Lakia voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Ensisijaisesti tulisi keskittyä paikallisliikenteessä paikallisiin olosuhteisiin, eikä liikaa takertua valtakunnallisiin lakeihin. Olisihan hölmöä, jos Imatralla ei palveltaisi venäjäksi paikallisliikenteessä, mikäli sinne alkaa muodostua merkittävän kokoista venäläisvähemmistöä, joka epäilemättä tapahtunee tulevaisuudessa. Ruotsin kielen erityisasema tullee heikkenemään tulevaisuudessa, koska kansalaiset jo nyt kyseenalaistavat sitä melko laajasti. Liika vaatiminen aiheuttaa vain harmia ruotsinkielisille, kun ihmiset eivät hyväksy liikoja erioikeuksia muiden kieliryhmienkin alkaessa vaatia niitä ja alkavat vaatia koko kaksikielisyyden purkua sen sijaan, että tilanne vain järkevöitettäisiin kielisuhteiden (91,2 % suomi, 5,46 % ruotsi, 3,34 % muut) mukaiseksi.
Esimerkiksi Vantaalla kielisuhteiden pohtiminen näyttäisi tulevan ajankohtaiseksi melko piankin. Siellä ruotsinkielisiä on 5 855 ja venäjää puhuvia jo 3 077. Ei suomea eikä ruotsia puhuvia on jo 12 799. Lisäksi ruotsinkielisten ikäkäyrän huippu on 55-59 -vuotiaissa, kun taas vieraskielisten ikähuippu on 30-39 -vuotiaissa. Ruotsinkielisten keski-ikä on myös huomattavasti korkeampi kuin suomen- tai vieraskielisten. Aika tekee siis tehtäväänsä kielisuhteiden osalta ja tilanne voi olla pian aika erilainen.
Liikemiehet käyttänevät enimmäkseen taksia. Turistit taas kaipaavat elämyksiä, eivät he oleta, että kaikkialla on oltava helppoa. Kiinaankin mennään, vaikka siellä on ihan eri merkkijärjestelmä ja kulttuuri. On lukuisia muitakin maita, joiden paikannimet ovat vaikeita englantia puhuvalle. Mieleeni tulevat ainakin Viro, Latvia, Liettua, Tsekki, Venäjä, Kreikka, Turkki, Unkari. Olisihan näitä paljon enemmänkin. Silti missään näistä maista ei tietääkseni harrasteta laajaa kaksikielisyyttä kylteissä vain turistien palvelemista varten, vaan maa elää tavallaan ja tulokkaat sopeutuvat. Pääväestön tulee olla ensisijaista, marginaaliryhmiä voidaan palvella, mikäli siitä ei tule kohtuutonta haittaa tai kustannuserää.
Voiko joku väittää, että turistien joukkoliikenteen käyttö ja matkailu tippuisi Helsingissä, jos linjat ja paikannimet olisivat vain suomeksi?
Suomi ei toki ole ainoa maa, jossa on kaksi virallista kieltä, mutta jossain kohtaa tulee miettiä käytäntöjen järkevyyttä. Onko missään muualla päin Eurooppaa saatu läpi järjestelyä, jossa näin pieni kielivähemmistö saisi käyttää äidinkieltään niin monessa paikassa?
Voi toki väittää, että suomalaiset olisivat erityisen edistyksellisiä tässä asiassa, mutta eivät ne muut eurooppalaiset tyhmiäkään ole. Yksikielinen kansakunta integroi jäsenensä paremmin, monikielisyys taas aiheuttaa hajaantuneisuutta. Virossa viron- ja venäjänkieliset nahistelevat tämän tästä. Belgiassa flaamia ja ranskaa puhuvilla on vakavia ongelmia sovittaa intressejään yhteen. Euroopassa yleensäkin muslimimaista tulevat eivät ole integroituneet juurikaan, he ovat jääneet eristyksiin yhteisöistä pitäessään liian tiukasti kiinni omasta kielestä ja kulttuuristaan.
Suomessa onneksi suomenruotsaiset ovat integroituneet melko hyvin, vaikka omissa kielipiireissä pyörimistä on edelleen, erityisesti Vaasan rannikkoseudulla ja jonkin verran myös pk-seudullakin (mm. omat koulut ruotsia puhuville).