Helsingin joukkoliikenne ahdingossa

Ei etätyö ole syy tai ongelma. Ongelma on HSL:n one size fits all -mallinen lippuvalikoima, joka sopii ja mukautuu erittäin heikosti erilaisiin tarpeisiin. Ja toinen, että kantakaupunkilaisten ei edes haluta käyttävän joukkoliikennettä, vaan heidän roolinsa on lähinnä rahoittaa lähiöiden bussirallia.

Helsingin pitäisi joko erota HSL:stä tai sitten yksinkertaisesti ohjata HSL:ää vähän kovemmalla kädellä. HSL:ssä ei aivan ilmeisesti ole osaamista tai halua järjestää joukkoliikennettä, joka sopisi yhteen Helsingin yhdyskuntarakenteen kehittämistavoitteiden kanssa.
 
Kertalippu Hesan keskustassa 3.20€ on monen täällä käyvän kotimaanmatkailijan ja turistinkin mielestä paljon. Siksi kannatan ratikkalipun takaisin saamista, voimassa myyntihetkestä 30min. , saatavilla myös liikennevälineestä. Monikaan turisti ei roaming-maksujen takia halua käyttää kännykkää muuten kuin wlanien alueella. Samainen lippu houkuttelisi ainakin osan monien inhoamista oikeuksistaan kiinni pitävistä kotimaisista pyöräilijöistä käyttämään joukkoliikennettä keskustassa.

Ja yleensäkin mikä hinta pitäisi joukkoliikennelipun hintaa suunnitellessa ottaa vetrailukohdaksi? Verrataanko sitä oman auton/yhteiskäyttöauton kustannuksiin/kuukausi tai vuosi vai verrataanko pyöräilyn kustannuksiin, varsinkin kantakaupungissa tai liityntäliikenteessä? Entä missä olisi hyvä lastenlipun ikäraja, paljonko alennusprosentti, entä opiskelijan alennus, myös opisto-/amk- tasoille, entä eläkeläiset, voisiko heille olla päivällä huomattavastikin edullisempi lippu? Kysymyksiä on paljon, toivon poliittisille päätöksentekijöille viisautta osata määrittää hinnat kohdalleen.
 
Viimeksi muokattu:
Ei etätyö ole syy tai ongelma. Ongelma on HSL:n one size fits all -mallinen lippuvalikoima, joka sopii ja mukautuu erittäin heikosti erilaisiin tarpeisiin. Ja toinen, että kantakaupunkilaisten ei edes haluta käyttävän joukkoliikennettä, vaan heidän roolinsa on lähinnä rahoittaa lähiöiden bussirallia.

Helsingin pitäisi joko erota HSL:stä tai sitten yksinkertaisesti ohjata HSL:ää vähän kovemmalla kädellä. HSL:ssä ei aivan ilmeisesti ole osaamista tai halua järjestää joukkoliikennettä, joka sopisi yhteen Helsingin yhdyskuntarakenteen kehittämistavoitteiden kanssa.

Etätyö on kyllä syy ja ongelma. Etätyön yleistymisen takia autolla liikkuminen on muuttunut helpommaksi, ruuhkat vähentyneet ja parkkipaikan saa aina, joten etätyötä tekevä tulee autolla työpaikalleen silloin kun tulee, vaikka hän ennen olisi käyttänytkin julkisisa.

Pk-seudulla asuu 1.2 miljoonaa ja kantakaupungissa 200.000. Kummat rahoitttaa keiden bussi -tai ratikkarallia?
 
Etätyöt eivät ole ongelma, vaan ratkaisu. Ongelmat ovat työmatkoissa. Ne ovat aivan liian pitkiä, vaivalloisia ja nyt myös kalliimpia kuin ennen. Syy tälle on Helsingin seudun pelloille pläjähtänyt haja-asutus, eikä tiivistä kaupunkia haluta tai uskalleta rakentaa edes joukkoliikenteen solmukohtien ympärille.

Kantakaupungin asukasluvun pitäisi olla vähintään 600 000, eikä 200 000. Kysyntää varmaan riittäis.
 
