vristo
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 4,087
Vs: Variotram-hankinnan historia
Kuuntelin tuossa erään kerran radiosta vammaisjärjestöjen haastattelua ja siinä he sanoivat, että eivät vaadi tai halua edes mitään erityiskohtelua, vaan, että heillä olisi muihin matkustajiin nähden tasa-arvoinen asema kunnallisten palveluiden, kuten joukkoliikenteen käyttämiseen.
En voi itse kyllä käsittää, että vammaisten tai vaikkapa myös lastenvaunuja käyttävien perheiden ajatellaan olevan jotain hidasteita, joita pitäisi mieluummin kuskata muusta kansasta erillään joillain omilla kulkuneuvoillaan (esim. inva-taksilla). Itse olen tällä hetkellä terve ja omaan täyden liikuntakyvyn, mutta jos joskus asiat ovat toisin, niin totisesti haluan olla mm. kunnallisten palvelujen, kuten juuri joukkoliikenteen käyttäjä niin paljon kuin se on mahdollista.
Kunnallisen, verovaroin tuetun, joukkoliikenteen, kuten monien muidenkin palveluiden, yksi tarkoituksia on olla tasa-arvoinen kaikille sen käyttäjille, siksi on kehitetty mm. matalalattiainen kalusto. Itse matkustin menneellä viikolla ratikalla 8 ja toiseen suuntaan menin korkealla, välipalattomalla, Nr-vaunulla ja toiseen Variotramilla. Tämän kokemuksen myötä olen 100%:sesti sitä mieltä, että vanhan korkealattiaisen kaluston aikakausi on lopullisesti ohi; Variotram, kaikkine teknisine ongelmineenkin, on niin paljon mukavampi ja vaivattomampi ihan normaaleille matkustajillekin.
Tässä ihan vertailukohtana maa, jossa asuin kahdeksan vuotta ja joka kutsuu itseään "kansandemokratiaksi":
Kiinassa vanhukset ja vammaiset pidetään heidän omaistensa toimesta heidän kotonaan ja jos se ei ole mahdollista niin sitten heidän kustannuksellaan sairaaloihin ja laitoksiin ja lääkitään "helpoiksi käsitellä" (tiedän kokemuksestä, joska vaimoni isoäiti on juuri tällainen). Jos omaisia (eli rahaa ei ole), niin sitten rampoina kerjäämään kadulle. Itseasiassa Kiinassa ollaan asiassa niin pitkällä, että vammaisia lapsia ei anneta syntyä, vaan heidät karsitaan jo heidän äitiensä raskausaikana pois. Varsinkin raskauden alkuaikana tutkimukset ovat tiiviitä ja mahdolliset poikkeumat havainnoidaan niin varhain kuin mahdollista. Koska Kiinassa on edelleen käytössä yhden lapsen politiikka, ei ketkään vanhemmat halua ottaa vakavasti sairasta tai vammaista lasta vastaan, eikä monella ole valmiuksia tai varaakaan sellaisien lapsien mahdollisesti edellyttämiin kalliisiin hoitoihin tms.; Hitler vain suunnitteli tätä, mutta Kiinassa tämä on ollut arkipäivää jo pitkään.
Sellaista yhteiskuntaa en Suomesta koskaan toivo.
---------- Viesti lisätty kello 12:27 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:00 ----------
.
Joukkoliikennevälineet on minusta kehitettävä sellaisiksi, että tasa-arvoinen palvelu kaikkia sen asiakasryhmiä kohtaan on mahdollista. Raitiovaunu tai muu esteetön raideliikenne on tässä mielessä etuasemassa vaikkapa bussiin nähden jo laajempien tilojensa ansiosta. On aivan totta, että nykyaikainen sähköpyörätuoli, nykyaikaisessa matalalattiabussissa on jumalattomasti tilaa vievä ja raskas kapistus (taitaa Tampereella jo olla kiellettykin kaupunkibussissa). Itsekin olen bussinkuljettajana ollut tilanteessa, jossa ajamaani bussiin haluaa kyytiin sekä lastenvaunut että tällainen sähköinen pyörätuoli, yhtäaikaa. Kumpi sitten onkaan siinä tilanteessa etuasemassa?
Tästä syystä kaupunkien joukkoliikenteen suunnittelu on mielestäni suunnattava mahdollisimman paljon korkealuokkaisen ja esteettömän raideliikenteen kehittämiseksi.
Kuuntelin tuossa erään kerran radiosta vammaisjärjestöjen haastattelua ja siinä he sanoivat, että eivät vaadi tai halua edes mitään erityiskohtelua, vaan, että heillä olisi muihin matkustajiin nähden tasa-arvoinen asema kunnallisten palveluiden, kuten joukkoliikenteen käyttämiseen.
