Joukkoliikenteen turvallisuus

Antero Alku

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
28 Kesäkuu 2005
Viestit
7,552
Pelon tunne joukkoliikenteessä ei ole turha juttu. Olen Albertin ja DF-339:n kanssa samalla linjalla, että oikea ratkaisu ei ole nostaa käsiä pystyyn ja lopettaa liikennettä. Mutta ei asiaa voi vaietakaan. Albertin mainitsemat espoolaiset eivät pelkoinensa muuta korpeen, vaan ostavat isomman katumaasturin. Ja se ei ole oikea ratkaisu.

Pidin joukkoliikenteen suunnittelusta luennon arkkitehtiopiskelijoille keväällä, ja käsittelin tätä aihetta sielläkin. Kysymys ei ole edes pelkästään joukkoliikenteestä, vaan kaupunkitilan suunnittelusta ylipäätään.

Koko touhun avain on, ettei pidä suunnitella tiloja, joista muodostuu pelottavia. Pelottavia ovat suljetut tilat, joista ei pääse pakoon, sokkeloiset tilat, joissa voi piileskellä ja syrjäiset tilat, joissa ei ole apua lähellä. Tällaisissa tiloissa ei toimi myöskään sosiaalinen kontrolli. Niille, jotka haluavat häiriköidä, tarjoutuu siihen tilaisuus.

Maanalaisen joukkoliikenteen pysyvä ominaisuus on, että sen yhteydessä muodostuu juuri em. pelottavia tiloja. Pelottava tila jatkuu vielä junassa, etenkin sellaisissa kuin meillä, joissa vaunut ovat erillisiä. Hyvällä tilasuunnittelulla pelottavuutta voidaan lieventää, samaan suuntaan vaikuttaa valvonta. Mutta ne ovat vain ongelman lievitystä.

Tilastollisesti ei ole syytä pelkoon, mutta sillä ei ole mitään merkitystä ihmisen tunteille. Ja on turha todistella turvallisuutta tilastojen perusteella. Sillä pelkäävä ihminen on se joka tekee ratkaisun, ei itseään muita viisaampana pitävä suunnittelija.

Meillä ollaan vielä kaukana joukkoliikenteessä sellaisesta suunnittelusta, jossa tätäkin todellista joukkoliikenteen käyttöön vaikuttavaa asiaa osattaisiin ottaa huomioon. Meillä lasketaan vain kuviteltuja aikasäästöjä, koitetaan hoitaa kaikki mahdollisimman halvalla ja uskotaan luuloihin siksi, että niihin on uskottu aina.

Turussakin tarvittiin yksityishenkilö maksamaan yöliikenteen kustannukset siltä varalta, ettei sitä käytettäisi. Parasta joukkoliikennettä Euroopassa!

Antero
 
Pelon tunne joukkoliikenteessä ei ole turha juttu. Olen Albertin ja DF-339:n kanssa samalla linjalla, että oikea ratkaisu ei ole nostaa käsiä pystyyn ja lopettaa liikennettä. Mutta ei asiaa voi vaietakaan. Albertin mainitsemat espoolaiset eivät pelkoinensa muuta korpeen, vaan ostavat isomman katumaasturin. Ja se ei ole oikea ratkaisu.

Voi toki olla, että ne jotka ovat jo kerran yöllä saaneet lasipullosta päähän huumehörhöltä, eivät pelkää enään mitään. Noh, ei ehkä nyt ihan, mutta muistaakseni joissain kyselyissä kävi ilmi, että joka kolmas, eli 30 prosenttia matkustajista on kokenut joukkoliikennevälineissä jonkulaista pelkoa. Joista, ehkä muutamalle promille jotain väkivaltaa yms. kohdannut. Ne jotka tosiaan alkavat pelkäämään, eivät katoa katukuvasta. Kuten sanottua, silloin vaihdetaan bussi autoon. Kyllä mielestäni olisi hyvä puuttua näihin asioihin. Paljon on jo tehty, mutta paljon on vielä tekemistä. Toki on totta, että jokaiseen yöllä liikennöivään vuoroon ei voida palkata pamppumiestä. Vai voiskohan? Oliskohan matkustajat valmiita maksamaan lisää yölipusta, jos autoissa kulkisi kuljettajan mukana järjestyksenvalvoja. Asia on luultavasti vähän niin ja näin. Kyllä se sinne mielellään otetaan, mutta lisää ei olla valmiita sitten maksamaan. Jos vielä loppuun vähän filosivoi sanaa pelko. Pelko on sellainen kummallinen tunne, se voi tulla vaikka ei olisi mitään tarvetta tai halua. Se tulee kuin pullo päähän broidilta, mutta sillä erolla, että se on kipua paljon pidempi tunnetila.
 
