vristo
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 4,210
Sain yllättäen jonkinlaisen ahaa-elämyksen, jonka yritän nyt pukea sanoiksi.
Etelä-Espoon raideliikenneratkaisun YVA-selvityksessä päädyttiin kokonaan maanalaiseen tunnelimetroon muunmuassa siksi, että maanalaisena sen katsottiin kaikkein vähiten vaikuttavan ympäristöönsä ja siten vahingoittavan tai jopa piilaavan sitä. Eli piilotetaan se koko matkaltaan maan alle, niin se ei ärsytä ketään. Sen lisäksi, että vaihtoehtona on ollut kokonaan maanpäällinen metro, on monesti tämän Länsimetron suunnittelun ja pähkäilyn historian aikana tuotu esiin ainakin joitain maanpäällisiä osuuksia, vaikkakin ratkaisu olisi ollut muuten osittain tunnelimetro. Aikanaan Länsimetron suunniteltiin ohittavan Lauttasaaren jopa kokonaan Länsiväylän viertä pitkin ja saaren ainoa asema olisi ollut jossain Maamonlahden tienoilla. Saaren alueella, jossa ei nykypäivänäkään ole juuri minkäänlaista joukkoliikennettä, lukuunottamatta päivällä kulkevaa palvelubussilinjaa, lähimainkaan. Tällainen paikka metroasemalle olisi toki ollut maankäytön kannalta varsin huono ratkaisu, verrattuna nykyisen suunnitelman mukaiseen tunneliasemaan Lauttasaaren ostoskeskuksen kohdalla, vaikkakin sekin kattaa varsin pienen osan saarta yksinään ja vaatii busseilla suoritettavan liityntäliikenteen tuekseen.
Mutta sellaisia osuuksia, jossa metrorata olisi tuotu ajoittain maapäälle luonnonvaloon, ovat näiden vuosikymmenten aikana olleet muunmuassa rataosuus Lauttasaaren länsipuolelta Koivusaaren kautta Keilaniemeen ja osuus Tapiolasta Matinkylään. Eteenkin osuus Koivusaari-Keilaniemi olisi maanpäällisenä erittäin kiehtova ja varmasti matkustajilleen mieluinen elämys. Työssäni bussinkuljettajana nautin itsekin usein kun saavumme Länsiväylän tuolle osuudelle, joka on kaikessa visuaalisuudessaan ja seesteydessään todella miellyyttävä ja joskus jopa henkeäsalpaavan kaunis. Siinä on suomalainen saaristoluonto aivan pääkaupunkiseudun joukkoliikennekäyttäjän silmien edessä ja silmä lepää siinä vuodenajasta riippumatta. Ei ihme, että autoilijatkin nauttivat siitä ja saavat tehdä sitä jatkossakin. Sen sijaan joukkoliikenteen käyttäjät eli matkustajat pistetään maan alle pilkkopimeään, jotta eivät olisi tiellä. Metroasemista, joista tullaan tunnelimetrosta ulos, halutaan kuitenkin tehdä visuaalisesti näyttäviä ja arkkitehtoonisesti korkealaatuisia, ikäänkuin haluttaisiin kilpailla luonnollisen kauneuden ja näyttävyyden rinnalla: "Kun luonto ei osaa tehdä kuin arkipäiväistä, niin tehdään me ihmiset, suunnitelijat ja päättäjät vielä parempi ja näyttävämpi kokonaisuus".
Maanalainen metro on mielestäni perusteltua alueilla, joissa maankäytön kannalta ei ole muita järkeviä ratkaisuja, kuten tiiviisti rakennettujen alueiden keskuksissa tai minne sellaisia on suunniteilla. En usko kuitenkaan Koivusaaren tai koko rataosuuden siitä Keilaniemeen oleva sellainen alue, jossa koskaan rakentamisen tai muun maankäytön puolesta olisi maanalainen raideratkaisu välttämättömyys. Länsiraide-YVA:ssa on sanottu Länsimetron pilaavan noita alueita jo metroradan rakennusaikana ja muutenkin muutavan koko alueen yleisilmettä. Samassa liikennekäytävässä kulkeva Länsiväyläkö on sitten luonnonmukainen ja muunmuassa Koivusaaren alueelta löydetyn lepakkojen pesimäalueen kannalta ihanteellinen ympäristöratkaisu?
On tietysti totta, että automaattimetro-ratkaisu vaatii ympäristötekijöiltään mahdollisimman häiriöttömän radan ja maanalaisena metro toki on sellainen. Mutta varmasti olisi muunlaisiakin ratkaisuja hyvään lopputuloksen saavuttamiseksi.
Kehäradan rakentamiskustannuksissa päätettiin säästää ja saatiin aikaan yllättäviä ratkaisuja, jotka itseasiassa palvelevat ko. radan tulevia käyttäjiä vieläkin paremmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Viittaan Hesarin taannoiseen juttuun, jossa kerrottiin Kehäradan lentokentän aseman saadun oikealle kohdalleen lentoaseman alle säästämällä kustannuksia. Ihmeellinen on tämä maailma.
Mitähän tällaisia kohteita Länsimetrosta, tai tulevista raideliikenneratkaisuista ylipäätään, löytyisikään, muutakuin asemien ja junien lyhentäminen?