Niin, olen monta kertaa sanonut, että Höselin soisi alentua selvittämään, minne ne matkustajat oikein on kadonneet ja miksi. Ei se ole vaikeaa eikä edes kallista. Nyt me vain arvailemme enemmän tai vähemmän valistuneesti, ja niin tekevät Höselin virkamiehetkin. Ollaan varmaan molemmat oikeassa, ja Soininvaarakin. Lääke ei välttämättä tepsi, jos diagnoosi on ihan pielessä, kun potilasta ei tutkita kunnolla.
Onkohan olemassa tutkittua tietoa siitä, kuinka paljon siitä ryhmästä jäi auton käyttäjäksi, mikä koronakauden alussa siirtyi oman auton käyttäjäksi. Tjoisilla sanoilla: oli ennen koronaa joukkoliikenteen käyttäjä mutta koronan hellitettyä oman auton käyttäjä.
 
Onkohan olemassa tutkittua tietoa siitä, kuinka paljon siitä ryhmästä jäi auton käyttäjäksi, mikä koronakauden alussa siirtyi oman auton käyttäjäksi. Tjoisilla sanoilla: oli ennen koronaa joukkoliikenteen käyttäjä mutta koronan hellitettyä oman auton käyttäjä.

En ainakaan ole nähnyt. Olisi hyvä, jos olisi tietoa tästäkin. Se tiedetään, että käytetyt autot "riistettiin käsistä" koronan alussa, kun monet pelkäsivät joukkoliikennettä. Kakkosautoja lie hankittu paljon. En usko, että niistä kovin helposti luovutaan, kun on kohdattu käytännön havainto, jossa oman auton käyttö saattaa tiputtaa tunnin työmatka-ajan 20 minuuttiin.
 
En usko, että niistä kovin helposti luovutaan, kun on kohdattu käytännön havainto, jossa oman auton käyttö saattaa tiputtaa tunnin työmatka-ajan 20 minuuttiin.
Omalla kohdallani on juuri näin. Tässä yhtenä päivänä minulla oli ajatus mennä töihin (Martinlaaksoosta Espoon Kloviin) "julkisilla", mutta mukavuudenhalu valtasi kun olisi pitänyt lähteä juna-asemalle. Autolla menin kuitenkin.
 
Etätyö on kyllä syy ja ongelma. Etätyön yleistymisen takia autolla liikkuminen on muuttunut helpommaksi, ruuhkat vähentyneet ja parkkipaikan saa aina, joten etätyötä tekevä tulee autolla työpaikalleen silloin kun tulee, vaikka hän ennen olisi käyttänytkin julkisisa.

Mä harvoin autoilen ruuhka-aikaan keskustan sisään/ulosmenoteillä, mutta ne kerrat kun olen sitä tehnyt, niin munkin fiilis on, että liikenne on sujuvampaa kuin ennen. Mitä mahtaa tilastot sanoa, en tiedä.

Jos etätyöpäivät jakautuvat tasaisesti eri viikonpäiville, niin ne sinänsä eivät aiheuta vaikeuksia, vaan joukkoliikenteen tarjonta voidaan mitoittaa niiden mukaan (kuten on tehtykin, sitten käy tietysti aina niin, että supistunut tarjonta ei enää kelpaa osalle matkustajista, jotka siirtyvät pois joukkoliikenteestä). Suurimmaksi ongelmaksi näen sen, että etätyöpäivät todennäköisesti eivät jakaudu tasaisesti. Jos "kaikki" ovat tiistaisin toimistolla ja perjantaisin etätöissä, niin sellaisen joukkoliikenteen, jossa ajetaan joka arkipäivä samoilla aikatauluilla, mitoittaminen optimaalisesti tulee hankalaksi ja kalliiksi.

Pk-seudulla asuu 1.2 miljoonaa ja kantakaupungissa 200.000. Kummat rahoitttaa keiden bussi -tai ratikkarallia?

Yritän lukea rivien välistä ja tulkitsen, että uskot, että tyhjänä seilaavat peltobussit rahoittavat Helsingin raitiovaunuja. Toivon, että lukuyritykseni epäonnistui, koska näinhän se ei ole. Kyse ei ole absoluuttisesta asukasmäärästä, vaan asukastiheydestä.

Noin perinteisesti on ollut niin, että Helsingin ratikkaliikenne on suurin piirtein kattanut lipputuloilla liikennöintikulunsa. Pienellä alueella paljon väkeä, joka on käyttänyt ratikkaa myös lyhyihin matkoihin, eli yhdellä linjasivulla paljon nousuja.

Vastaavasti haulikolla ammuttu lähiömatto on alueena niin laaja, että joukkojen kerääminen on hankalaa, kestää kauan ja tulee kalliiksi. Lähiössä myös ruuhkasuunnat on voimakkaampia eli aina ajetaan toiseen suuntaan tyhjänä ja joudutaan hankkimaan busseja ruuhkapiikkien mukaan, ja ne ovat sitten toimettomina ison osan päivää.

Tämä käy hyvin ilmi siitä nousijakohtaisesta linjaluettelosta, joka joskus kauan sitten julkaistiin.

Nythän tilanne on sikäli erilainen ratikoiden osalta, että matkustajamäärät ovat romahtaneet ja tarjontakin on, jos ei nyt romahtanut, niin huomattavasti supistunut. Luotettavuus on vuoden alusta parantunut, mutta se oli niin pitkään niin huono (siis vuoroja puuttui paljon), että potentiaalisten matkustajien vakuuttaminen siitä, että ratikat taas oikeasti kulkevat, voi viedä aikaa. En ole myöskään nähnyt, että Höseli olisi tällaiseen vakuutteluun erityisesit lähtenyt, eli aika moni muistaa kaiketi vain ne otsikot, jotka kertovat siitä, että ratikka ei tulekaan.

Ongelmat ovat työmatkoissa. Ne ovat aivan liian pitkiä, vaivalloisia ja nyt myös kalliimpia kuin ennen. Syy tälle on Helsingin seudun pelloille pläjähtänyt haja-asutus, eikä tiivistä kaupunkia haluta tai uskalleta rakentaa edes joukkoliikenteen solmukohtien ympärille.

Ja lisäsyy tälle on myös se, että pienituloisella, perheellisellä työssäkäyvällä ei ole mitään realistista mahdollisuutta asua Helsingin kantakaupungissa, joten on pakko asua kaukana. Kantakaupungin asunnot on varattu toisaalta täysin tulonsiirtojen varassa eläville ja toisaalta keskimääräistä (paljon) paremmin toimeentuleville.

Olisi kohtuullista, että työpaikan lähellä voisi asua ainakin silloin, kun ammatti on ns. yleishyödyllinen. Ajattelen tässä sairaanhoitajia, päiväkotien työntekijöitä ym. Työsuhdeasuntojen soisi yleistyvän.
 
Ei etätyö ole syy tai ongelma. Ongelma on HSL:n one size fits all -mallinen lippuvalikoima, joka sopii ja mukautuu erittäin heikosti erilaisiin tarpeisiin.

Lippuvalikoima pahentaa ongelmaa HSL:n kannalta, mutta minä en ainakaan keksi, mikä voisi olla sellainen ratkaisu joka pitäisi lipputulot ennallaan, kun matkustamisen tarve ja sitä kautta itse matkustaminen on vähentynyt. Ja jos palvelutasosta ei haluta tinkiä eikä subventioastetta kasvattaa, niin lipputulojen olisi pakko pysyä ennallaan. Minusta näyttää siltä, että jossakin vaiheessa on pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja sopeuttaa palvelutaso uutta kysyntää vastaavaksi.

Työmatkaliikenteen keskittyminen kolmeen viikonpäivään (ti - to) on kaikesta huolimatta epäedullista sellaisille joukkoliikennemuodoille, jotka vaativat isoja investointeja. Investoinnit pitäisi saada katettua kolmen päivän matkustajamäärillä/lipputuloilla, kun ennen niitä mitoittavia päiviä oli viikossa viisi.

Koko yhteiskunnan kannalta etätöiden vaikutus on tietysti huomattavan positiivinen. Tuottavuus on parantunut paljon, kun päivittäisiin työmatkoihin kulu etätyöpäivinä ollenkaan aikaa eikä rahaa. Lisäksi läsnäpäivinäkin voi matkustaa ruuhkahuipun ulkopuolella. Ja plussana vielä palavereja voi järjestää minne päin maailmaa tahansa ilman että täytyy ihmetellä onko videokokous nyt ollenkaan järkevä tapaamismuoto.
 
