitää pystyä tarkastetaessa esittämään aiemmin kuvatulla tavalla. Jos se on ostettu Koivukylän R-Kioskilta niin
esim. 2ead3321, 0000 0000 0000, 2000 1701 2007, R-Kioski Koivukylä
Vs: Kuljettajarahastus
Voi hyvät hyssykät tuota teknologiahuumaa. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, että pitää maksaa matkalippu. Vaikka kaikenlaisia kortti- ja kännykkä- ja tietokone- ja ties mitä virityksiä osataan luoda (kovaan hintaan tietysti), niin suurin osa niistä vain hankaloittaa matkustamista.
Matkustaja haluaisi vain maksaa matkalipun. Miksi pitää pakottaa hänet hankkimaan kaiken maailman koneet, laitteet, liitttymät ja tunnisteet? Siksi, että siipeilijät (koneiden ja laitteiden ja toinen toistaan huonommin toimivien palvelujen myyjät) saavat rahastaa. Ja parhaimmillaan näistä systeemeistä maksaa sekä matkustaja, liikenteenharjoittaja että kunta ja valtio.
Vaikka jossain YTV:n tai muun instanssin koneella olisi mitä tietoja, niin entäs sitten, kun kioskin täti sanoo, että sinne koneelle nyt ei saa yhteyttä eikä voi ostaa minnekään kortille aikaa eikä rahaa. Näin on käynyt. Ja kuulemma sama ongelma voi tulla lunastaessa kioskilta VR:n lippua.
Säännöllisen matkustajan matkustusoikeus voi olla ladattuna vaikka mille kortille, mutta ongelmanahan oli satunnaismatkustajien rahastus. Tuo korttien ja koneiden tuputus on suoranaista tekniikkarasismia, johon ei pidä alistua. Vai onko tässä teidän ihanneyhteiskuntanne joukkoliikennemalli:
- Jos sulla ei ole maksukorttia, niin älä yritä kyytiin. Etkö tajua, että joukkoliikenne on pankkien rahastuskeino.
- Jos sulla ei ole tietokonetta eikä puhelinta, niin älä matkusta. Etkö tajua, että joukkoliikenne on konekauppiaiden, ohjelmistomyyjien ja puhelinoperaattoreiden rahastuskeino.
- Jos sinulla ei ole valtion monopolinaan kovaan hintaan kauppaamaa henkilökorttia tai sen vähän väliä vielä kovempaan hintaan uudistettavaa versiota x, niin älä matkusta. Ulkomaalaiset, lapset ja muut standardista poikkeavat pysykööt poissa.
Kun se toteutuu, niin eipä tarvitse enää käydä tätäkään keskustelua. Kun auton hankkiminen on helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin matkalipun osto, niin miksi kukaan ostaisi lippua? Villejä ideoita voi tietysti toteuttaa, mutta maksakoon ideanikkarit ne itse. Mieluummiin verorahat liikenteeseen palvelemaan matkustajia eikä takuutuloksi partaansa naureskeleville teknohuijareille.
Viimeinen raitiovaunu voi jäädä jollekin pysäkille seisomaan ja voimme asentaa sen täyteen numeronäppäimistöjä. Vaunu ruuhkautuu viimeiset varansa hienojen koneiden käyttö-ohjelmistoihin ja pakollisiin pankkitunnuksiin tuhlanneista tekniikka-addikteista, jotka saavat mielin määrin näpytellä tunnuslukujaan.
Miksi muuten kukaan mihinkään matkustaisikaan, kun koko elämähän on netissä. Ja kun vielä keksitään koneet sitä nettikonettakin näppäilemään, niin voidaan luopua ihmisistäkin kokonaan.
