Vs: Raitio-lehti
Minun ja Compactin irtokommenteista syntyi varsin laaja keskustelu.
Raitioon saadaan juttuja niistä aiheista, joista päätoimittaja niitä pyytää. Seuran jäsenistöllä on aineistoja, kuvia ja kirjoitustaitoja eri aiheisiin liittyen, ja itsekin kokosin laajan katsauksen Turun raitioteistä Raitioon 3/2008.
Minulla olisi materiaalia useista mielenkiintoisista keskikokoisista raitiotiekaupungeista kuten Strasbourg, Freiburg, Linz tai Rostock. Tarkoitus on myös matkustaa Bergenin avajaisiin.
Viime numeron johdinautokatsaus oli asiallinen ja hyvä. Se vain herättää intohimoja, koska se sekoittuu tähän ikäväsävyiseen johdinautot vs. raitiovaunut - keskusteluun, jota on käyty foorumilla ja myös ihan päätöksentekoon liittyen.
Vs: Raitio-lehti
Kaikkien joukkoliikennemuotojen tasa-arvoisena ystävänä odotan innolla noita Mikon mainitsemia juttuja. Ja uusien kirjoittajien jutut ovat minustakin aina tervetulleita. Minulla on ollut harkinnassa artikkelin teko esim. Hongkong mahtavasta metropolista ja sen melkoisen laajasta joukkoliikenteestä, jonka käyttöaste on yksi korkeimpia maailmassa.
Joukkoliikenneharrastaja
Vs: Raitio-lehti
Raition päätoimittaja ei varmasti panisi pahakseen sitä, että me SRS:n jäsenet itse tarjoaisimme juttuja seuramme lehteen. Ja vaikkei tuntisikaan itseään kynäniekaksi, kannattaa hyviä aiheita ja esimerkiksi kuvamateriaalia tarjota Raition toimituksen käyttöön.Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen
Vs: Raitio-lehti
Tämä on minusta hyvin todettu, nimenomaan suhteessa keskustelun aloitusviestiin, jota ei tähän ketjuun ole siirretty:
Mikko Laaksosen toteamus kertoo myös siitä tärkeästä seikasta, että vaikuttaminen tapahtuu paljolti epäsuorasti, mikä on vieläpä tehokkaampaa kuin mainonnan tai suoranaisen propagandan tapainen suora viestintä.
Kun mainitsin aiemmin TM:n autolehtenä, se on autolehti nimenomaan epäsuoran vaikuttamisen kautta. Jos kannessa lukisi Autolehti-TM, lukijat suhtautuisivat lehden autojuttuihin kriittisemmin, koska ”autolehden” tarkoitushan on olla autoilun puolella. Nyt TM mielletään neutraalimmaksi ja siten sen autoartikkelit luotettavammiksi. Ikään kuin niitä tekevät toimittajat olisivat jotenkin objektiivisempia kuin esim. Tuulilasi-lehden toimittajat.
Markkinointialalla on jo kauan sitten ymmärretty, että mainontaa paremmin kuluttajien mielipiteisiin vaikutetaan luomalla mielikuvia ja elämäntapamalleja. Siksi autoilua edistää parhaiten esim. suosittu TV-sarja, jossa tähdet liikkuvat autoilla ja hylkiöt ja konnat joukkoliikenteellä. Product Placement on tunnettu käsite, joka tarkoittaa erilaisten tuotteiden ymppäämistä elokuviin ja TV-sarjoihin sankareiden käyttöön, koska siten kuluttajat saadaan haluamaan näitä tuotteita.
Meni ehkä vähän aiheen etäälle, mutta selittänee omalta osaltaan ketjun keskustelua.
Antero
Vs: Raitio-lehti
Täytyy tunnustaa että joka numerossa toistuva monisivuinen juttusarja HKLn busseista kaikkine kalustoluetteloineen EVVK. Mutta jotakin se saataa kiinnostaa silti.