Etätyöt eivät ole ongelma, vaan ratkaisu. Ongelmat ovat työmatkoissa. Ne ovat aivan liian pitkiä, vaivalloisia ja nyt myös kalliimpia kuin ennen. Syy tälle on Helsingin seudun pelloille pläjähtänyt haja-asutus, eikä tiivistä kaupunkia haluta tai uskalleta rakentaa edes joukkoliikenteen solmukohtien ympärille.

Kantakaupungin asukasluvun pitäisi olla vähintään 600 000, eikä 200 000. Kysyntää varmaan riittäis.

Jotkut eivät halua eivätkä pysty terveydellisistä syistä asumaan kantakaupungissa liikenteestä aiheutuvan melun ja ilmansaasteiden takia.

---------- Viestit yhdistetty klo 11:36 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 11:07 ----------

Yritän lukea rivien välistä ja tulkitsen, että uskot, että tyhjänä seilaavat peltobussit rahoittavat Helsingin raitiovaunuja. Toivon, että lukuyritykseni epäonnistui, koska näinhän se ei ole. Kyse ei ole absoluuttisesta asukasmäärästä, vaan asukastiheydestä.

Noin perinteisesti on ollut niin, että Helsingin ratikkaliikenne on suurin piirtein kattanut lipputuloilla liikennöintikulunsa. Pienellä alueella paljon väkeä, joka on käyttänyt ratikkaa myös lyhyihin matkoihin, eli yhdellä linjasivulla paljon nousuja.

Vastaavasti haulikolla ammuttu lähiömatto on alueena niin laaja, että joukkojen kerääminen on hankalaa, kestää kauan ja tulee kalliiksi. Lähiössä myös ruuhkasuunnat on voimakkaampia eli aina ajetaan toiseen suuntaan tyhjänä ja joudutaan hankkimaan busseja ruuhkapiikkien mukaan, ja ne ovat sitten toimettomina ison osan päivää.

Tämä käy hyvin ilmi siitä nousijakohtaisesta linjaluettelosta, joka joskus kauan sitten julkaistiin.

Nythän tilanne on sikäli erilainen ratikoiden osalta, että matkustajamäärät ovat romahtaneet ja tarjontakin on, jos ei nyt romahtanut, niin huomattavasti supistunut. Luotettavuus on vuoden alusta parantunut, mutta se oli niin pitkään niin huono (siis vuoroja puuttui paljon), että potentiaalisten matkustajien vakuuttaminen siitä, että ratikat taas oikeasti kulkevat, voi viedä aikaa. En ole myöskään nähnyt, että Höseli olisi tällaiseen vakuutteluun erityisesit lähtenyt, eli aika moni muistaa kaiketi vain ne otsikot, jotka kertovat siitä, että ratikka ei tulekaan.

Lähiömatto on aika tiivis aina kehäkolmoselle asti ja sen ohikin pääradan varrella. Lähiöissä asutaan ennen kaikkea siksi että ilma on puhtaampaa ja melu pienempää, mutta silti matkat töihin ja kouluihin ja palveluihin ovat järkevissä mitoissa. (ks kommentti yllä)

Ei ne bussit mitään tyhjiä peltobusseja ole, niissä kulkee koululaisia opiskelijoita, eläkeläisiä, pienten lasten vanhempia, ylipäänsä sellaisia joilla ei ole autoa. Mutta enen koronaa ja etätöitä myös työmatkalla olevia aikuisia.

Helsingin joillakin ratikkalinjoilla on kanssa epätasainen kuormitus ja linjat eivät ole ihan optimaalisia.

- Esim Jätkäsaaresta keskustaan menevät 7 ja 9 ovat aina täynnä Tallinnan laivoilta palaavia matkailijoita, etteivät muut oikein mahdu kyytiin, kun taas 8 joka menee Töölön kautta Arabiaan kulkee puolityhjänä.

Ratkaisu: Laitetaan 8 kulkemaan laivaterminaaliin ja 9 päättymään 8:n nykyiselle päättärille Saukonpaateen. Sellaiselle ratikalle joka syöttää laivaterminaalilta Ruoholahden metroasemalle olisi enemmän kysyntää, laivamatkustajien joukossa on paljon sellaisia jotka asuvat metron varrella eikä kiinnosta kunniakierrokset keskustan kautta. Samalla saisivat jätkäsaarelaiset "oman" ratikan keskustaan.