Viimeisin muokkaaja Ilmari Syrjälä; 18.01.2007 kello 11:26. Syy: kirjoitusvirheen korjaus
Vs: Kuljettajarahastus
Jossain määrin samaa mieltä, ehkä juuri siksi että olen IT-alalla. Kertalippuihin yksinkertainen paperi voi olla paras, se nyt suht se ja sama mistä se printataan.Voi hyvät hyssykät tuota teknologiahuumaa. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, että pitää maksaa matkalippu. Vaikka kaikenlaisia kortti- ja kännykkä- ja tietokone- ja ties mitä virityksiä osataan luoda (kovaan hintaan tietysti), niin suurin osa niistä vain hankaloittaa matkustamista.
Jos kuitenkin puhutaan kausilipuista: maalaimeni järjestelmä maksaa tuollaiset kaksi miljoonaa euroa vuodessa, halvemmallakin pääsee, mutta olettaen että tehdään yhtä hyvin kuin verkkopankit jotka on nurin vain joitain tunteja vuodessa. Haluaisin kuulla kuinka ajattelit hoitaa pahvilätyskäruljanssin samalla summalla? Puhumattakaan tästä matkakorttihässäkästä. Lisäksi, jos fyysistä lippuja ei ole, sitä:
- ei voi hukata
- ei voi väärentää
- ei voi unohtaa kotiin.
Sen takana, että vaikka pankit ohjaa asiakkaat verkkoon on ihan jotain muuta kuin teknologiausko. Tai sanotaan toisin päin, jos meillä olisi vielä konttoripalvelut vanhassa mittakaavassa niin vaikkapa asuntolainan marginaali olisi luokkaa 2.0%.
Vs: Kuljettajarahastus
Olen samaa mieltä: tekniikka on hyvä niin kauan kun se toimii, ja jos/kun sähkökatko tapahtuu (katsopa Ruotsin myrskyjä kun enimmillään 275 000 taloutta oli ilmaa sähköä).Voi hyvät hyssykät tuota teknologiahuumaa. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, että pitää maksaa matkalippu. Vaikka kaikenlaisia kortti- ja kännykkä- ja tietokone- ja ties mitä virityksiä osataan luoda (kovaan hintaan tietysti), niin suurin osa niistä vain hankaloittaa matkustamista.
Ja lisäksi: kuka oikeastaan haluaa että joku suuri tietokanta tietää kaiken sinun matkoistasi? Saako poliisi käyttää rekisteriä jahdatessaan pankkiryöstäjiä?
Kaikissa tietokanta-perusteisissa ratkaisuissa on paljon vaaroja!
Ja nyt joku varmastikin sanoo että 'ei mua pelota sellainen, ainoastaan ne jotka eivät ole rehellisiä ovat pelossaan'; jos on noin niin voimmehan luoda Orwellin 1984 saman tien!
Vs: Kuljettajarahastus
Jos "pahvilätysköjen" painatus ja jakelu myyntipisteisiin maksaa yli 2 Me vuodessa, niin silloin käyttäjiä ja myyntipisteitä lienee niin paljon, että koko joukkoliikenne alkaa tuottaa rahallista voittoa myös liikenteen järjestäjälle. "Ruljanssi" hoituisi painamalla liput ja kuljettamalla ne myyntipaikkoihin (varmasti löytyy kohtuuhintainen "kuljetusoperaattori").
Jos maalailemasi järjestelmän rakentaminen ja ylläpito maksaa 2 Me, niin kuinka paljon maksaa järjestelmän käyttö? Näissä hintalaskelmissa ei yleensä tule esille se, kuka mitäkin maksaa. Esim. YTV tai muu tilaaja maksaa systeemistä, mutta esimerkiksi yhteydet lippujen latauspaikoilta eivät ole ilmaisia. Joku maksaa sekä piuhan vetämisen myyntipisteeseen että yhteydenoton piuhaa pitkin keskuskoneelle. Tietysti se saattaa tulla muiden yhteyksien siivellä, mutta joku sen aina maksaa.
Pankkitoiminnan siirtäminen tietoverkkoihin oli aluksi sitä, että pankit loivat tietoliikenneyhteydet konttoreidensa ja toistensa välille. Ja maksoivat itse tuon verkottumisen. Kun konttori lopetetaan ja asiakkaat näpyttelevät omia verkkoliittymiään, niin kuka lystin maksaa. Pankki ei suinkaan rakenna verkkoa eikä asenna päätteitä asiakkaan luokse, vaan olettaa, että joka jeppe hankkii itse koneen ja liittymän ja maksaa niiden käyttökustannukset. Vaikka hinta on pankille pienempi, niin kokonaiskustannukset kasvavat. Eniten asiasta iloitsevat koneiden valmistajat ja tietoliikenneoperaattorit: ennen he saivat rahastaa vain pikkusumman pankkikonttorilta, nyt rahastetaan konttorin kaikilta asiakkailta - eikä enää olekaan kyse mistään pikkusummista.
Vaikka verkkopankki tai lipunmyynti olisi nurin vain kerran vuodessa, niin ei se tilastojen kauneus pahemmin lohduta, jos verkon tai lipun tarve on just nyt eikä silloin, kun joku suvaitsee sen systeemin kunnostaa.
Jos tavoitteena on saada mahdollisimman moni käyttämään joukkoliikennettä ja vieläpä maksamaan matkansa (kautta tai kertamatkaa), niin ei asiaa ratkaista pelkällä IT-tekniikalla. Ei varmasti maksa kahta miljoonaa euroa pahvisten näyttölippujen painatus ja jakelu myyntipisteisiin. Paitsi jos sitäkin varten pitää rakentaa jokin erillinen tekniikkasysteemi.
(Tässä on tietenkin markkinarako IT-yrityksille: miksi tyytä vain yhden tuotteen eli matkalipun osalta tällaiseen systeemiin. Monessa matkalipun myyntipisteessä myydään ties mitä muuta kioskikamaa. Tehdään niille kaikille omat kahden miljoonan osto- ja myyntijärjestelmänsä.
On toki ihmisiä, jotka eivät osaa kuvitella elävänsä ilman koneellistettua valvontaa tai katsomatta joka ikiseen arkipäivän asiaan toimintaohjeita netistä. Mutta on meitä vielä sellaisiakin, joille riittäisi pahvinen näyttölippu.
Jos ensin olisi keksitty nämä tekniset matkakorttijärjestelmät, niin mikä mullistava keksintö olisikaan pahvilippu, joka ei vaadi mitään päätejärjestelmiä eikä edes sähköä. Jos ensin olisi keksitty takkuilevat koneet ja tulostimet, niin kynä olisi mahtava innovaatio. Jos ensin olisi keksitty muovirahat ja nettipankit, niin kolikot ja setelit olisivat uskomaton edistysaskel: aina käyttövalmis ilman tunnuslukuja ja verkkoliittymiä.
Väärentämisongelmat ovat ratkaistavissa. Ja mieluummin vaadin itseltäni ja muilta matkustajilta huolellisuutta kuin tekniikan hankkimista sen varalle, että unohtelemme lippumme kotiin. Ja eikö se pankkikortti tai henkilökortti tai kirjastokortti tai kännykkä tai muu tunnistesiru pidä kuitenkin olla mukana fyysisenä todisteena, että siellä keskuskoneella on lipputietoja. Samalla vaivalla kulkee mukana matkakortti, olis se sitten muovia tai pahvia.
Kotikunnan ja matkustajan muiden henkilötietojen rekisteröinti on tariffipolitiikkaa. Ihan yhtä hyvin voisi myydä samaa lippua kaikille kotikunnasta ja henkilöydestä riippumatta. Mahdollisen kuntien välisen kustannusjaon voisi hoitaa toisinkin. Kulkuaikojen, matkamäärien, yksilöityjen matkojen jne tilastoinnissa "isovelikoneella" on teoriassa merkitystä, mutta käytännössä se on haihattelua, kun kaikkia matkustajia ei kuitenkaan velvoiteta näyttämään korttejaan koneelle sekä matkan alussa että lopussa.
