Viestiketju: Joukkoliikennefundamentalismi

Alunperin kirjoittanut QS6

Ylipäänsä suurin osa sosiaalisista ongelmista ilmentyy ihmisten kodeissa ja muissa yksityisissä tiloissa. Se osa joka näkyy ja kuuluu kadulla, on vain jäävuoren huippu - ilmentymä syvemmästä ja vaikeammin havaittavasta ja hoidettavasta ongelmasta.

Tämä on totta. Suomalainen kulttuuri vielä vahvistaa sitä, täällä kun on tapana ajatella, että jokainen on oman onnensa seppä. Jos naapurin perhe ryyppää, ei ole oma ongelma, itse ovat omat ongelmansa aiheuttaneet. Onnistuminenkin on omaa ansiota, ulkoisilla tekijöillä tai sattumalla ei ole siihen sanaansa sanottavanaan. Helsingissä oli pari vuotta sitten tapaus, jossa nuori tyttö sai diabeteskohtauksen ratikkapysäkillä. Kaikki muut ihmiset kävelivät ohitse, mutta sitten tuli pultsari ja kysyi, mikä hätänä. Tyttö sopersi, että tarvitsisi sokeria. Juoppo kävi ostamassa vähillä rahoillaan kaupasta karkkia ja antoi sitä tytölle, jonka kohtaus meni tämän jälkeen ohi. Eli itsekin heikoimmassa asevassa olevat ymmärtävät, että toiset voivat tarvita joskus apua ja ovat valmiita auttamaan vähillä mahdollisuuksillaan.

Tuli mieleen tapaus Hollannista. Amsterdamissa pyöräilijä kaatui ja satutti itsensä. Siihen ympärille kerääntyi pian kaupungin keskustassa noin 20-30 ihmistä kysymään huolissaan, miten tämä ihminen voi, juuri kukaan ei kävellyt paikan ohi. Helsingissä pysähtyisi ehkä pari rohkeinta, loput menisivät vain ohitse tiiraten kuitenkin uteliaana sivumpaa, miten esitys etenee.