Jos Raitio olisi pelkkä raitiovaunuista kertova lehti niin pois jäisivät myös metroja ja ylipäänsä muita kaupunkiraideliikennemuotoja koskevat jutut, jotka allekirjoitanutta kiinnostaa vähintään yhtä paljon kuin raitioteistäkin kertovat. Tuskinpa junaharrastajien lehdet alkaisivat kirjoittaa metroista jos Raitio lopettaisi. Eli parempi että lehti on monipuolinen kuin vain yhteen liikennemuoton keskittyvä. Bussien kohdalla raja on vissiin vedetty niin että käsittää vain kaupunkien organisaatioiden pyörittämää bussiliikennettä.
Mitä toivoisin muuten kun esitellään ulkomaisia kohteita että olisi jonkinlainen linjakartta mukana. Nyt on joidenkin kohteiden osalta ollut mutta monessa ei, on vain kerrottu iso joukko linjojen numeroita ja päätepisteiden nimiä jotka eivät kaupunkeja tuntemattomille kerro juuri yhtään mitän. Ihan vaan vihjeeksi, muuten kuvat ovat tosi hienoja eli kiitokset siitä!
t. Rainer
Vs: Raitio-lehti
SLHS:n kieltäytymisen syynä oli se, että Menoks! miellettiin niin kiskoliikennepropagandaa sisältäväksi että se olisi varmasti monia jäseniä ärsyttänyt eikä vähiten SLHS:n kannattajajäseninä olevia linja-autoyrityksiä.
!sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM !sillöM
Vs: Raitio-lehti
Oikeastaan raja ei mene sen mukaan, miten liikenne on järjestetty. Kun on kysymyksessä selkeästi kaupunkiliikenne, se kuuluu käsiteltäviin asioihin. Silläkään ei ole merkitystä, mikä on bussien käyttövoima. Jotkut käyttövoimat vaan aiheuttavat enemmän mielenkiintoa kuin toiset, siksi tätäkin keskustelua käydään nyt.
Vs: Raitio-lehti
En tiedä, onko kyse hyljeksimisestä, mutta viime viikolla tullutta Raitio-lehteä selaillessani totesin, että lehti on mennyt varsin ratikkapainotteiseksi. Ratikoista yksinään taas ei oikein tunnu löytyvän jutunjuurta ja pohjanoteerauksena vasta ilmestyneessä lehdessä on Helsingin raitioteiden laajennushankkeista (sinänsä mielenkiintoinen aihe) kertova iltapäivälehtityylinen juttu, jossa totuutta on muunneltu tai esitetty harhaanjohtavasti. Minusta sääli, että aiemmin mielenkiinnolla odottamani lehti on lässähtänyt nopeasti selattavaksi turhakkeeksi.
Vs: Raitio-lehti
Raition toimituskunta on saanut lehdestä viime aikoina aika paljon palautetta. Se on ollut kiittävää, joissain tapauksissa jopa ylistävää. Sellaista palautetta on mukava saada ja se kannustaa jatkamaan valitulla tiellä. Sen sijaan negatiivista palautetta ei ole tullut ollenkaan. Se tuskin tarkoittaa sitä, että kaikki 500 jäsentä ovat lehteen täysin tyytyväisiä. Mutta kun piirit ovat pienet, kaikki tuntevat kaikki, niin uskon, että kynnys antaa negatiivista palautetta omalla nimellään on korkealla, kun pelätään sen vaarantavan henkilösuhteita. Silti negatiivista palautetta olisi tärkeä saada, jotta lehteä voidaan kehittää suuntaan, joka parhaiten palvelee jäsenistöä. Siispä hyvä, että olet tehnyt päänavauksen. Ehkäpä se rohkaisee muitakin kirjoittamaan. Minusta Jlf on myös hyvä kanava lehden sisällön ruotimiseen, sillä täällä voidaan käydä vuoropuhelua sen sijaan, että toimituskunta saa sähköpostiviestin, jota vastauksineen ei näe kukaan muu kuin toimituskunta ja lähettäjä.
Lehden ratikkapainotteisuus on tietoinen toimituksellinen valinta, josta on kerrottu Raition pääkirjoituksesa 4/11. Suomen Raitiotieseuran lehdessä keskitytään suomalaisiin raitioteihin. Mitään ei ole kielletty, mutta painotus on näin. Tuohon painotukseen sisältyy myös Helsingin metro, joka on avaamisestaan lähtien – ja jo ennen sitä – kuulunut SRS:n "etupiiriin". Tässä meillä on kuitenkin ongelma, sillä kukaan ei ole tarjonnut lehdelle metroaiheisia juttuja. Toimituskunnalla on juttujonoksi kutsuttu dokumentti, johon keräämme ideatasolla olevia juttuaiheita. Tällä hetkellä listalla on muun muassa M300-hankinnasta kertominen sekä automaattimetro. Jälkimmäinen on kuitenkin, kuten tiedetään, tulenarka aihe, joten siitä kertomista varmaan lykätään, kunnes hanke tavalla tai toisella on saatettu loppuun. Ongelmana vaan on se, ettei kukaan ole toimittanut lehteen metroa koskevaa materiaalia tai ilmoittanut halukkuuttaan sellaista tuottaa. Sen vuoksi metro on pitkään ollut sen varassa, mitä päätepysäkin toimittaja on Päätepysäkille aiheesta kerännyt. Bussien ja junien harrastajille on omat seuransa ja lehtensä, joten nämä liikennemuodot katetaan parhaiten siellä. Ei synny etupiiriristiriitoja. Sen verran kuitenkin astumme toisten varpaille, että Stadin sinisistä dösistä on julkaistu ja julkaistaan silloin tällöin historiapainotteisia artikkeleita, samoin Tampereen rollikoista on tulossa laajahko juttu tämän vuoden aikana.
Mitä tarkoitat iltapäivälehtityylillä? Minusta se merkitsee sensaatiohakuisuutta, ja sitä en kyllä mitenkään löydä tuosta Helsingin tulevaisuus -jutusta. Jos olet ollut pitkään Raition lukijana, tiedät, että tuollaisia muutaman sivun artikkeleita, joissa kootaan yhteen kaikki avoinna olevat suunnitelmat ja selostetaan ne lyhyesti, on julkaistu lehdessä 1990-luvun lopulta lähtien aina silloin tällöin. Tarkoituksena ei ole esitellä eri hankkeita perusteellisesti (siihen ei tila riitä), vaan kertoa lukijalle yhtenäisesti, mitä kaikkia hankkeita on olemassa, millä tasolla niitä suunnitellaan ja milloin voisi ajatella kunkin hankkeen etenevän toteutukseen. Päätepysäkki on se paikka, jossa pikku-uutisten muodossa kerrotaan näitä samoja asioita sitä mukaa kun jotain merkittävää tapahtuu, mutta siellä Päätepysäkillä ne ovat kuitenkin sirpaletietona eri lehdissä palstan luonteesta johtuen –*siksi tällainen yhteenveto silloin tällöin puolustaa minusta paikkaansa. Varsinainen suurempi hankekohtainen artikkeli on julkaistu Kampista, Ysistä ja Jätkästä siinä vaiheessa, kun rakennustyöt ovat oikeasti alkamassa. Topeliuksenkatua varten oli varattu tilaa samalla periaattella, mutta kun hanke junnaa paikallaan, niin ei olla päästy tällaista artikkelia kirjoittamaan. Toivottavasti sen aika kuitenkin tulee, ja mahdollisimman pian.
Helsingin tulevaisuusjutun faktat on tarkistettu asiakohtaisesti yhdeltä HSL:n, yhdeltä HKL:n ja kahdelta KSV:n suunnittelijalta. Siis ei jokaista asiaa neljältä henkilöltä vaan pääsääntöisesti kukin asia kahdelta sitä parhaiten tuntevalta. Lisäksi KSV:n edustaja on lukenut koko artikkelin läpi ja huomauttanut muutostarpeista. He eivät toki ole sisällöstä vastuussa, vaan minä tietysti jutun kirjoittajana kannan täyden vastuun siitä, mitä jutussa kaiken muokkauksen jälkeen lukee. Jos jutussa esitetään jotain harhaanjohtavasti, niin ne kohdat olisi hyvä oikaista ensi numerossa. Voisitko yksilöidä nämä ja tehdä parannusehdotuksia? Jos mukana on selviä virheitä, ne ilman muuta oikaistaan. Jos käsityseroja, niin nekin voi oikaista merkinnällä "saattoi saada käsityksen, että..." ja sitten kirjataan sinne, millainen käsitys asiasta kuuluu saada.
Lopuksi toimituskuntaa palveleva kysymys: silloin, kun vielä odotit Raitiota, miksi odotit sitä? Mitä sellaista siinä oli, mitä lehdessä ei nyt ole? Milloin lehti on muuttunut sellaiseksi, ettei se enää kiinnosta? Mitä konkreettista pitäisi tehdä, että lehdestä tulisi taas odottamisen arvoinen? Mitä seikkaperäisemmin pystyt vastaamaan, sitä paremmin voimme seuraavassa toimituskunnan kokouksessa asiaa ruotia.
Viimeisin muokkaaja 339-DF; 03.03.2013 kello 13:21.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Vs: Raitio-lehti
Tuoreessa numerossa on tosiaan paljon yksityiskohtaistasta juttua raitiovaunuista, mutta lehden nimihän on Raitio. Mielenkiinnolla odotan juttua Tampereen johdinautoista.
Jos juttuja dieselbusseista alkaisi tulla lehden sivulle, niin herää pohdiskelu, missä suhteessa. Ei nykyinen Raitio epäonnistunut ole.
Vs: Raitio-lehti
Tarkoitan faktojen esittämistä tai pientä vääristelyä niin, että asia vaikuttaa todellista mielenkiintoisemmalta - eli sensaatiohakuisuutta. Jutussa olin havaitsevani sellaista esim. Munkkivuoren ratikan kohdalla, missä kerrottiin, kuinka kaupunkisuunnittelulautakunnassa on pidetty tarpeellisena aikaistaa hanketta. Kaupunkisuunnittelulautakunnan pöytäkirjan mukaan lautakunta päätti kehottaa virastoa selvittämään, miten raitiotieyhteyden voisi vetää Laajalahden aukiolta Munkkivuoreen tasossa nykyisen Turunväylän yli ilman Turunväylän siirtämistä tunneliin. Aikaistuskommentti sisältää siis vähintäänkin tulkintaa.
Jätkäsaaren ja Kalasataman raitioteiden kohdalla puhutaan HSL:n näkemyksestä niihin. Itse en ole kuitenkaan nähnyt HSL:n hallituksen pöytäkirjoista mitään päätöstä HSL:n kannasta ko. hankkeisiin. HSL:n johtosäännön mukaan hallitus päättää liikenteen strategisista suunnitelmista, joten jos HSL:n hallitus ei ole päättänyt jostakin hankkeesta mitään, ei HSL:llä ole siihen kantaa organisaationa. Yksittäisillä työntekijöillä varmasti on kantoja, mutta ne voivat olla keskenään ristiriitaisiakin.
Ensisijaisesti nykytilasta ja tulevaisuudesta kiinnostuneena harrastajana minusta on hienoa, että Raitiossa esitellään tulevia laajennushankkeita, mutta mielestäni kaiken mitä kirjoitetaan, pitää olla totta.
Aikanaan SRS:n jäseneksi liittyessäni mielenkiintoisinta olivat uutiset (päätepysäkillä). Vaikka kaikki Raition artikkelit eivät aina kiinnostaneet, olivat nekin keskimäärin kiinnostavampia kuin nykyään.
Mielestäni mielenkiintoni lehteen on laskenut hiljalleen suunnilleen viimeisen kymmen vuoden aikana. Ensin hävisi Päätepysäkin uutisarvo, kun pikku-uutiset alkoivat levitä netin kautta (SRS:n omilla uutissivuilla, nettifoorumeilla ja liikennöitsijöiden ja viranomaisten omilla nettisivuilla).
Artikkelien mielenkiintoisuus alkoi pienentyä hieman myöhemmin. Minua ulkomaiden asiat ja historia ei niin kiinnosta ja niitä on ollut jo pidempään iso osa Raition sisällöstä (esim. pitkään jatkunut ulkomaiden johdinautojen esittely tai viimeisimmästä Raitiosta melkein puolet sivuista vievä juttu Belgian ratikoista).
Suomalaisten asioiden nykytilasta tai tulevaisuudesta kertovien artikkelien mielenkiintoa syö, että niissäkin suurin osa asioista ei ole enää uusia, koska netissä on tietoa niin kattavasti. Ehkä siksi esim. tämän Raition laajennussuunnitelma-artikkelin uutisarvoa on yritetty nostaa noilla tulkinnoilla, joita aiemmin kritisoin - ovathan ne jotain uutta verrattuna aiemmin julkisuudessa olleisiin tietoihin.
Minä siis kaipaisin jotakin uutta kertovia juttuja minua kiinnostavista aiheista (suomalaisen paikallisliikenteen nykyisyydestä tai tulevaisuudesta). Jos lehti esim. kertoisi vielä bussiliikenteestä, olisi keskisuurten kaupunkien paikallisliikenteen murros siirtymäajan sopimusten päättyessä erittäin mielenkiintoinen aihe.
Kaiken kaikkiaan haastava juttu Raitiolle (kuten muillekin perinteisille medioille), kun netti on vallannut ensisijaisen tiedonvälittäjän paikan.
Aikanaan SRS:ään liittymispäätöksessä minua houkutteli nimenomaan yhdistyksen laaja-alainen näkökulma paikallisliikenteeseen, koska se vastasi omaa kiinnostuksen aluettani. Vastaavasti jätin liittymättä Suomen Linja-autohistorialliseen seuraan, koska vaikka paikallisliikenteen linja-autot kiinnostavatkin minua, niin kaukoliikenne eikä linja-autojen historia ei juurikaan kiinnosta. Nyt kun Raition (ja nähtävästi koko yhdistyksen) suuntautuminen on tarkentunut, pitäisi sen mielestäni näkyä entistä korkeatasoisempana toimintana jäljelle jääneillä alueilla. Muuten jäsenyydestäni saama arvo on pienempi kuin liittyessäni.
Vs: Raitio-lehti
Aihetta etäisesti sivuten: SRS:n sivut ovat webbisuunnittelun osalta melkoisessa tilassa. Mm. kalustosta kertovat taulukot, joissa on suomea ja englantia rimin rämin, ja graafinen asu ylipäätään tökkäävät silmään aika pahasti. Ymmärrän, että materiaalia on paljon ja sivujen uudistaminen vapaaehtoisvoimin olisi iso työ.
Vs: Raitio-lehti
Vapaaehtoisvoimin? Yksi vapaaehtoinen on luonut ja ylläpitänyt sivustoa 1998 - . Apua on monasti pyydetty, muttei annettu. Graafinen asu on surkea. Mutta vapaaehtoisella ei ole aikaa eikä varmaankaan osaamista muuttaa sitä.
Sivuston ainoa tarkoitus on tarjota luotettavaa sisältöä. Nykyinen toiminta on vain sivuston ajan tasalla pitäminen (mahdollisuuksien mukaan) ja mahdollisten uusien/vanhojen tietojen lisääminen.
"Karkkipaperiin käärimiseen" tarvitaan "uutta verta". Tällä hetkellä vahvasti vaikuttaa siltä, että kun vapaaehtoisen sormet eivät enää pysy näppäimillä, loppuu kaikenlainen sivustoon liittyvä toiminta.
Vapaaehtoinen on jo 50 -prosenttisesti eläkkeellä.
Kun tässä viestissä käsitellään vain sivuston ulkonäköä, pitää kuitenkin tuoda julki, että monet monet vapaaehtoiset henkilöt ovat tuottaneet sivuston tiedot. Ilman heitä ei olisi sivustoakaan.
Raitio -lehdet 1977 - 1994.
Vs: Raitio-lehti
Tämän arvasinkin. Valitettavasti oma vastaukseni on sitä samaa, kun olen jo itsekin päätynyt ylläpitämään yhtä sun toista sivua.
Kiitos SRS:n sivuista, sieltä on kyllä löytynyt vastaus moneen kysymykseen.
Viimeisin muokkaaja hmikko; 03.03.2013 kello 19:11.
Vs: Raitio-lehti
Annan täyden tunnustukseni ja tukeni SRS:n www-sivuille. Netti on täynnä ”tyylikkäitä” sivuja, joiden sisältö on jotakuinkin tyhjänpäiväistä. Graafisen suunittelun taiteellisilla tuloksilla ei ole minulle mitään arvoa netissä, sillä silloin kun haluan nauttia muodoista ja väreistä, menen taidenäyttelyyn. Sillä valitettavan usein on niin, että mitä ”tyylikkäämmät” sivut, sitä vaikeampi niiltä on löytää mitään. Edes sitä, mitä siellä on. Mutta usein ei edes ole sitä, mitä odottaisi ja toivoisi.
SRS:n www-sivut ovat minusta lähes korvaamaton hakuteos. Juuri kuten sen pitääkin olla.
Uutiset kuuluvat nettiin, jonne niistä syntyy haettavissa oleva elävä arkisto. Ei nykyään kukaan kaivele uutisia painetuista lehdistä vuosien takaa. Ja harmikseni joudunkin toteamaan, että valitettavasti SRS:nkään nettisivut ja niiden uutispalsta eivät ole olleet olemassa vuosikymmeniä, joten vanhoja asioita ei löydä sieltäkään. Onneksi sivustolle on kuitenkin jaksettu laittaa vanhojakin artikkeleita ajalta ennen nettiä.
Myös erilaiset luettelot ja muut tietokannat kuuluvat nimenomaan nettiin. Muistan, että kaikenlaisia taulukoita on julkaistu Raitiossakin, jopa ihan viime vuosina ja netin aikana. Mutta se on turhaa paperin ja painokustannusten tuhlausta. Paperiset tietokannat hautautuvat unohduksiin. Vain netissä ja haettavassa muodossa tietokannoista on hyötyä.
En pohdi hetkeäkään sitä, valitsenko ulkonäön vai sisällön. Joten erittäin suuri kiitos Albertille ja kaikille muille, jotka SRS:n sivustoa ovat tehneet ja ylläpitäneet.
Itse lehdestä totean – samaan henkeen kuin tämän ketjun alkupäässä – että Raitio on jo nimensäkin mukaan raitio, ei esimerkiksi Bussio. En ole seurannut bussipuolta siten, että tietäisin, miten bussiharrastajien yhdistykset ja lehdet toimivat. Kuukankon kertoma olikin minulle hieman yllättävää ja ymmärrän nyt paremmin, miksi ”bussimiehet” ovat olleet niin kiinnostuneita raitiotieseurasta.
On tietty ikävää, jos Suomessa on aukko kaupunkiliikenteen bussiasiassa. Toisaalta, Paikallisliikenneliitto ja sen lehti ovat periaatteessa juuri tällä saralla, jossa pitäisi olla koko kaupunkiliikenteen kirjo. Sen verran kun olen itse seurannut, se toiminta on taas niin bussipainotteista, ettei siellä juuri ole mitään kiinnostavaa. Mutta bussipainotteisuus on myös luonnollista, koska raideliikenteen merkitys suomalaisissa kaupungeissa on jotakuinkin olematon.
Kansainvälisesti katsoen raitioteihin vahvasti painottuva Raitio on aivan linjassa sen kanssa, mitä muuallakin on. Lisäksi kansainvälisyys on aivan luontevaa. Jopa saksalaiset lehdet ovat kansainvälisiä, vaikka niillä olisi varaa rajoittua vain Saksan raitioteihin. Erityisen tärkeätä kansainvälisyys on Suomessa ja Raitiossa. Yhdestä ainoasta raitiotiejärjestelmästä ei ole paljoa kaluttavaa luiden ympäriltä. Ja mistäs muualta kuin ulkomailta me voimme oppia jotain? Jos haluamme seurata kehitystä, tietää, missä mennään ja miten raitioliikenne ja muukin kaupunkiliikenne kehittyy, ei se selviä omaa napaa tuijottamalla.
Olen siis tyytyväinen myös nykyiseen Raitioon ja sen aihepainotukseen.
Antero
Lähettämissäännöt
LinkBack URL
About LinkBacks
Vastaa lainaamalla viestiä