EU:n julkisen liikenteen asetus: kilpailua lisää

JE sanoi:
Markkinoiden avaaminen on joka tapauksessa enää (lyhyehkön) ajan kysymys, ja siksi olisi keskityttävä välttämään ne epäkohdat, joita kilpailutusmalleihin tietyissä tapauksissa ulkomailla liittyy.
Tällä selityksellä rautateiden avautumista on Suomessa vastustettu siitä lähtien, kun siitä on alettu puhua. Siis yli 10 vuotta jo. Mitä tänä aikana on tapahtunut? VR Oy ei ole suinkaan valmistautunut kilpailuun, vaan pyrkinyt estämään sen käytännössä siinäkin tilanteessa, että muodollisesti rataverkko vapautuisi.

Antero
 
Ruotsin kokemukset toisaalta osoittavat, ettei valtiollisen toimijan (sikäläisessä tapauksessa SJ:n) asenne voinut estää yksityisten toimijoiden rantautumista. VR yrittää estää kilpailua, kuten jokainen yksityisen yhtiön tavoin toimiva monopoli, mutta kilpailijoiden tuloa se ei voi estää, ellei joustavoita toimintaansa.
 
Tämän päivän Hesarissa kerrotaan liikenne- ja viestintäministeriön kannasta, jonka mukaan Suomi voi hyväksyä esityksen EU:n palvelusopimusasetukseksi, vaikka Suomi ei pidäkään kilpailun avaamista ensisijaisena keinona edistää etenkään rautatieliikennettä. Ministeriön mukaan ehdotus voitaisiin hyväksyä, jos kilpailutuksen siirtymäajat olisivat pitempiä. Ministeriö esittää kirjeessään eduskunnalle, että siirtymäaika pitäisi venyttää ratapuolella vähintään vuoteen 2017 ja bussiliikenteessä vuoteen 2015.
 
Alla LVM:n tiedote ja arvioita.

On erinomaista, että Suomi ei suoranaisesti vastusta palvelusopimusasetusta. Tämä käytännössä takaa sen läpimenon EU:ssa, koska käsittääkseni ainoastaan Suomi ja Ranska ovat olleet edes "kriittisiä" asetuksen suhteen..

Suomi saattaa saada siirtymäajan pidennyksen tai sitten ei. Siirtymäaikojahan jo pidennettiin, ja Suomella ei ole mitään todellisia perusteita miksi pitäisi pidentää.

Palveluasetusesityksen tulkinta tullaan Suomessa varmastikin tekemään oikeustaisteluteitse, koska kunnon joukkoliikennelakia ei Linja-autoliiton, Taksiliiton ja VR Oy:n painostuksen vuoksi saada laadittua.

Olen varsin varma, että nykyiset VR Oy:n ostoliikennesopimukset sekä keskisuurten kaupunkien ja seutuliikenteen lipputukisopimukset kaatuvat ennen siirtymäaikojen päättymistä seuraavista syistä:
  • Sopimukset eivät ole läpinäkyviä eikä niistä saa selville todellisia kustannuksia ja tuloja
  • Sopimusten hinnoittelu täyttää määräävän markkina-aseman väärinkäytön kriteerit kun kustannuksia verrataan Turun, Helsingin ja YTV:n kilpailutettuun bussiliikenteeseen ja HKL:n raideliikenteeseen
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on muutoinkin laitonta, mutta palvelusopimusasetuksesta saadaan kriteerit sille, mitä nykyiset sopimukset eivät täytä.

LVM:n tiedote

LVM tiedote 19.1 sanoi:
Palvelusopimusasetukseen halutaan pidemmät siirtymäajat

19.1.2006

Liikenne- ja viestintäministeriö on ottanut kantaa Euroopan komission uuteen ehdotukseen palvelusopimusasetukseksi. Ehdotus edellyttäisi uudelleenjärjestelyjä Suomen rautatieliikenteessä ja linja-autoliikenteessä.

Palvelusopimusasetus määrittelee, millaisin edellytyksin viranomainen voi myöntää yksinoikeuksia ja tukea joukkoliikenteen harjoittamiseen maanteillä ja rautateillä. Kaikkea joukkoliikennettä ei ole pakko kilpailuttaa. Esimerkiksi kunta voi vastedeskin suoraan hankkia palvelut omistamaltaan liikenteenharjoittajalta, jos tämä ei osallistu muihin tarjouskilpailuihin.

Vaikka Suomi ei pidä kilpailun avaamista ensisijaisena keinona etenkään rautatieliikenteen edistämisessä, Suomi voi hyväksyä asetusehdotuksen, kunhan asetukseen sisältyvät siirtymäajat ovat nykyistä pidemmät. Komission ehdotuksen mukaan rautatieliikenteessä siirtymäaika olisi kymmenen ja linja-autoliikenteessä kahdeksan vuotta.

Suomen kanta ehdotukseen todetaan liikenne- ja viestintäministeriön eduskunnalle lähettämässä kirjeessä. Rautatieliikenteessä siirtymäajan toivotaan kestävän vähintään vuoteen 2017 ja linja-autoliikenteessä vuoteen 2015.

Rautateillä asetus merkitsisi sitä, että pääkaupunkiseudun lähiliikenne eli YTV:n ostama liikenne tulisi kilpailuttaa. Puolet liikenteestä pitäisi kilpailuttaa viiden vuoden kuluessa ja loput seuraavan viiden vuoden kuluessa. Asetuksen alueellinen soveltaminen on ehdotuksessa vielä tulkinnanvaraista. Avoin kysymys on esimerkiksi se, kuuluisiko asetuksen soveltamisalaan Helsingin lähiliikenne eli yhteydet Karjaalle ja Riihimäelle sekä oikoradan taajamajunaliikenne. Suomi on tukenut soveltamisalan suppeaa tulkintaa.

Linja-autoliikenteessä asetusehdotuksen lähtökohta on, että julkisen henkilöliikenteen palvelut tulisi pääsääntöisesti kilpailuttaa. Pääkaupunkiseudulla ja Turussa liikenne kuitenkin kilpailutetaan jo, joten muutosta ei aiheutuisi. Asetus ei edellyttäisi muutoksia myöskään Tampereella, missä kunta järjestää liikenteen itse.

Linjaliikenteen kuuluminen asetuksen piiriin ei ole yksiselitteistä. Lipputuen ja taksanvahvistuksen perusteella sen voisi katsoa olevan asetuksen mukaista julkista liikennettä. Linjaliikenteessä voi ehdotuksen mukaan edelleen maksaa lipputukea, jos liikenne kilpailutetaan. Pikavuoroliikenne on kaupallista liikennettä, jossa lipputukea ei saa maksaa. Tuen merkitys on nytkin ollut vähäinen.

Asetusehdotus toteaa kuitenkin, ettei viranomaisten tarvitse kilpailuttaa liikennesopimuksia, joiden vuotuinen arvo on alle miljoona euroa tai vuotuinen kilometrimäärä vähemmän kuin 300 000. Kynnysarvojen nostaminen helpottaisi Suomen kannalta asetuksen hyväksymistä.

Palvelusopimusasetuksesta on haettu EU:ssa sopua vuodesta 2000 lähtien. Asetus voinee tulla voimaan aikaisintaan 2007.
 
Väkisin tulee mieleen, että mitähän kilpailtavaa Suomen rautateiden henkilöliikenteessä enää vuonna 2017 on. Siinä ajassa VR ehtii siivota kaiken haluamansa pois, sekä reitit että käytettävissä olevan kaluston ja RHK tekee johtopäätöksensä ei-runkoratojen ylläpidon vähentämisen muodossa.

Jos tuo vuosiluku menee läpi, Suomen käsittämätön rautatiepolitiikka on saanut sitten saanut mitä tahtoo. Johan tätä kilpailua on muutenkin jarrutettu niin pitkään, että moni potentiaalinen yrittäjä on menettänyt kiinnostuksensa jo tässä vaiheessa ja katselee muita kuin Suomen markkinoita.

Mutta toivotaan, että Mikon visio sopimusten kaatumisesta ennen siirtymäajan päättymistä toteutuu.
 
Yksi asia, jonka vuoksi pessimismi on suhteellisen tarpeetonta, on se,
että asetuksen tultua voimaan uusia asetuksen vastaisia sopimuksia ei tietenkään voi tehdä vaan kyse on vain olevien sopimusten jatkumisesta pidempään.

Tällöin esim. kaukojunaliikenteen ostosopimusta (joka on nyt tehty v. 2011 asti) ei voi enää uusia v. 2011.

Samoin heti asetuksen tultua voimaan voidaan asetuksen mukaisesti kilpailuttaa esim. Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan paikallisjunaliikenne. Jos VR Oy tai LVM pullikoivat asia ratkaistaan kilpailutuksen eduksi EU:n tuomioistuimissa.
 
Hyvä tarkennus ja muuttaa tosiaan näköalat positiivisemmiksi.

Sdp näemmä arvioi olevansa hallituksessa (eli LVM:n komentajana) ainakin 2011 asti, kun VR:n sopimus on tehty tulevan hallituskauden loppuun. Tässä epäselvässä tilanteessa ele on mitä poliittisin: oman tahdon mukainen tilanne halutaan säilyttää mahdollisimman pitkään riippumatta siitä mitä kansa äänestää vuoden 2007 maaliskuussa.
 
Jahas, näyttää siltä, että YTV:n rautatieliikenne, sen puoleen kuin mikään muukaan, ei avaudukaan kilpailulle.

Tiedote LVM:n sivuilla

BTW, LVM:n tiedotteen lopussa lukee, että voimassaolevia sopimuksia asetus ei koske. Eli taitaa olla niin, että vaikka rautatieliikenne olisikin paketissa pysynyt, olisi VR:n ja YTV:n välinen vasta tehty sopimus saanut jatkua sen loppuun (12 vuottako se oli?). Mutta ei kai sillä tämän jälkeen ole edes väliä.

Pitäisiköhän lähteä ajamaan erillisen lähijunaliikenneyksikön eriyttämistä VR:stä?
 
Jos lähdettäisiin eduskuntavaaleissa 2007 joukolla tukemaan kilpailutusta tukevia ehdokaita. Jotenkin tämä päätös on mm. Turun ja Tampereen projekteja vastaan, harmittaa kovasti.

VR:stä erillinen valtion tai muiden viranomaisten omistama lähijunafirma olisi sinällään jo suuri parannus nykytilanteeseen.
 
Takaisin
Ylös