En voi itse kyllä käsittää, että vammaisten tai vaikkapa myös lastenvaunuja käyttävien perheiden ajatellaan olevan jotain hidasteita, joita pitäisi mieluummin kuskata muusta kansasta erillään joillain omilla kulkuneuvoillaan (esim. inva-taksilla). Itse olen tällä hetkellä terve ja omaan täyden liikuntakyvyn, mutta jos joskus asiat ovat toisin, niin totisesti haluan olla mm. kunnallisten palvelujen, kuten juuri joukkoliikenteen käyttäjä niin paljon kuin se on mahdollista.
Kunnallisen, verovaroin tuetun, joukkoliikenteen, kuten monien muidenkin palveluiden, yksi tarkoituksia on olla tasa-arvoinen kaikille sen käyttäjille, siksi on kehitetty mm. matalalattiainen kalusto. Itse matkustin menneellä viikolla ratikalla 8 ja toiseen suuntaan menin korkealla, välipalattomalla, Nr-vaunulla ja toiseen Variotramilla. Tämän kokemuksen myötä olen 100%:sesti sitä mieltä, että vanhan korkealattiaisen kaluston aikakausi on lopullisesti ohi; Variotram, kaikkine teknisine ongelmineenkin, on niin paljon mukavampi ja vaivattomampi ihan normaaleille matkustajillekin.
Tässä ihan vertailukohtana maa, jossa asuin kahdeksan vuotta ja joka kutsuu itseään "kansandemokratiaksi":
Kiinassa vanhukset ja vammaiset pidetään heidän omaistensa toimesta heidän kotonaan ja jos se ei ole mahdollista niin sitten heidän kustannuksellaan sairaaloihin ja laitoksiin ja lääkitään "helpoiksi käsitellä" (tiedän kokemuksestä, joska vaimoni isoäiti on juuri tällainen). Jos omaisia (eli rahaa ei ole), niin sitten rampoina kerjäämään kadulle. Itseasiassa Kiinassa ollaan asiassa niin pitkällä, että vammaisia lapsia ei anneta syntyä, vaan heidät karsitaan jo heidän äitiensä raskausaikana pois. Varsinkin raskauden alkuaikana tutkimukset ovat tiiviitä ja mahdolliset poikkeumat havainnoidaan niin varhain kuin mahdollista. Koska Kiinassa on edelleen käytössä yhden lapsen politiikka, ei ketkään vanhemmat halua ottaa vakavasti sairasta tai vammaista lasta vastaan, eikä monella ole valmiuksia tai varaakaan sellaisien lapsien mahdollisesti edellyttämiin kalliisiin hoitoihin tms.; Hitler vain suunnitteli tätä, mutta Kiinassa tämä on ollut arkipäivää jo pitkään.
Sellaista yhteiskuntaa en Suomesta koskaan toivo.
---------- Viesti lisätty kello 12:27 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:00 ----------
Vaikka tämä olisikin ihan vain pohdintaa tai esitetty keskustelun käymiseksi asiasta, niin siltikin minua hirvittää tällainen ajatus. Haluammeko keskuuteemme jumalattomasti tilaavieviä ja muiden matkoja hidastavia sekä tiellämme olevia, raskaisiin pyörätuoleihin sidottuja, vammaisia? Eikö heidät kuljetustarpeensa pitäisi suunnitella niin, etteivät he olisi meidän muiden tiellä. Ei meidän kaikkien tarvitse ottaa osaa heidän kärsimyksiinsä. Näin hieman kärjistetysti
.Joukkoliikennevälineet on minusta kehitettävä sellaisiksi, että tasa-arvoinen palvelu kaikkia sen asiakasryhmiä kohtaan on mahdollista. Raitiovaunu tai muu esteetön raideliikenne on tässä mielessä etuasemassa vaikkapa bussiin nähden jo laajempien tilojensa ansiosta. On aivan totta, että nykyaikainen sähköpyörätuoli, nykyaikaisessa matalalattiabussissa on jumalattomasti tilaa vievä ja raskas kapistus (taitaa Tampereella jo olla kiellettykin kaupunkibussissa). Itsekin olen bussinkuljettajana ollut tilanteessa, jossa ajamaani bussiin haluaa kyytiin sekä lastenvaunut että tällainen sähköinen pyörätuoli, yhtäaikaa. Kumpi sitten onkaan siinä tilanteessa etuasemassa?
Tästä syystä kaupunkien joukkoliikenteen suunnittelu on mielestäni suunnattava mahdollisimman paljon korkealuokkaisen ja esteettömän raideliikenteen kehittämiseksi.
Viimeksi muokattu:
