Vaihtopysäkkien "ergonomia"

Suomessa (lue: helsingin ympäristö) tuntuu olevan huono informaatiokulttuuri. Opasteita matkustajille on turkasen vähän. Lisäksi vaihtaminen kulkuneuvosta toiseen on yleensä rappusten kautta kiertämistä, epäloogista puskien yli pomppimista, arpomista mistä pääsisi tien toiselle puolelle, jne.

Esim Saksassa osataan laittaa opasteita riittävän tiheästi ja selkeästi, lisäksi vaihtaminen sujuu yleensäkin pienemmällä pomppimisella ja harvoin rappujen avulla. Miksei meillä Suomessa? Joukkoliikenteessä selviäminen jää liiaksi matkustajan omille harteille ja älykkyydelle. Saksassa taas selviää tyhmempikin, kunhan osaa lukea ja tai jokin aisteista (näkö, kuulo, tunto) toimii. Saksassa opasteet ja käytävägeometria suunnilleen vie matkustajan perille. Suomessa mitään geometriaa ei ole, eksymään pääsee helposti, eikä harvoista opasteista heti tajua minne ne opastavat kun seuraavaa opastetta ei näy.

Asiaa voitaisiin parantaa pienin konstein. Isommat ja selkeämmät kyltit ja opasteet ja tiheämmin. Ääniopasteita enemmän. Sokeille pistelaattoja. Led-opasteita. Vaihtolaiturit samalle tasolle ja mieluummin viereen saman katoksen alle, eikä 300m päähän päätien toiselle puolelle kuten Suomessa on tapana.

Kiitos, vihdoinkin joku puuttuu tähän ongelmaan.
Ainakaan Hesassa eivät hiljaisen liikenteen (esim. sunnuntaisin) aikana vaihtoyhteydet toimi. Erittäin usein saan odottaa vaihtoyhteyttä lähes koko vuorovälin ajan.
Keskisessä Euroopassa olen itsekin kokenut kuinka vaihtoyhteydet on hoidettu. Jos bussi/ratikka tulee risteyspysäkile liian aikaisin ,jää se odottamaan aikatauluun merkittyä lähtöaikaa ja mahdollisia vaihtomatkustajia.

Puutut Murzu aivan oikeaan asiaan. Vielä törkeämmäksi tuon typeryyden tekee se, että koko joukkoliikennejärjestelmää suunnitellaan vaihtamiseen perustuvaksi. Mutta mitään ei tehdä sen hyväksi, että vaihtaminen olisi helppoa, nopeata, sujuvaa - ylipäätän toimivaa.

Käytännön kannalta tämä täkäläinen härdelli säästää vain liikennesuunnittelun vaivaa. On paljon helpompi "suunnitella" linjastoa, kun ei välitä suunnitella lainkaan, miten linjat pelaavat yhteen. Tiheistä vuoroväleistä vouhotetaan sen vuoksi, että tiheiden vuorovälien suurilla kustannuksilla paikataan sitä, ettei viitsitä sovittaa vuoroja toisiinsa.

Koko touhussa on minusta brezneviläinen asenne, jonka mukaan matkustaja palvelee joukkoliikennettä, ei toisin päin.

Antero

Itse nostaisin esimerkkinä Sörnäisen, jossa vaihtaminen linjojen välillä on hankalaa. Jos haluaa Sörkasta Pasilaan, niin joutuu valitsemaan kolmen eri bussipysäkin välillä, joista kaksi sijaitsee kaukana metron sisäänkäynnistä ja vaihtolinjojen pysäkeistä. Pasilasta tultaessa tilanne on parempi, sillä kaikki linjat käyttävät samaa pysäkkiä, mutta varsinkin linjojen 58 ja 59 kohdalla on ongelmana pitkät kävelymatkat Sorkan puolella.

Olen samaa mieltä edellisen kirjottajien kanssa. Mielestäni pitäisi lisätä opasteita ym. Tästä esimerkkinä Leppävaaran asema. Tulolaiturin infotaulussa lukee, esimerkiksi että U-juna Helsinkiin raiteelta kaksi. Turisti miettii, että mitenkä sinne nyt päästäisiin. Turistin ongelman pystyisi ratkaisemaan, vaikkapa niin että maalataan punainen 10 sentin levyinen viiva tulolaiturilta sinne raiteelle, jota turistin olisi helppo seurata. Sama juttu sitten muille raiteille, mutta eri värillä. Tulisi "kävelylinjasto" joka auttaisi opastamaan. Ei pitäisi olla kovin vaikea toteuttaa.

Olisimme kohta kauheassa viiva, ja opasteviidakossa, joten niitä vain jälkikäteen, ja harkitusti. Mutta asian voi ratkaista jo rakennusvaiheessa. Tehdään tarpeaksi selkeät vaihtoreitit, koitetaan yhdistellä pysäkkejä jne. Helsingissä, jossa on ytv-bussien ja hkl-bussien pysäkit ovat erikseen jossain kohtia tulisi mielestäni laittaa samaan nippuun. Tämä selkeyttäisi kummasti.

Esimerkkejä keksii vaikka miljoona, mutta todettakoon loppuun, että vaihtopysäkkien "ergonomiaa" tulisi parantaa, ja sitä kautta tehdä helpommaksi asiat matkalaisille.

juhani sanoi:

Itse nostaisin esimerkkinä Sörnäisen, jossa vaihtaminen linjojen välillä on hankalaa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Allekirjoitan tämän. Jälleen kerran kannamme hedelmää vuosikymmenten takaisista kaavoitusratkaisuista + liikenne/kaupunkisuunnitteluviranomaisten tekemisistä.

Tosin on samalla sanottava, että Helsingissä nykykaupunkilaiset ovat varsin hyvin (pakon edessä?) omaksuneet vaihtojen tuomat ajansäästöedut. Olisiko tässä jotain tietoista "matkustajien kouluttamista"?

Antero Alku sanoi:

Käytännön kannalta tämä täkäläinen härdelli säästää vain liikennesuunnittelun vaivaa. On paljon helpompi "suunnitella" linjastoa, kun ei välitä suunnitella lainkaan, miten linjat pelaavat yhteen. Tiheistä vuoroväleistä vouhotetaan sen vuoksi, että tiheiden vuorovälien suurilla kustannuksilla paikataan sitä, ettei viitsitä sovittaa vuoroja toisiinsa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Tämän Anteron kärjistetyn kannanoton myötä voin allekirjoittaa sen, että pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen suunnitteluun ei ole osoitettu riittävästi resursseja. Tämä suunnittelu etenee yhtäältä helsinkiläisessä demokratiassa ja toisaalta YTV:n oligarkiassa määriteltyjen säännösten turvin, joka jo itsessään rajoittaa/kahlitsee varsin tehokkaasti radikalismin yms. vaikuttamisen keinot.