Aiheesta sivuun, mutta kyllä se muuten maksaa. On yleinen kuvitelma, että huolellinen työ ei maksa löperöä enempää, tai että hyvä suunnitelma on huonon hintainen. Ja sitten jostain ihmeen syystä ei vaan aina suunnitella hyvin, eikä tehdä huolellista työtä, vaikka samaan hintaan olisi saanut.
Hyvin tekemisen hinta tulee ennen kaikkea siitä, että hyvään suunnitteluun (ja toteutukseenkin) tarvitaan oranisaatio, joka haluaa tehdä hyvä työtä, eikä organisaatio, joka haluaa päästä mahdollisimman halvalla. Jos organisaatiossa pyritään vain vahtimaan kustannuksia, niin sitä saa mitä mittaa, eli kustannuksia. Jos taas prioriteettina on laatu, niin sitten saa laatua, mutta kustannukset ovat mitä ovat. Ykkösprioriteetti ei voi olla samaan aikaan molemmissa, vaikka tässä toki hiukan kärjistin eroa.
Tähän nimenomaiseen esimerkkiin: jos haluat täsmälleen oikean korkuisia ratikkapysäkkejä, tarvitset sinne työporukan, jotka tekevät pedanttia ja täsmällistä työtä ihan luonnostaan. Ei löysäilijää tai tuurijuoppoa joukossa. Kun sellaista porukkaa ei ilmaannu tyhjästä yhtäkkiä, niin sitten tarvitset tarkastajan mittamaan, että tehtiinkö oikein, ja jos on liian monen millin heitto, puretaan ja tehdään uusiksi. Tarkastaja maksaa, kuten maksaa uusiksi tekeminenkin. Lisäksi millintarkat työn suunnitelmien pitää olla parempia, kuin vähän sinne päin tehtävän, jota tekee vaikka kansanperinteen varassa.
Laatu vaan maksaa.