Etelä-Espoon raideliikenneratkaisun YVA-selvityksessä päädyttiin kokonaan maanalaiseen tunnelimetroon muunmuassa siksi, että maanalaisena sen katsottiin kaikkein vähiten vaikuttavan ympäristöönsä ja siten vahingoittavan tai jopa piilaavan sitä. Eli piilotetaan se koko matkaltaan maan alle, niin se ei ärsytä ketään. Sen lisäksi, että vaihtoehtona on ollut kokonaan maanpäällinen metro, on monesti tämän Länsimetron suunnittelun ja pähkäilyn historian aikana tuotu esiin ainakin joitain maanpäällisiä osuuksia, vaikkakin ratkaisu olisi ollut muuten osittain tunnelimetro. Aikanaan Länsimetron suunniteltiin ohittavan Lauttasaaren jopa kokonaan Länsiväylän viertä pitkin ja saaren ainoa asema olisi ollut jossain Maamonlahden tienoilla. Saaren alueella, jossa ei nykypäivänäkään ole juuri minkäänlaista joukkoliikennettä, lukuunottamatta päivällä kulkevaa palvelubussilinjaa, lähimainkaan. Tällainen paikka metroasemalle olisi toki ollut maankäytön kannalta varsin huono ratkaisu, verrattuna nykyisen suunnitelman mukaiseen tunneliasemaan Lauttasaaren ostoskeskuksen kohdalla, vaikkakin sekin kattaa varsin pienen osan saarta yksinään ja vaatii busseilla suoritettavan liityntäliikenteen tuekseen.
Mutta sellaisia osuuksia, jossa metrorata olisi tuotu ajoittain maapäälle luonnonvaloon, ovat näiden vuosikymmenten aikana olleet muunmuassa rataosuus Lauttasaaren länsipuolelta Koivusaaren kautta Keilaniemeen ja osuus Tapiolasta Matinkylään. Eteenkin osuus Koivusaari-Keilaniemi olisi maanpäällisenä erittäin kiehtova ja varmasti matkustajilleen mieluinen elämys. Työssäni bussinkuljettajana nautin itsekin usein kun saavumme Länsiväylän tuolle osuudelle, joka on kaikessa visuaalisuudessaan ja seesteydessään todella miellyyttävä ja joskus jopa henkeäsalpaavan kaunis. Siinä on suomalainen saaristoluonto aivan pääkaupunkiseudun joukkoliikennekäyttäjän silmien edessä ja silmä lepää siinä vuodenajasta riippumatta. Ei ihme, että autoilijatkin nauttivat siitä ja saavat tehdä sitä jatkossakin. Sen sijaan joukkoliikenteen käyttäjät eli matkustajat pistetään maan alle pilkkopimeään, jotta eivät olisi tiellä. Metroasemista, joista tullaan tunnelimetrosta ulos, halutaan kuitenkin tehdä visuaalisesti näyttäviä ja arkkitehtoonisesti korkealaatuisia, ikäänkuin haluttaisiin kilpailla luonnollisen kauneuden ja näyttävyyden rinnalla: "Kun luonto ei osaa tehdä kuin arkipäiväistä, niin tehdään me ihmiset, suunnitelijat ja päättäjät vielä parempi ja näyttävämpi kokonaisuus".
Maanalainen metro on mielestäni perusteltua alueilla, joissa maankäytön kannalta ei ole muita järkeviä ratkaisuja, kuten tiiviisti rakennettujen alueiden keskuksissa tai minne sellaisia on suunniteilla. En usko kuitenkaan Koivusaaren tai koko rataosuuden siitä Keilaniemeen oleva sellainen alue, jossa koskaan rakentamisen tai muun maankäytön puolesta olisi maanalainen raideratkaisu välttämättömyys. Länsiraide-YVA:ssa on sanottu Länsimetron pilaavan noita alueita jo metroradan rakennusaikana ja muutenkin muutavan koko alueen yleisilmettä. Samassa liikennekäytävässä kulkeva Länsiväyläkö on sitten luonnonmukainen ja muunmuassa Koivusaaren alueelta löydetyn lepakkojen pesimäalueen kannalta ihanteellinen ympäristöratkaisu?
On tietysti totta, että automaattimetro-ratkaisu vaatii ympäristötekijöiltään mahdollisimman häiriöttömän radan ja maanalaisena metro toki on sellainen. Mutta varmasti olisi muunlaisiakin ratkaisuja hyvään lopputuloksen saavuttamiseksi.
Kehäradan rakentamiskustannuksissa päätettiin säästää ja saatiin aikaan yllättäviä ratkaisuja, jotka itseasiassa palvelevat ko. radan tulevia käyttäjiä vieläkin paremmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Viittaan Hesarin taannoiseen juttuun, jossa kerrottiin Kehäradan lentokentän aseman saadun oikealle kohdalleen lentoaseman alle säästämällä kustannuksia. Ihmeellinen on tämä maailma.
Mitähän tällaisia kohteita Länsimetrosta, tai tulevista raideliikenneratkaisuista ylipäätään, löytyisikään, muutakuin asemien ja junien lyhentäminen?
Viimeksi muokattu: