Minusta tätä asiaa pitää katsoa ensisijaisesti käyttäjän kannalta, kuten Ilmari Syrjälä on tehnyt. Ja toinen oleellinen asia on, ettei edes tule pitää tavoitteena sitä, että on vain yksi kortti tai pahvilippu. Asiakaspalvelun tulee olla joustavaa, ja joukkoliikenteen matkustaja on asias, jota palvellaan.
Ostaminen kännykällä on hyvä vaihtoehto maksaa. Ei siksi, että kaikilla on kännykkä tai kaikkien olisi pakko ostaa kännykkä, vaan siksi, että se on varsin monella ja varsin moni on halukas sitä käyttämään. Se unohtuu ja katoaa harvemmin kuin lompsat ja kortit, ja siinä on valmiiksi maksajan tunnistus. Tulevaisuudessa kännyköihin integroitaneen ilman kontaktia toimiva maksusiru, jonka toiminta on kansainvälinen standardi. Siru ei kännykkään lisättynä maksa mitään kännyköihin nykyisin ympättyjen turhuuksien ja lelujen (kamerat, soittimet, paikantimet jne.) rinnalla.
Asiakkaan kannalta nykyisen matkakortin merkittävä vika on, ettei siitä ilman liikennöitsijän laitteita tiedä, onko oikeus matkustaa vai ei. Siinä minusta "kertakäyttöiset" pahviset magneetti- tai sirukortit ovat parempia. Lipun myyvä laite tulostaa korttiin sen voimassaolon.
Nykyisen matkakortin tekee hankalaksi sen ominaisuus toimia lompakkona. Matkakortti on uudelleen keksitty raha, joka kilpailee pankkien ja kaupan muovirahojen kanssa. Miksi korttiraha piti keksiä uudelleen, etenkin kun siitä tulee kallis ja hankala käyttää? Koko lipputouhu yksinkertaistuu oleellisesti, kun tämä raha-ominaisuus tiputetaan siitä pois ja käytetään jo olemassa olevia rahan muotoja. Ja niiden pohtiminen ei sitten olekaan enää joukkoliikennehallinnon ongelma.
Antero