Joku haaveli joskus, että matkustusta voisi tarkkailla jollain matkakorttien satelliittipaikannussysteemillä. Kone esimerkkisi lukee, että olin äsken Helsingissä ja nyt Espoossa. Mutta mistä se erotettaisi, meninkö junalla, bussilla, yksityisautolla, kävellen vai kontaten? Rahastamiseen tuo systeemi kyllä sopisi, jos ruvettaisiin rahastamaan liikkumisesta paikasta toiseen (kuljit millä kuljit), mutta yksilöinti liikennevälineiden käytöstä vaatisi taas muutamien miljoonien ohjelmistoja ja laitteistoja (sekä liikennevälineisiin että keskusvalvomoon).
Vs: Kuljettajarahastus
Tuota, jos meillä on sähköt katkova myrsky niin ei se joukkoliikennekään oikein toimi...
YTV sai ansaitun Isovelipalkinnon aiheesta. Koko sotku on seurausta siitä, että kausilippuja pitää vilauttaa lukulaitteelle, joka on muutenkin täysin turhaa.
Vs: Kuljettajarahastus
Rautakirja tuskin myy niitä ihan hyvää hyvyyttään, ja niiden toimistojen pyörittäminen josta kantakortti haetaan ei ole myöskään ilmaista, eli kulut on jossain ihan muualla kuin painatuksessa ja kuljetuksessa. Ja jos puhutaan käyttäjän kuluista, niin ei passikuvatkaan ilmaisia ole.
Se kaksi miljoonaa jonka heitin kattaa siis kaikki YTV:n kulut ainakin verkko- ja kännykkäpalveluiden osalta, halvemmallakin pääsee. Tietokone nettiliittymällä on vähintään joka toisessa taloudessa ja suurimmalla osalla muuten käytettävissä vaikka töissä, kännykkä on melkein jokaiselle, ja jos tähän lisätään vielä mahdollisuus ostaa pankki- tai maksuautomaatista niin peitto lähestyy 100%... Jos on ihan pakko asioida fyysisesti vaikka R-Kioskilla, niin he sen hoitaa korvausta vastaan niin kuin nytkin. Se näkyykö korvaus korkeampana lipunhintana tiskiltä ostettaessa vai upotetaanko se YTV:n kuluihin on hyvä kysymys.
Yhteys yleisesti ottaen on jo, ja sillä on kiinteä hinta joka tapauksessa. Mitään erillisiä piuhoja ei enää vedetä, eikä kukaan enää maksa per bitti. Eikä nykyään pyöritetä keskuskoneella tuon tyyppistä sovellusta, ainakaan jos ei halua maksaa itseään kipeäksi. Tuollaisen järjestelmän mitä hahmottelin, laitekustannus on joitain satoja tuhansia. IT:ssä maksaa työ, ei koneet.
Korkeintaan muutama tunti vuodessa käyttökatkoja on se mitä palvelun ylläpitäjä suostuu takaamaan sanktioiden uhalla, käytännössä nykyään kaupallisissa verkkopalveluissa ei ole juuri lainkaan katkoja. Jos niitä on niin ne kestävät muutaman minuutin, tai ovat suunniteltuja katkoja joskus aamuyöllä. Sitäpaitsi, jos se systeemi on nurin niin lippuja ei voi myöskään tarkastaa...
Vs: Kuljettajarahastus
Tietenkin jokainen lipunmyyjä ottaa provision välistä. (Mieluummin kuitenkin maksan sen provision valitsemalleni kioskinpitäjälle kuin monopoliasemassa olevalle koneelle.Aivan samoin teen mieluummin itse valinnan, menenkö henkilöautolla vai raitiovaunulla. Kun suurimmassa osassa talouksia on auto, niin eihän sitten joukkoliikennevaihtoehtoakaan tarvita, vai?)
Ei pahvilippusysteemiäkään tarvitse tehdä kantakortteja eikä passikuvia vaativaksi. Lipun henkilökohtaisuus on tariffipoliittinen, ei tekninen kysymys.
Esimerkki: Jos tänä päivänä suomalainen asioi Tukholmassa, niin hän voi ihan vapaasti ostaa (pahvisen) kausilipun tai sarjalipun kioskilta tai asemalta. Ei tarvita passikuvia eikä kantakortteja. Eikä tarvitse paikallinenkaan asukas.
Mutta tulevaisuuden tekniikkahan tuonee tullessaan "toimivamman ratkaisun" myös suomalaiselle SL-asiakkaalle. Edistyksellinen kortti ostetaan netistä, mutta EU:n yhdentymisistä huolimatta ei ole mitään takuuta, että sen maksamiseen kelpaisi suomalainen puhelinliittymä tai suomalaiset nettipankkitunnukset. Eikä sitä tietenkään voi ladata kuin ruotsalaiselle sähköhenkilökortille (onkohan niillä edes sellaista) eikä ainakaan suomalaiselle kirjastokortille, osuuskaupan jäsenkortista puhumattakaan.
Kaksoiskansalaisuutta kun ei kuitenkaan saa joukkoliikenneasiakkuutta varten, ei edistyksellisessä Tekno-Suomessakaan. (No, Tukholmassa kai kaavaillaan kuljettajarahastuksen korvaamista pysäkkien lippuautomaateilla.)
Oli ratikassa sitten millainen rahastus tahansa, niin tällaista maailmaa vastaan kapinoin:
- Eiks sulla oo puhelinta? Osta se soittamalla puhelimella!
- Eiks sulla oo nettiliittymää? Tilaa se netistä!
- Eiks nettiselain toimi? Katso ohjeet netistä!
Vs: Tulevaisuuden rahastusjärjestelmien tekniikka
Aina on ihmisiä joilla ei ole kännykkää, ei luottokorttia, ei nettiyhteyttä kotona. Mitenkä heidän mahdollllisuutensa matkustaa voidaan järjestää?
Itse kannatan järjestelmä jossa pohjana olisi n.s. kaupunkikortti, jolla voi maksaa niin joukkoliikenteen matkat kuin myös uimahallien ja urheilutilojen ja vaikkapa kaupunginmuseon sisäänpääsyt tai kirjaston myöhästymissakot, lainata kirjastosta, ja jolle olisi tallennettu tiedot käyttäjänsä oikeudesta erilaisiin lapsi/nuoriso/seniori/henkilökunta - alennuksiin, ja jolle tadattaisiin rahasumma etukäteen.
Kortin ei tarvitse olla nykyisen matkakortin tapainen ainakaan matkalippuna, vaan etälluettava pummilla matkustamien mahdollisuuden vähentämiseksi.
Est modus in rebus.
Vs: Kuljettajarahastus
En oikein ymmärrä mitä varsinaisesti valitaan kun joka tapauksessa ostetaan monopoliasemassa olevan liikennöitsijän palvelua...Tietenkin jokainen lipunmyyjä ottaa provision välistä. (Mieluummin kuitenkin maksan sen provision valitsemalleni kioskinpitäjälle kuin monopoliasemassa olevalle koneelle.