Ne jotka tosiaan alkavat pelkäämään, eivät katoa katukuvasta. Kuten sanottua, silloin vaihdetaan bussi autoon.

Ihan kuin autolla ajokin loppuisi sen jälkeen, kun on ajanut vakavan kolarin, siksi että alkaisi pelätä ajamista ja vaihtaisi turvallisempaan joukkoliikenteeseen. Mäkihyppääjätkin jatkavat vain aina hyppäämistä, vaikka huonosti kävisi, sillä eivät halua antaa pelon hallita itseään.
 
Ihan kuin autolla ajokin loppuisi sen jälkeen, kun on ajanut vakavan kolarin, siksi että alkaisi pelätä ajamista ja vaihtaisi turvallisempaan joukkoliikenteeseen. Mäkihyppääjätkin jatkavat vain aina hyppäämistä, vaikka huonosti kävisi, sillä eivät halua antaa pelon hallita itseään.

Tarkennetaan vielä, nyt että puhuin vakavista tapauksista. Jos ajat kolarin, auto oikaistaan, ja ajetaan taas. Mutta pelko usein jää kytemään pidemmäksinkin aikaa. Meitä on monenlaisia, ja edellä en puhunut itsestäni. Sinäänsä kyllä sääli, etteivät ihmiset osaa kunnolla istua edes bussissa. Alkoholi kun on vielä suurimmassa osassa tapauksia osana. Ajetella miten rauhallista olisi lauantai-yönä, jos alkoholi vaihtuisi marjamehuun.
 
Kyllä, kysymys on koko kaupunkitilasta. Metro ja muut julkiset liikennevälineet ovat julkista tilaa siinä kuin kadut ja toritkin. Ja tästä syystä suhtaudun jotenkin nihkeästi erillisratkaisuihin vaikkapa metron turvallisuuden parantamiseksi. Jos jollain ihmeellä saadaan pelottavat hörhöt metrosta pois, ja he notkuvat sitten metroasemalla, niin mitä tässä oikeastaan on saavutettu?

Pasilan asema on ruma ja tylsä, mutta se on kuitenkin valoisa ja siellä on vilkas jalankulkijavirta. En usko kenenkään pitävän sitä turvattomana. Olennaista on nimenomaan ihmismäärä ja luonnonvalo.

Kun taas miettii niitä huonompia paikkoja, minusta yhteinen nimittäjä on pieni ränsistyvä paikalliskeskus. Halvat kaljakuppilat korvaa liikkeet jotka eivät kannata liian pienen asukaspohjan vuoksi, mikä ajaa loputkin liikkeet pois, ja seurauksena on sinänsä harmittomien mutta uhkaavien juoppojen täyttämä tila.

Tässä on kyseessä kaupunkisuunnittelun epäonnistuminen, on lähdetty tekemään paikalliskeskusta jolle ei ole riittävää asukaspohjaa (tai ehkä joskus on ollut, mutta asukasmäärä on pienentynyt ja isommat keskukset vetävät väkeä muualle asioimaan). Se johtopäätös jonka tästä vetäisiin on että näitä asemakeskuksia malliin Vuosaari kannattaa tehdä jos ja vain jos väkeä oletettavasti riittää, ja jos ei riitä niin tehdään suosiolla vain seisake.
 
Mitä ihmettä? Mikäs tämä tällainen järjestely on? Ennenkuulumatonta.
Kyse on Down by the laituri -festarista, jonka jälkeen halutaan joukkoliikenteen vievän juhlijat kotiin. Paikallinen joukkoliikenneaktivisti Jorma Jäntti on luvannut taata 3400 euron kulut, jos lipputulot eivät kuluja kata.

Tässä linkki Turun sanomien uutiseen.

Antero
 
Alkoholi kun on vielä suurimmassa osassa tapauksia osana. Ajetella miten rauhallista olisi lauantai-yönä, jos alkoholi vaihtuisi marjamehuun.