- Ykkönen Käpylään kulkee outoa mutkikasta reittiä että kukaan käpyläläinen ei käytä sitä vaan menee bussilla.

- Lähijunista soisi olla paremat vaihtoyhteydet ratikkaverkkoon, esim Helsinginkadun yli pitäisi rakentaa asema lähijunille, josta voisi vaihtaa Töölön ja Kallion suunna raitiovaunuihin, se on joskus ollut tapetilla mutta jäänyt odottaman että jos kumminkin rakennetaan se Pisara-rata joka on tainnut joutua ö-mapppiin. Pasilan aseman kautta kulkevat ratikat kulkevat outoja reittejä ettei kukaan oikein saa selvää minne ne menee. Tähän on ehkä tulossa parannus koska reittien lopullinen toteutus on erilaisten työmaiden vuoksi keskeneräinen.

- Ratikoiden matkustajamäärän väheneminen voi myös selittyä sillä että kantakaupungin asukkaat ovat vanhentuneet niin että kyky liikkua itsenäisesti on heikentynyt ja osa kuollut pois. Vanhojen arvostettujen alueiden asunnot ovat niin kalliita että lapsiperheillä tai nuorilla aikuisilla ei ole varaa niihin ja niillä joilla on, on myös autot.
 
Jotkut eivät halua eivätkä pysty terveydellisistä syistä asumaan kantakaupungissa liikenteestä aiheutuvan melun ja ilmansaasteiden takia.

Niin, ja? Mitä sitten? ÄLÄ SITTEN ASU KANTAKAUPUNGISSA! Moni muu haluaa, vaikkei kantakaupungissa ole heille tilaa. Älä ajattele niin itsekeskeisesti.

Sitäpaitsi kehätielähiöt ovat meluisampia ja ilmanlaatukin on huonompi, koska ne kehätiet pumppaavat niin kauhean suuria määriä liikennettä että niitä ei meluesteillä tai liikennevihreällä eristetä lähistön asuinalueista. Että sellaista väljää ja luonnonläheistä. Ongelma on koko seudun laajuinen, ja ratkaisu sille on yksityisautoilun kieltäminen. Yksityisautoilu pitäisi kieltää kansanterveydellisistä syistä.
 
Ongelma on koko seudun laajuinen, ja ratkaisu sille on yksityisautoilun kieltäminen. Yksityisautoilu pitäisi kieltää kansanterveydellisistä syistä.

Yksityisautoilun täyskielto olisi täysin mahdtonta nyky-yhteiskunnassa mutta sitä pitäis rajoittaa esim tietulleilla, tiettyjen saastuttavien automallien ajokielloilla kaupunkien keskustoissa, ja nastarengaskielloilla.

Jos Helsinki saisi kerätä tietulleja niin niillä voisi rahoittaa esim metron etelä-pohjoissuuntaisen kakkoslinjan rakentamisen, mikä olisi omiaan vähentämään autoilun tarvetta keskustaan, mutta vaikka tietulleista on puhuttu n 30 vuotta, niin sitä mahdollistava lainsäädäntöä ei ole saatu aikaiseksi koska ennen kaikkea Keskustapuolue vastustaa, myös tässä hallituksessa, jolle on ollut tärkeämpää säätä kaikenlaisia hömppälakeja.
 
Yksityisautoilun täyskielto olisi täysin mahdtonta nyky-yhteiskunnassa mutta sitä pitäis rajoittaa esim tietulleilla, tiettyjen saastuttavien automallien ajokielloilla kaupunkien keskustoissa, ja nastarengaskielloilla.
Ei ei ja vielä kerran ei! Mitään autoilukieltoa ei pidä edes ajatella. Todella monet ihmiset tarvitsevat autoa työssään eikä joukkoliikenne ole heille edes vaihtoehto. Siksi ei pidä ottaa käyttöön myöskään mitään tietulleja. Suomessa ei ole oikeasti mitään kovin kummoisia ruuhkia, ja ylimääräiset maksut ovat omiaan vähentämään autosta riippuvaisten työtätekevien työn tuottavuutta. Eli päinvastoin tietullien käyttöönotolla saattaa olla negatiivisia kerrannaisvaikutuksia.
Mielestäni kaikenlainen ideologinen autoviha pitäisi yhteiskunnassamme lopettaa. Mielummin pitäisi keskittyä joukkoliikennejärjestelmän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, ja nimenomaan yhä enemmän asiakaslähtöisesti. Kiellot ja maksut johtavat vain ongelmiin ja diktatuuriin.
 