Tämä on toinen mielenkiintoinen vaihtoehto. Olen sitä mieltä että lippu on joko paperilippu jolloin se ei ole henkilökohtainen, tai jos lippu on henkilökohtainen niin mitään lappuja tai kortteja ei tarvita. Joka tapauksessa nykyinen matkakorttijärjestelmä on huono. Ehdottamasi ratkaisun plussat ja miinukset:
+ yksinkertainen ja selkeä, on tunnin, päivän, kuukauden, jne. lippuja
+ ei vaadi oikeastaan minkäänlaista tietojärjestelmää
+ esim. perheessä voi olla vähemmän lippuja kuin matkustajia, ylipäänsä liput voivat olla yhteiskäyttöisiä, mikä hinnan pysyessä samana (kts. alla) todennäköisesti lisää joukkoliikenteen käyttöä
+ helppo myydä ja ostaa
- myyntikulut ovat suuret, miljoonan lipun myyntikulu kioskilla verrattuna netti, kännykkä, tms. myyntiin on moninkertainen (tätä ei muuta mitenkään se, että osa sähköisen järjestelmän käyttäjistä ostaa edelleen aikaa vaikka kioskilta)
- laskee matkustajakohtaista lipunmyyntiä yhteiskäytöstä johtuen (kts. yllä) mikä luultavasti tarkoittaa kalliimpia lippuja
- vaatii tariffipolitiikan muutoksen
- jos lippu unohtuu kotiin, niin mahdollista tarkastusmaksua ei voi käydä kuittaamassa esittämällä tarkastushetkelle voimassa olleen lipun niin kuin nyt
- lipun voi hävittää, tämä johtaa lyhyempiin voimassaolokausiin joka lisää myyntikertoja ja siten kustannuksia, ja osittain todennäköisesti laskee joukkoliikenteen käyttöä
- väärennysten estämiseksi joudutaan luultavasti käyttämään hologrammeja, tms. jotka nostavat painokuluja, tai sitten varmennelukua joka taas edellyttää tietojärjestelmää....
Kuitenkin pidän ajatusta harkitsemisen arvoisena. Vaihtoehdot eivät myöskään sulje toisiaan pois, meillä voisi olla tietojärjestelmäpohjainen henkilökohtainen. lippu ja yleinen matkustukseen oikeuttava pahvilippu. Asiakkaat valitsee sitten kumman haluaa, itse ottaisin mieluummin henkilökohtaisen lipun, Ilmari taas tykkää pahvista. Ihan sama kunhan tästä matkakortista päästään eroon.
Vs: Kuljettajarahastus
Mielestäni kertalippujen pitäisi olla jatkossa pahvisia, ja ostamalla niitä tietty vähimmäis määrä ennakkon pitäisi saada paljousalennusta. Eli nykyisestä arvon veloittamisesta matkakortilta -systeemistä on hankaluutensa ja virheidensä vuoksi luovuttava.
t. Rainer
Vs: Kuljettajarahastus
Ei ollenkaan huono ajatus, että lipun saa haluamallaan tavalla. Varsinkin jos se edistää lipunmyyntiä ja joukkoliikenteen käyttöä. Tietenkin siten, että kustannukset pysyvät kohtuullisina.
Tariffipolitiikkaakin pitää pystyä muuttamaan tarvittaessa. Järjestyksenhän pitäisi olla se, että teknikka tehdään lippu- ja tariffisysteemin tarpeen mukaiseksi. Kortti tai pahvi ei ole itsetarkoitus.
Tällä nykyisellä YTV:n matkakorttisysteemillähän tilanne on juuri päivastainen: tariffi rakennetaan vajavaisen tekniikan ehdoilla. Ja samalla matkakortti voi olla hyvä veruke huonon tariffipolitiikan harjoittamiseen: näin tämän täytyy olla, kun kortilla ei muuta voi tehdä. Ja sitten päättäjät alistuvat kuvitelemaan, että kaikki maailman kortit ovat yhtä huonoja. Ihan yhtä loogista olisi sanoa vaikkapa yhden kunnan sisällä kelpaavasta pahvlipuista, että tällainen se lippu on - kuntarajan ylittävää pahvilippua ei vain voi olla.
On minullakin matkakortti, kun pahvilippuja ei enää ole saatavilla.
Lähettämissäännöt
LinkBack URL
About LinkBacks
Vastaa lainaamalla viestiä