Viestiketju: Kaksikielinen kilvitys pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä

Alunperin kirjoittanut antaeus

Tässä muutama reflektion tältä puolelta Suomenlahtea:
Suomi on historiallista syistä kaksikielinen, Suomi kuului osana Ruotsin valtakuntaa germaaniseen kieliperheeseen yli 600 vuotta ja lähes kaikki päättäjät olivat ruotsinkielisiä siihen aikaan. Eikös jopa 'Maamme laulu' kirjoitettu ensin ruotsiksi?
Suomenkieli ei ole koskaan ollut virallinen kieli itse riikinruotsin alueella, ainoastaan Valtakunnan itäpuolella (nykyinen Suomi).

Niin totta kai Valtakunnan itäosassa päättäjät ja vallasväki käyttivät "isännän" kieltä.
Mutta on aika rohkeaa sanoa, että Suomi kuului germaaniseen kieliperheeseen.
Kyllähän kansamme valtaosa puhui kuitenkin suomea. Ja ikeen alta päästyään tuli kielestämme vähitellen sitten hallintokielikin.
Jos nyt jotain pysäkkikuulutuksistakin, niin tuollainen asia pitäisi toki irrottaa kielipolitiikasta ja tarjota palvelua tarpeiden mukaan.

Aiemmin tässä ketjussa joku kysyi, että eikös Ruotsista tulisi ottaa mallia, kun siellä on osattu keskittyä yhteen kieleen. Sanoisin, että Suomi on harvinaisen hyvä esimerkki (tällä hetkellä) suomenruotsalaisten aseman suhteen. Omankieliset koulut, tienviitat, sanomalehdet, radiokanavat ja joka korkeakoulut sopisivat esimerkiksi monelle seudulle, missä on jokin historiallinen vähemmistökieli.

Toki suomenruotsalaisten historia poikkeaa valtaosasta eri kielivähemmistöjen taustasta. Ruotsin kieli on Suomessa ikään kuin "taantunut" jyräävästä hallinnon kielestä hyvinvoivaksi vähemmistöksi. Vaikkapa karjalan kielen asema Karjalassa, samoin suomen kielen asema Pohjois-Ruotsissa on ollut vahvasti alisteinen valtion valtakielelle heti koulujärjestelmästä ja kaupungistumisesta lähtien. Mielestäni se ei silti tarkoita, etteikö suomenruotsin asemasta voitaisi ottaa mallia muualla. Karjalankieliset päiväkodit, peruskoulut, lukiot ja yliopisto olisivat pelastus vanhalle kulttuurille. Venäjän kieli opittaisiin samalla niin kuin suurin osa suomenruotsalaisista oppii suomen kielen, niin ettei sitä usein edes korva erota opituksi.

Alunperin kirjoittanut antaeus

Kysy joltain sveitsiläiseltä jos he haluaisivat luopua neljästä virallisesta kielestään.

Eivätkä juuri osaa toistensa kieltä, eivätkä sen puoleen paljoa matkustele "vieraskielisten" kantoneissa kuin mitä on pakko.

Sveitsin valaliittoa varmasti kannatetaan sataprosenttisesti joka kolkassa, eivätkä he siksi "rettelöi" kielikysymyksissä keskenään. Eivätkä vaadi oman kotikielensä osaamista toiskielisissä kantoneissa. Se takaa yksikielisyyden "sisävaltioissa" eli kantoneissa ja rauhanomaisen rinnakkaiselon koko valtion alueella. Kaikkein kurinalaisinta on elämä ranskankielisissä kantoneissa.

Alunperin kirjoittanut Compact

Eivätkä juuri osaa toistensa kieltä, eivätkä sen puoleen paljoa matkustele "vieraskielisten" kantoneissa kuin mitä on pakko.

Sveitsin valaliittoa varmasti kannatetaan sataprosenttisesti joka kolkassa, eivätkä he siksi "rettelöi" kielikysymyksissä keskenään. Eivätkä vaadi oman kotikielensä osaamista toiskielisissä kantoneissa. Se takaa yksikielisyyden "sisävaltioissa" eli kantoneissa ja rauhanomaisen rinnakkaiselon koko valtion alueella. Kaikkein kurinalaisinta on elämä ranskankielisissä kantoneissa.

Ne jotka asuvat saksankielisissä kantoneissa ovat 'pakotettuja' lukemaan ranskaa, ensinmäisenä vieraana kielenä Hochdeutsch:in jälkeen. Italian opiskelu on vapaaehtoista mutta useat lukevat sitä kuitenkin lukiossa.
Myös Welschschweiz:ssa jota myös kutsutaan Suisse Romande:iksi, on pakko opiskella saksaa. Myös Tessinin kantoonissa jossa puhutaan italiaa on pakko opiskella saksaa.
Joten ei sielläkään niin helpolla päästä!

Ja sitäpaitsi: huomaa että saksankieliset aloittavat ranskanlukemisen ennen kuin aloitetaan englanninkieli koulussa!

Alunperin kirjoittanut SD202

Mitenköhän juuri ranskankieliset ovat taas niitä, jotka pitävät kynsin ja hampain kiinni omasta kielestään? Tosin ranskankielisillä on ainakin tietynlaista ylpeyttä omaa kieltään kohtaan Sveitsissä, Belgiassa, Kanadassa, ...

Pitääköhän paikkansa sellainen kuulopuhe, että ranskalaiset olisivat jossain historiansa vaiheessa vaihtaneet alkuperäisen keltinsukuisen kielensä latinan kielen murteeseen, jota sitten jossain myöhemmässä vaiheessa olisi alettu kutsua ranskan kieleksi?

Hei!

(Mun suomen kielen taito ei ole hyvä, joten pyydän anteeksi, jos on virheitä.)

Olen kotoisin Virosta ja meidän joukkoliikennefoorumeilla meillä on pieni kysymys - mitä tapahtuu, kun linjakilpi on epäkunnossa? Virossa on muovinen merkki tästä, mutta kukaan meistä on nähnyt näitä merkkejä Suomessa. Olen hyvin kiinnostunut tästä asiasta, niin olisin kiitollinen, jos joku vastasi.
(Tiedän, että tämä aihe ei ole erityisesti tästä, mutta en ole löytänyt parempaa aihetta enkä halua aloittaa uutta.)

Kai sitä joku muovinen, pahvinen tai paperinen korvike yritetään tuulilasille laittaa, onko Virossa sitten jokin virallisempi tapa?

Alunperin kirjoittanut Jouni Seilonen

Pitääköhän paikkansa sellainen kuulopuhe, että ranskalaiset olisivat jossain historiansa vaiheessa vaihtaneet alkuperäisen keltinsukuisen kielensä latinan kielen murteeseen, jota sitten jossain myöhemmässä vaiheessa olisi alettu kutsua ranskan kieleksi?

Alunperin kirjoittanut ultrix

Samoin kuin varhaiskeskiajan frankit ja normannit sen aikaiseen Gallian vulgaarilatinaan.

Tämä menee vähän ohi joukkoliikenneaiheista, mutta mielenkiintoinen aihe sinänsä.

Kun Caesar valloitti Gallian, paikallinen väestö puhui kelttiläistä kieltä. Rooman armeija puhui puolestaan vulgaarilatinaa, joka ei ollut sama asia kuin klassillinen latina (jota meilläkin Suomessa koulussa opetetaan) vaan näillä kielimuodoilla oli aiemmin historiassa yhteinen kantamuoto. Vulgaarilatina oli siis tavallisen kansan puhekieltä. Koska vulgaarilatina oli hallitsijoiden (ja hallinnon) kieli, se vähitellen voitti sijaa alkuperäiseltä kelttiläiskieleltä.

Keltti ei kuitenkaan hävinnyt kokonaan vaan se säilyi perifeerisissä osissa Ranskaa eli käytännössä Bretagnessa samoin kuin läheistä sukua olevina muotoina Irlannissa, Walesissä ja Skotlannissa. Läntisimmissä osissa Bretagnea puhutaan vielä tänäkin päivänä kelttiläistä kieltä bretonia.

Kelttiläisestä kielestä jäi Galliassa puhuttuun vulgaarilatinaan joitakin piirteitä. Tätä kutsutaan ranskan kielen kelttiläiseksi substraatiksi eli syrjäytyneen kielen vaikutukseksi uuteen valtakieleen.