Joo, tämähän olisi paras ratkaisu, ettei tarvitsisi lopettaa yölinjoja kuten Vaasassa tehtiin. On itsellenikin sattunut pelottavia tilanteita metrossa (keskellä päivää kaikki), mutta rauhoitan itseäni tilastoilla joiden mukaan autossa on huomattavasti suurempi riski menehtyä. Järkikin sen oikeastaan sanoo. Metrossa voisi kuitenkin niitä vartijoita olla useammin, voisivat sitten tehdä ratsioita metrovaunuihin, jos vaunujen valvontakameroissa alkaa näkyä jotain outoa.
 
Pasilan asema on ruma ja tylsä, mutta se on kuitenkin valoisa ja siellä on vilkas jalankulkijavirta. En usko kenenkään pitävän sitä turvattomana. Olennaista on nimenomaan ihmismäärä ja luonnonvalo.
Pasila on öisinkin turvallisen oloinen ja tuo lähinnä mieleen lentokentän.

Helsingin vanhaa päärautatieasemaa pitävät monet taas koko kaupungin pelottavimpana paikkana, ehkä sen hämäryys ja sokkeloisuus ja mannermainen epäsiisteys ovat joidenkin mielestä liikaa. Minua ei häiritse. Mutta muistan että varhaisessa nuoruudessa 70-luvulla sen läpi käveli ripeästi. Jos sinne jäi esim junia katselemaan niin tuli ennemmin tai myöhemmin joku "setä" ehdottamaan muunlaisia "junaleikkejä". Ja vähän varttuneempana kun itse poltti tupakkaa, ja polti asemalaiturlla sätkää, niin aina tuli joku pummaamaan, ja jos yritti välttää tarjota, se tiesi hankaluuksia muodossa jos toisessa.

Kun taas miettii niitä huonompia paikkoja, minusta yhteinen nimittäjä on pieni ränsistyvä paikalliskeskus. Halvat kaljakuppilat korvaa liikkeet jotka eivät kannata liian pienen asukaspohjan vuoksi, mikä ajaa loputkin liikkeet pois, ja seurauksena on sinänsä harmittomien mutta uhkaavien juoppojen täyttämä tila.
Jotain pitäisi tehdä myös sille että millaisille tahansa räkälöille ei myönnetä anniskelulupia. Esim Vantaan Korsosta muistan, kun asuin siellä, että sen keskustassa oli parhaimmillaan 12 baaria! Päättäjät haluavat kitkeä alkoholihaittoja lähinnä vain fiskaalisin keinoin, koska se on helpointa, ja olettavat että järjestys palautuu automaattisesti ennalleen kun viinan hinta nostetaan vanhalle "hintansa väärtti" -tasolle. Ongelma on myös siinä että päättäjät eivät tiedä mitä tehdä pussikaljaa juoville nuorille. Toiset päättäjät haluavat lisää nuorosotiloja, mutta vaikka niitä rakennettaisiin kuinka, niin 16-18 vuotiaat eivät viihdy niissä, koska niissä on "nollalinja".

Se johtopäätös jonka tästä vetäisiin on että näitä asemakeskuksia malliin Vuosaari kannattaa tehdä jos ja vain jos väkeä oletettavasti riittää, ja jos ei riitä niin tehdään suosiolla vain seisake.

Kallistun kanssa tähän näkemykseen. Rajatapauksia minkä kokoisessa kylässä kannattaa pitää palveluja yllä asemalla ovat n 20000 asukkaan aluekeskukset.

t. Rainer
 
Pasila on öisinkin turvallisen oloinen ja tuo lähinnä mieleen lentokentän.
Tuo on kyllä ihan totta, ehkä se kliinisyys mikä siinä minua ärsyttää onkin ihan harkittua.

Helsingin vanhaa päärautatieasemaa pitävät monet taas koko kaupungin pelottavimpana paikkana, ehkä sen hämäryys ja sokkeloisuus ja mannermainen epäsiisteys ovat joidenkin mielestä liikaa. Minua ei häiritse. Mutta muistan että varhaisessa nuoruudessa 70-luvulla sen läpi käveli ripeästi.
Minusta tuo asema on sinänsä hieno rakennus, mutta tilana siinä mättää se ettei se aukea oikein lainkaan ulospäin jolloin siitä tulee ikään kuin oma suljettu tilansa. Esim. asemaravintolan ulkoseinillä on pikkuiset ruohokentät eikä esim. terassia tai kutsuvia ovia. Rautatientorin puolella on korkeuseroa ja samalla tavalla suljettu alin kerros. Elielinaukion puolelta asema on hyvin remontoitu, tila aukeaa suoraan vilkkaaseen aukioon.

