Pitää kuitenkin muistaa, että vain pieni osa liikematkailusta on puhdasta kokousmatkailua, sellaista, joka voitaisiin kokonaan korvata etäyhteyksillä. Yritykset etsivät totta kai keinoja vähentää tarvetta liikkumiseen, joka on kallista ja vaivalloista, mutta rationalisoinnillakin on rajansa.
Etäyhteyksien lisäksi on tietysti muitakin keinoja olla läsnä ulkomailla. Etäyhteyksien käyttöhän on aloitettu sisäisistä palavereista, mutta sen lisäksi on asiakastapaamisia ja vastaavia. Suurilla yrityksillä on tyypillisesti myyntikonttorit tai ainakin paikalliset edustajat kohdemarkkinoilla. Henkilökunta näissä on pitkälti paikallista jos kohta expatriaatteja on yleensä joukossa jonkin verran. Aika paljon on silti monessa firmassa matkustettu kotipesästä tukemaan myyntikonttoreiden työtä ihan suoraan asiakaspalavereissa. Jatkossa voi olla että on pakko nostaa myyntikonttoreiden profiilia ja asiantuntemustasoa, jotta nämä pärjäävät omillaan. Erikoisasiantuntijan läsnäolon asiakaspalaveriin voi toteuttaa myös videoneuvottelulla.
Uskon siis, että jossain määrin palataan vanhaan käytäntöön, jossa myyntikonttori tai edustaja toimii itsenäisemmin kuin nykyään. Toisaalta nykyisellä kommunikaatiotekniikalla asioiden koordinaatio ja kompetenssin siirto onnistuu silti paremmin kuin ennenvanhaan.
Messuja, konferensseja ja vastaavia järjestettäneen kyllä myös, mutta niidenkin merkitys on ainakin joillakin aloilla vähenemään päin. Asiakkaiden tapaaminen kasvotusten messuilla on hyvä keino, mutta äärimmäisen kallis, kun lasketaan pääsyliput, standivuokrat, julisteet, kalusteet, materiaalit, esitteet, demolaitteistot, rahdit, matkaliput, hotellit, palkat ynnä mahdollinen edustaminen. Myös asiakkaiden osallistuminen messuille on kallista, joten osa potentiaalisista asiakkaista ei kuitenkaan tule edes paikalle. Jonkin verran onkin ollut siirtymää netissä järjestettäviin virtuaalimessuihin, vaikkei se liene sinänsä kovin hyvä keino. Toisaalta panostamalla normaaliin netti- ja medianäkyvyyteen kohderyhmissä sekä ennen kaikkea kohderyhmän hyvään haarukointiin etukäteen, on usein mahdollista saada kontakti prospektiivisiin asiakkaisiin suoraan ilman messujen antamaa vetoapua. Tosin tämä kyllä melkein edellyttää paikallista edustusta.
Uskoisin myös että siirtymää tulee tapahtumaan lyhyista pikamatkoista pidempiin kiertoreissuihin, joilla yritetään hoitaa kaikki asiat kerralla. Tämäkin olisi siis vähän paluuta menneisyyteen: höyrylaivojen aikakaudella valtamerten taakse matka kesti pitkään, mutta myös perillä oltiin pitkään. (Viikonlopun ostosretki New Yorkiin olisi ollut mielipuolinen ajatus vaan -- ainakaan kirjallisuuden perusteella -- ei ollut mielipuolista jos bertiewoostermainen joutilas rahakas perijä lähti Yhdysvaltoihin puoleksi vuodeksi.) Voi siis olla että matkapäivien määrä suhteessa lentomatkojen määrään kasvaa, eli vaikka lentomatkojen määrä laskisi, niin matkapäivien määrä voi nousta. Hotellit tulevat voimaan paksusti, jos löytävät oikean konseptin millä vastata hieman nykyistä pidempiaikaisten vieraiden tarpeisiin. Koskas muuten Omenahotellit listataan pörssiin...?
Aasiassa, jossa markkinat kasvavat voimakkaasti, tilanne on toinen. Kannattavia yhtiöitä on melkoinen joukko, ja ne ovat yhtä hyvin Emiratesin kaltaisia luksusyhtiöitä kuin Air Arabian kaltaisia halpalentoyhtiöitäkin, joilla molemmilla on ällistyttävän keveä kulurakenne ja jotka tahkoavat rahaa.
Avainasia onkin kulurakenne. Euroopassa kärsitään, koska lentoyhtiöiden kulurakenne on monella yhtiöllä epäterve. Mutta kysymykseni ydin olikin, että onko tämä Aasian yhtiöiden pärjääminen osoitus siitä, että niillä on fundamentit kunnossa ja bisnes pysyvästi kestävällä pohjalla -- vaiko että terve kulurakenne antaa niille enemmän elinaikaa ennen väistämätöntä romahdusta, siis että ne olisivat samalla kehityspolulla mutta vain jäljessä Eurooppaan nähden?
Maailman ihmisistä vasta pieni osa matkustaa. Globalisaatio lisää liikematkailua ja vastaavasti elintason nousu ja viisumiregiimien vapautuminen turismia ja muuta huvimatkailua.
Tähän mennessä globalisaatio on lisännyt liikematkustusta. Tuo on kuitenkin empiirinen havainto eikä luonnonlaki. Matkustamisen esteet ovat toki vähentyneet, mikä on selkeästi positiivinen asia.
Niinpä uskonkin, että lentomatkailu jatkaa kiihkeää kasvuaan vielä ainakin seuraavat sata vuotta. Kun ihmiskunnan koko kääntyy laskuun joskus 2100-luvulla, alkaa kasvu hidastua ja mahdollisesti vähetä vuosisadan loppupuolella.
Täytyy muistaa, että ihmiskunnan historiaa tarkastellessa nykyinen lentoliikenteen valtakausi ei ole kestänyt vielä lähellekään sataa vuotta. Kuten Finnairin Blue Wings -lehden 30-vuotisjuhlanumerossa juuri muisteltiin, vielä 1980-luvun alussa lentäminen oli aika paljon harvinaisempaa kuin nyt. Lehdestä osittain lainaten: Ulkomaille kun lähdettiin lomalle, niin siitä supisi koko lähipiiri, ja kuulemma jo menokoneessa Kanarialle kilisteltiin laseja sen juhlistamiseksi, että tässä nyt sitten ollaan matkalla ulkomaille. Siis ihan tosissaan eikä vain ironisesti. Ja New York oli niin eksoottinen kohde kuin se vain saattoi olla. Ennenkin oli toki jo lennetty, mutta vielä 1950-60 -luvuilla ne jotka lensivät olivat lähinnä filmitähtiä, missejä, ministereitä ja vastaavia. Lentokentällä oli sitten kuvaajia vastassa, ja kyseiset henkilöt ikuistettiin koneen portailla. Vielä toisen maailmansodan molemmin puolin pääasiallinen tapa matkustaa Euroopasta Amerikkaan oli laiva. Vasta viimeisen 30 vuoden (vai kehtaisinko sanoa reilun 20 vuoden?) aikana lentämisestä on tullut todella massojen hupia ja työmatkoista ulkomaille puurtamista luksuksen sijaan.
Olosuhteet voivat siis muuttua nopeastikin eikä ole mikään luonnonlaki, että ihminen voi lentää rajoituksetta minne haluaa. Tai että edes kaikki haluaisivat, vaikka monet toki haluavat.
Oma veikkaukseni on, että lentoliikenne saattaa kasvaa vielä hetken aikaa (tai sitten että nyt ollaan lähellä lakipistettä), mutta jossain vaiheessa se kääntyy laskuun. Ensin laskee työmatkustus, joka on tärkein osa lentoyhtiöiden kannattavuuden kannalta. Tulee vaihtoehtoisia tapoja organisoida kansainvälisiä toimintoja ja kommunikoida sidosryhmien kanssa. Lomamatkustuksesta todennäköisesti pidetään kiinni pidempään, koska siihen liittyy elämyksellisyys. Jos oikein hullusti kävisi, niin sitten viimeiset lentäjät todennäköisesti olisivat erityisen tärkeitä työmatkailijoita sekä pieni joukko rahakkaita eksotiikannälkäisiä lomailijoita, niitä samoja jotka vaikka söisivät päivälliseksi eksoottisia uhanalaisia lajeja, kun vaan on tarpeeksi harvinaista ja maksaa paljon.
Tilanne ei ole kuitenkaan niin synkkä kuin miltä se kuulostaa. Ensinnäkin työmatkailun korvautuminen pitkälti toisilla toimintatavoilla parhaimmillaan tehostaa liiketoimintaa.
Toiseksi lomailijoiden kaukokaipuuta voidaan taas tyydyttää muutenkin kuin lentomatkustuksella. Suora edestakainen junayhteys vaikka kerran viikossa Suomesta Costa del Solille, Etelä-Ranskaan, Italiaan tai Kreikkaan kuljettaa suhteellisen helposti ja vaivattomasti lämpimään lomakohteeseen. Ja paradoksaalista kyllä, kun matkaan liittyy vaivaa, sitä arvostaa enemmän. Lisäksi matkallakin on maisemia katseltavaksi paremmin kuin lentokoneessa, ja ajan voi käyttää miellyttävään rentoutumiseen vaikka kirjan kanssa. Mikä ettei junaan voi jopa luoda Ruotsin-laivan tunnelmaa erillisillä ostosvaunulla, seisovapöytä-ravintolavaunulla, pallomerellä ja kylpyläosastolla.
Niin, ja miten eksoottinen kokemus olisikaan käynti Kiinassa Siperian-rataa pitkin...!
Ja kolmanneksi, voi olla että uudenlaiset kehityspolut lentokonetekniikassa mahdollistavat jonkinlaisen lentoliikenteen jatkumisen kaikesta huolimatta. Tällä foorumilla linkattiin taannoin nettisivustolle, jossa kerrottiin hankkeesta rakentaa zeppelin-pohjainen sähkömoottorilla varustettu lentokone, jolla pääsisi lentämään reilun 200 km/h nopeudella. No, tässä ollaan kaukana suihkukoneiden nopeuksista, mutta kyllä tuollainenkin taittaisi kohtuulliset matkat vielä järjellisessä ajassa. Ja onhan sekin mahdollista että nykyiseen lentokonetekniikkaan pystytään vielä joskus yhdistämään uudenlaisia energianlähteitä. Nämä ovat mahdollisuuksia, mutta en kuitenkaan laittaisi koko toivoani siihen, että lentoliikenteen tulevaisuus lepää vain tuollaisen ehdollisen skenaarion päällä, ja ilman muuta lähdetään siitä että ihmisen käyttäytyminen ja preferenssit eivät voi muuttua eivätkä siksi tule ikinä muuttumaan.
Kyllä se on niin, että ensimmäisenä muuttuvat tavat ja preferenssit, ja tämä muutos tulee jo pelkästään lentolippujen hintamuutosten seurauksena ilman mitään sen kummempaa ulkoista katastrofia. Mutta ihminen on siitä fiksu otus, että osaa sopeuttaa toimintansa vallitseviin oloihin hyvin joustavasti. Asioiden tarkoitukset ja merkitykset voivat säilyä, mutta ne vain saavat uusia ilmenemismuotoja.
Jos palataan takaisin historiaan, täytyy muistaa, että jo keskiajalla oli laajamittaista turismia. Sitä vain kutsuttiin pyhiinvaellukseksi. Suomestakin lähdettiin joukolla vaeltamaan Santiago de Compostelaan tai muihin vastaaviin kohteisiin. Monesti pyhiinvaeltajien motiivina toimi vähintään yhtä paljon seikkailunhalu kuin uskonnollinen motiivi (jota toisin ei varmaan voinut tuon aikakauden ilmapiirissä erottaa selkeästi muista motiiveista, koska se oli läsnä kaikessa). Kansainvälisyyskin oli voimissaan, kun kerran Pariisin Sorbonnen yliopiston rehtoriksikin asti sattui päätymään suomalainen.
Ihmiset tulevat siis matkustamaan myös tulevaisuudessa, mutta matkustamisen tavat saattavat vaihdella.
Mitä fossiilisiin tulee, hinnan nousu pakottaa etsimään uusia ratkaisuja, minkä vuoksi siirrytään laajalti sähköautoihin 2020-luvulla - en usko, että polttomoottoriautoja juuri edes myydään enää vuonna 2030, sen verran nopeaa akkuteknologian kehitys tällä hetkellä on. En myöskään ole varma, tulevatko polttokennotekniikka ja vety kilpailukykyiseksi koskaan. Tällöin lentoliikenteestä tulee vähitellen suurin yksittäinen fossiilisten polttoaineiden kuluttaja.
En oikein usko, että vaikka fossiilisista polttoaineista luovuttaisiin kokonaan autoliikenteessä ja lentoliikenne jäisi niiden viimeiseksi hyödyntäjäksi niin että sitten olisi kissanpäivät lennellä miten hyvänsä. Kyllä se olisi kallista polttoainetta sittenkin. Jos ei olisi, niin sittenhän joku keksisi kumminkin tankata sitä autoonsakin, mikä taas nostaisi hintaa. Eli kyllä markkinamekanismi pitänee huolen siitä, että polttoaine vain kallistuu. Ja kun se kallistuu, se syö lentoliikenteen kysyntää ja lentoyhtiöiden kannattavuuden edellytyksiä.