No, sitten saapuivat valloittajina frankit, jotka puhuivat germaanista kieltä. Rooman valtakunnan peruja Galliassa oli kuitenkin jo vahva latinalainen kulttuuri ja hallintoperinne. Frankit sopeutuivat tähän ja omaksuivat puolestaan vulgaarilatinan. Heidän mukanaan tuli vahvaa germaanista vaikutusta, joka näkyy ranskan kielen germaanisena superstraattina eli erikielisen valloittajan vaikutuksena alueen kieleen.

Noina sekavina vuosisatoina ei luonnollisestikaan ollut joukkotiedotusvälineitä tai reaaliaikaista kommunikaatiota. Siksi ei voida puhua yhdestä monoliittisestä vulgaarilatinasta vaan alueellisia murre-eroja oli runsaasti. Vuosisatojen aikana kehittyi kaksi pääsuuntausta: langue d'oc etelässä ja langue d'oïl pohjoisessa, jotka molemmat käsittivät paljon pienempiä murrealueita.

Ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä selkeästi tiedostaneet puhuvansa latinasta eroavaa kielimuotoa: kehitys oli niin vähittäistä. Ranskan kielen olemassaolo erillisenä kielimuotona lasketaan alkavaksi vuodesta 842, jolloin kirjoitettiin nk. Strasbourgin vala (Serments de Strasbourg), jossa tämä kielimuoto esiintyi ensimmäisen kerran kirjoitettuna. Silti piti odottaa aina vuoteen 1539, jolloin annettiin nk. Villers-Cotterêts'n asetus (Ordonnance de Villers-Cotterêts), jonka mukaan ranskan kieli oli pakollinen virallisissa dokumenteissa mm. hallinnossa ja oikeudenkäytössä.

Ranskan kieli oli periaatteessa vieläkin fragmentoitunut, mutta keskitetyn valtionhallinnon ja kuninkaan aiheuttaman prestiisin vuoksi Île-de-Francen alueen murre (joka kuului langue d'oïl -murreperheeseen) päätyi Ranskan kirjakielen kantamuodoksi, jota hallinto levitti kaikkialle Ranskaan. Kirjakielen rinnalla säilyi paikallisia murteita vielä pitkään, paikoitellen jopa nykypäivään asti. Langue d'oc -alueella murteista kehittyi oksitaanin kieli (l'occitan) jota vieläkin puhutaan jonkin verran.

1600-luvulta alkaen Ranskan kieltä on normitettu ja kodifioitu, ja edelleen nykyäänkin Ranskan Akatemia vaalii kielen (kuviteltua) puhtautta. Siksi voisi kuvitella että ranskan kieli on yhtä kuin suhteellisen stabiili, yhdenmukainen ja monoliittinen ranskan kirjakieli (esim. 1600-luvun eli siis Ludvig XIV:n, Molièren ja kumppaneiden ranska on nykyihmiselle käytännössä täysin ymmärrettävää, mitä ei välttämättä voi sanoa samassa mitassa Shakespearen ajan englannista). Tämä on kuitenkin fiktiota. Ranskassa puhuttu kieli on todellisuudessa melkoinen alueellinen tilkkutäkki erilaisia vaikutteita jopa parintuhannen vuoden takaa. Jos vertaa nykypäivänäkin miten puhuvat Lillestä, Rennesistä tai Nizzasta kotoisin olevat ihmiset, eron kuulee välittömästi, vaikka kaikki periaatteessa puhuvat samaa ranskaa. Ääntämyseroja on, samoin jonkin verran sanaston eroja.

Näin siis lyhyesti ja kaavamaisesti esitettynä eli ei siis mikään lopullinen totuus vaan pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Lisätietoa ranskan kielen kehityksestä esim. wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_french

Alunperin kirjoittanut Kasskaspu

Virossa on muovinen merkki tästä...

Tarkoitatko ehkä sellaista muovista kilpeä, joka näkyy mm. tässä kuvassa tuulilasin takana (tässä autossa oikea linjakilpikin näyttää kyllä toimivan).