Osaako joku rautatiehistorijoitsijoistamme muuten sanoa mikä siihen on syynä, että lähes tulkoon kaikki vanhemmat rautatieasemat jotka tulevat mieleen ovat tämmöisiä umpioita? Haluttiin pitää roskaväki ulkona hienolta asemalta? Keskittää asiakkaat oman rakennuksen liiketiloihin (vrt. jäähallit)?
 
Osaako joku rautatiehistorijoitsijoistamme muuten sanoa mikä siihen on syynä, että lähes tulkoon kaikki vanhemmat rautatieasemat jotka tulevat mieleen ovat tämmöisiä umpioita? Haluttiin pitää roskaväki ulkona hienolta asemalta? Keskittää asiakkaat oman rakennuksen liiketiloihin (vrt. jäähallit)?
Ehkäpä avain tähän löytyy vertaamalla nykyisiin lentokenttiin. Rautatieasemalla oli aikanaan sama tarkoitus. Se oli tila, jossa odotettiin junan lähtöä (oli eri tasoisia odotushuoneita, eri luokkien ja mm. erikseen naisten odotushuone) sekä hoidettiin junamatkaa edeltäviä asioita, kuten "bookkaus" eli matkatavaroiden jättö henkilökunnalle, joka hoiti ne matkatavaravaunuun.

Nykyään junamatkustaminen on kehittynyt sellaiseksi, ettei näitä matka-aikaa pidentäviä vaiheita enää tarvita. Vanhat asemarakennukset ovat käyneet tarpeettomiksi, ja monin paikoin maailmalla ne onkin muutettu muuhun tarkoitukseen. Esim. Madridin pohjoinen asema on nykyään kuin paikallinen Kampin kauppakeskus.

Antero
 
Ehkäpä avain tähän löytyy vertaamalla nykyisiin lentokenttiin. Rautatieasemalla oli aikanaan sama tarkoitus. Se oli tila, jossa odotettiin junan lähtöä (oli eri tasoisia odotushuoneita, eri luokkien ja mm. erikseen naisten odotushuone) sekä hoidettiin junamatkaa edeltäviä asioita, kuten "bookkaus" eli matkatavaroiden jättö henkilökunnalle, joka hoiti ne matkatavaravaunuun.
Helsingin asemallahan oli alunperin jopa erikseen lähtöhalli ja tulohalli, kuten lentokentillä. Lähtöhalli oli Kaivokadun puoleinen halli, ja tulohalli postitalon puoleinen. "Lähtöportille" eli asemalaiturille ei päässyt ilman "boarding cardia" eli lippua. Matkustajien tulli- ja passitarkastuksia ei asemalla tietääkseni ole järjestetty (vai tietääkö kukaan onko?), vaikka kunnioitusta herättävä emalinen Tulli/Tull-kyltti komeili pitkään 80-luvulle matkatavaratoimiston tilojen ovessa.

t. Rainer
 
Kiitoksia vastauksista, alan ymmärtää miksi se rakennus on sellainen kun se on. Osaavatko arvon herrat muuten sanoa missä käytössä aseman itäsiipi on, VR:n toimistoja? Sen saaminen julkiseen käyttöön samoin kuin länsisiipi parantaisi myös aseman viihtyisyyttä ja sitä kautta turvallisuutta. Mietin joskus, että se olisi mitä mainioin paikka keskustakirjastolle, mikäs sen kätevämpi paikka hakea matkalukemista.
 
Kiitoksia vastauksista, alan ymmärtää miksi se rakennus on sellainen kun se on. Osaavatko arvon herrat muuten sanoa missä käytössä aseman itäsiipi on, VR:n toimistoja? Sen saaminen julkiseen käyttöön samoin kuin länsisiipi parantaisi myös aseman viihtyisyyttä ja sitä kautta turvallisuutta. Mietin joskus, että se olisi mitä mainioin paikka keskustakirjastolle, mikäs sen kätevämpi paikka hakea matkalukemista.

Itäsiivessä on VR:n pääkonttori, junamiehistön sosiaalitiloja, henkilökunnan ruokala, kokouskeskus ja VIP-lounge (presidentin aula). Muuta käyttöä ei ole suunniteltu toistaiseksi tietääkseni.

Mitä turvallisuuteen tulee, niin olisi toivottava toki saada myös rautatientorin puolelta aseman sisäpihalle yöaikaan auki pidetävä kulkureitti kanssa.

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös