Näinhän se on. EMMEä vertaisin vasaraan ja ruuviin. Tehtävä on saada jotain kiinnitetyksi ruuvilla. Otetaan työkaluksi EMME-vasara.
EMME on ohjelma, joka on tehty ratkaisemaan se, miten katu- ja tieliikenneverkko kuormittuu. Sen tuloksilla tiedetään, monkako kaistaa täytyy tehdä kunkin risteyksen välille, että autot mahtuvat. Autoliikenteessä ei yksilön reitillä ole mitään merkitystä, sillä on ihan sama, mihin auto ajaa risteyksen yleensä kolmesta vaihtoehtoisesta suunnasta.
Joukkoliikenne ei toimi autojen tavalla. Risteysten sijasta joukkoliikenneverkossa on pysäkkejä ja liikkuvat oliot ovat ihmiset, eivät ainoastaan kulkuneuvot. Tietenkin liikenneverkossa liikkuvat molemmat, sekä ihmiset että kulkuneuvot, mutta EMME ei sitä ymmärrä, sillä EMMEssä on vain yksi liikkuva olio, koska autoliikenteessä ihminen ja auto ovat yksi ja sama asia.
Pysäkki on paikka, jossa ihminen voi siirtyä kulkuvälineeseen tai siitä pois sekä vaihtaa kulkuvälinettä. Mutta myös pysyä kulkuvälinessä. Ja sillä, mitä ihminen tekee, on suuri merkitys matkan etenemiselle. EMME ei tiedä tästä oikeastaan mitään, vaan sille on ihan sama mitä EMME-verkon risteyksessä tapahtuu. Kun EMME laskee verkon kuormittumista ajan perusteella, risteykselle voidaan antaa vaihtoon liittyvä aikamäärä kuvaamaan sitä, että ihmiselle vaihtaminen on eri asia kuin pysyä kulkuvälineessä. Siltikään pysäkki ei ole elävässä elämässä joukkoliikenteen matkustajalle sama asia kuin risteys on autoilijalle.
Perusongelma on, että EMME ei ”seuraa” ihmisen reittiä, vaan se laskee alueilla olevien lähtö- ja kohdemäärien sekä alueiden välisten etäisyyksien perusteella, montako yksikköä (autoa) valitsee jonkin reitin lähde- ja kohdealueiden välillä. Se ei tiedä mitään siitä, miten yksilöt todellisuudessa liikkuvat. EMME olettaa, että ihmiset ovat rationaaleja ja käyvät töissä sekä asioivat mahdollisimman lyhyiden matkojen päähän.
Sitä EMME ei ymmärrä, että ihminen valitsee asuinpaikkaa ja työpaikkaa mm. tehden valintoja matka-ajan, matkan kustannusten, asumisen hinnan ja työpaikan laadun sekä palkan välillä. Otetaan vaikka esimerkiksi se, että Keilaniemessä voi olla jokin firma, joka maksaa selvästi keskimäärin parempia palkkoja, joten sen työntekijät suostuvat paremman palkan vuoksi asumaan paljon kauempana kuin huonosti palkatut Meilahden sairaalan sairaanhoitajat.
Antero