Lippuvalikoima pahentaa ongelmaa HSL:n kannalta, mutta minä en ainakaan keksi, mikä voisi olla sellainen ratkaisu joka pitäisi lipputulot ennallaan, kun matkustamisen tarve ja sitä kautta itse matkustaminen on vähentynyt. Ja jos palvelutasosta ei haluta tinkiä eikä subventioastetta kasvattaa, niin lipputulojen olisi pakko pysyä ennallaan. Minusta näyttää siltä, että jossakin vaiheessa on pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja sopeuttaa palvelutaso uutta kysyntää vastaavaksi.

Työmatkaliikenteen keskittyminen kolmeen viikonpäivään (ti - to) on kaikesta huolimatta epäedullista sellaisille joukkoliikennemuodoille, jotka vaativat isoja investointeja. Investoinnit pitäisi saada katettua kolmen päivän matkustajamäärillä/lipputuloilla, kun ennen niitä mitoittavia päiviä oli viikossa viisi.

Koko yhteiskunnan kannalta etätöiden vaikutus on tietysti huomattavan positiivinen. Tuottavuus on parantunut paljon, kun päivittäisiin työmatkoihin kulu etätyöpäivinä ollenkaan aikaa eikä rahaa. Lisäksi läsnäpäivinäkin voi matkustaa ruuhkahuipun ulkopuolella. Ja plussana vielä palavereja voi järjestää minne päin maailmaa tahansa ilman että täytyy ihmetellä onko videokokous nyt ollenkaan järkevä tapaamismuoto.
Tämä kehitys avaa uusia toimintatapoja kaupunkien kehittämiseen: yhä enemmän automaattisia liikennemuotoja, joihin tarvitaan mahdollisimman vähän henkilökuntaa. Lisäksi eri asioita kävely- ja pyöräilymatkojen tavoitusetäisyydelle. Eri alueiden välille automaattisesti kulkevia runkolinjoja, joita täydentää sitten sähköinen bussiliikenne.
 
Ei ei ja vielä kerran ei! Mitään autoilukieltoa ei pidä edes ajatella. Todella monet ihmiset tarvitsevat autoa työssään eikä joukkoliikenne ole heille edes vaihtoehto. Siksi ei pidä ottaa käyttöön myöskään mitään tietulleja. Suomessa ei ole oikeasti mitään kovin kummoisia ruuhkia, ja ylimääräiset maksut ovat omiaan vähentämään autosta riippuvaisten työtätekevien työn tuottavuutta. Eli päinvastoin tietullien käyttöönotolla saattaa olla negatiivisia kerrannaisvaikutuksia.
Mielestäni kaikenlainen ideologinen autoviha pitäisi yhteiskunnassamme lopettaa. Mielummin pitäisi keskittyä joukkoliikennejärjestelmän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, ja nimenomaan yhä enemmän asiakaslähtöisesti. Kiellot ja maksut johtavat vain ongelmiin ja diktatuuriin.

Työajoa suorittavat voitaisiin vapauttaa tietulleista tai järjestää että työnantaja/asiakas maksaa.
Tietullien maantieteeellinen laajuus ja milloin ne olisivat voimassa voidaan jättää toistaiseksi avoimeksi, jos ensin saataisiin lainsäädäntö kuntoon että niitä ylipäänsä voidaan periä. Nykyinen hallitus jopa suunnitteli niitä koskevaa lainsäädäntöä, mutta keskustan vastustuksen vuoksi kuopattiin taas kerran.

Tukholma ja Oslo ovat jo parikymmentä vuotta perineet tietulleja ja saaneet kaupunkien liikenneinfran, myös julkisen liikenteen hankkeisiin tärkeää lisärahoitusta, ettei aina tarvitse matkalippujen hintoja korottaa.
 
Takaisin
Ylös