Viestiketju: Autoilun tarve

Alunperin kirjoittanut Aleksi.K

Jos ajetellaan, että Länsiväylällä menee 54 V8-moottorilla varustettua Bemaria. Samaan aikaan vierestä menisi 54-paikkainen teli Volvo tyhjänä. Olisiko ympäristöystävällisempää, että nämä kaikki bemarikuskit olisivat siinä sen Volvon kyydissä? Sanoisin, että olisi ja se ruuhkamäärä mikä vähenisi. Olisi se kumma, jos vihreät eivät haluaisi nämä bemarikuskit siihen bussiiin. (Menee Offtopcikkiin, mutta menkööt) Lisäksi sanoisin, että ruuhkassa ei kyllä bussi paljon ole hitaampi Länsiväylää pitkin Ruoholahdesta Tapiolaan kun sama matka henkilöautolla. Tai toinen vaihtoehto Tapiolasta kehä 1:stä Leppävaaran asemalle. Se on näitä asennekysymyksiä..

Vai on kaikissa Bemareissa nykyään oikein V8-moottorit...?

Niin - eihän se bussi sen hitaampi ole lähtöpysäkiltä päämääräpysäkille laskettuna, pikemminkin päinvastoin. Eikä pysäköintipaikkaongelmiakaan ole bussilla liikkuessa... Mutta kun bussilinjat eivät kaikille sovi - tai sopivat, mutta edellytyksenä 1-2 vaihtoa, joiden jälkeen tuo ajansäästötilanne muuttuukin selkeästi päinvastaiseksi.

Saattaisit myös yllättyä siitä, kuinka moni työssään päivän aikaan tarvitsee tuota Bemariaan - tai kuljettaa työmatkalla mukanaan jopa paljonkin tavaraa... Joten ihan aina ei sentään kyseessä ole pelkkä asennekysymys!

Alunperin kirjoittanut Eräs...

Saattaisit myös yllättyä siitä, kuinka moni työssään päivän aikaan tarvitsee tuota Bemariaan - tai kuljettaa työmatkalla mukanaan jopa paljonkin tavaraa... Joten ihan aina ei sentään kyseessä ole pelkkä asennekysymys!

Olisi ihan hyvä saada täälläkin debatti aikaiseksi, jossa autoilun puolestapuhujat saisivat tuoda näkökulmiaan esiin. Porukka täällä on aika "sisäänpäinkääntynyttä", joten kaikki mielipiteet ovat tervetulleita.

Joukkoliikenteen sopimattomuutta ymmärrän, jos työtehtävien hoitamiseksi todella tarvitsee autoa, ja nimenomaan omaa autoa, ei esim työnantajan järjestämää keikka-autoa, tai tarve on niin satunnaista että voi käyttää taksia. Samoin ymmärrän, jos on vuorotyö ja hankalat työajat, tai lasten hoitopaikalle kuskaamista ja aikataulut eivät yksinkertaisesti sovi, jne.

Mutta sitten on paljon sellaisia jotka ajattelevat vain omaa mukavuutta, ja kulkevat siksi autolla. Olisi kiinnostava tietää mitkä ovat ne pahimmat epäkohdat joukkoliikenteessä jotka saavat "tosiautoilijan" hylkäämään sen. Meidän porukoissa on erilaisia teorioita, mutta niistäkään ei olla ihan yksimielisiä.

t. Rainer

Autoilun tarve ja autoilu sinänsä ovat eri asioita. Mielestäni olen havainnut maalla seuraavaa: Ensin mennään töihin kaupunkiin autolla, tullaan takaisin. Sitten illalla lähdetään uudestaan samaan kaupunkiin ostoksille. Ajan henki myös on se, että jos vaikkapa jonkin yhdistyksen porukkaa lähtee Vantaalta saunailtaan Hyvinkäälle (raittiiseen sellaiseen), kaikki tulevat omalla autollaan peräkanaa ja lähtevät sitten samaan aikaan paluumatkalle. Kevyt liikenne olisi omiaan lyhyillä matkoilla. Silti 800 m:n päässä olevaan kauppaan mennään hakemaan maitoa ja kahvipaketti autolla. Päähän iskostunut toimintamalli on tuo, sitä on vaikea muuttaa. Auto on monelle aidosti tarpeen. Ehkäpä polttoaineen hinnan nousu saa jossakin vaiheessa osan kansasta miettimään noita pieniä asioita ja autoilua voi vähentää ilman, että siitä aiheutuu aidosti haittaa.

Vaikkapa kesämökillä käynti 300 km:n päässä joka viikonloppu saakin olla asia, josta joudutaan tinkimään. Tosin, jos tuolla reissulla menee vaikka 40 litraa 1,50 € maksavaa bensiiniä, taitaa tuo 60 euron kustannus melko harvalle olla kovin ratkaiseva tekijä.

Työsuhdeauto on monelle, vähemmän innokkaalle autoilijalle hieman hankala asia. Se maksaa veroina loppujen lopuksi melkoisesti. Edelleenkin olen sitä mieltä, että vaihtoehdoksi pitäisi luoda työsuhdelippu; siis sellainen, joka kelpaa busseissa, junissa ja paikallisliikenteessä kaikkialla. Tuo olisi melkoisen pätevä vaihtoehto sillekin, joka jonkun verran tarvitsee autoa, mutta käy mielellään töissä julkisella liikenteellä ja liikkuu jonkin verran kotimaassa vaikkapa niillä kaukojunilla. Toteutustapoja on monia, ei niistä enempää.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Olisi ihan hyvä saada täälläkin debatti aikaiseksi, jossa autoilun puolestapuhujat saisivat tuoda näkökulmiaan esiin.

Minulla on auto, josta haluaisin luopua, mutta kun ei voi. Voi tarkoittaa sitä, että pidän kohtuuttomana tarjolla olevia vaihtoehtoja.

Pääsyy on ruoka. Minusta ruokakassien kantaminen joukkoliikennevälineissä on varsin hankalaa. Välineitä ei ole suunniteltu kantamuksille. Vain se, mikä kulkee repussa tai sylissä, kulkee jotenkin sujuvasti. Tilaa kun ei ole, ellei ota kassille omaa istuinta.

Liityntäliikenteestä nauttijana joudun vaihtamaan Itäkeskuksessa, joka on kuulemma pohjoismaiden suurin kauppakeskus. Mutta jos haluan käydä kaupassa, saan kävellä edestakaisin pidemmän matkan kuin kotoota pysäkille. Matka on harmittavasti niin pitkä, että jos 20 min vuorovälillä kulkeva bussi meni juurin, niin menee myös seuraava juuri, jos käyn kaupassa.

Äitini asunnolle pääsen autolla vartissa, joukkoliikenteellä menee tunti. Reittivaihtoehdoissa on hauskaa vaihtelua: Vaihtoja voi olla kolme tai sitten ei yhtään, mutta kävelyä onkin yli 2 km.

Välillä on matka naapurikuntaan. Aina en välitä ostaa seutulippua, koska kertakäynti kuukaudessa rajan yli maksaa sillä 40 € kuukaudessa. Autolla ei rajanylitys maksa sen enempää kuin muukaan samanmittainen matka. Eikä ole tälläkään matkalla motivoivaa, että autolla pääsee kolmasosassa siitä ajasta kuin julkisella, jonka reitti kiertää keskustan kautta ja eri linjojen aikatauluissa ei ole mitään yhteistä.

En väitä autoilua halvaksi, vaan tiedän sen kalliiksi. Inhoan autolla ajamista, koska siinä ei voi lukea tai olla silmät kiinni. Silti joudun tässä kehumaan auton omistamista, koska joukkoliikenteestä ei ole korvaajaksi. Olisi edes täällä esikaupungissa mahdollisuus yhteiskäyttöautoon, mutta ei. Koska kaikilla muillakin on omat autot, epäilemättä samasta syystä kuin minulla.

Harkitsen vakavasti muuttamista Kruunuvuorenrantaan, jahka se ratikka sinne valmistuu.

Olikos tästä vauhtia debattiin?

Antero

Meidän taloudessa on myös auto, tosin vaimon nimissä -- siitä huolimatta että minä toimin yksinomaisena kuljettajana. Ajamisesta sinänsä en pidä ollenkaan vaan mieluummin istun joukkoliikenteessä matkustajana.

Asumismuodoista kokemusta on välittömästi keskustan tuntumassa autottomana asumisesta, kaukana lähiössä sekä autottomana että autollisena asumisesta sekä nyt asumisesta melko lähellä keskustaa mutta kuitenkin pidemmän kuin kävelymatkan päässä.

Kaikkein tukalin tilanne oli kun asuimme Lentävänniemessä ja olin töissä Hervannassa eikä ollut autoa. Lähes parikymmenen kilometrin yhdensuuntaiseen bussimatkaan meni mennen-tullen yhteensä noin 2 tuntia päivässä ja se rupesi käymään voimille. Kun auto sitten liittyi perheemme jäseneksi, matka taittui parhaimmillaan nopeasti, mutta pääsin tekemään läheistä tuttavuutta rantaväylän ruuhkien kanssa aamuin illoin.

Nyttemmin kun asumme Hyhkyssä ja olen töissä Hatanpäällä, eli ihan keskustan tuntumassa, voisin ihan hyvin kulkea yksinomaan bussilla ja aika paljon olen kulkenutkin. Meiltä menee ohi parhaimmillaan 25 vuoroa ruuhkatunnin aikana, joten tarjonta on todella hyvä. Tosin vaimon työaikojen ja venyvien työpäivien vuoksi olemme ajoittain käyttäneet myös pelkästään autoa.

Se mihin autoa oikeasti tarvitsee on kaupassa käynti, viikonloppuisin elokuvissa käynti myöhään (kun bussien aikataulut harvenevat niin pahoin), mökkireissut vanhempien mökille, ajoittaiset isojen tavaroiden kuljetukset, kulkeminen juhlapyhinä (kun ei ole joukkoliikennepalveluja) sekä satunnaiset muut tarpeet (kuten Pirkkalaan lentoasemalle ajaminen: autolla tai taksilla reilu 10 min, bussilla ties kuinka kauan). Lähes kaikkiin näihin olisi löydettävissä ratkaisut joukkoliikennepalveluja kehittämällä tai periaatteessa ainakin hyvällä kaavoituksella.

Minulle joukkoliikenteessä tärkeää olisi yksinkertainen, helposti hahmotettava linjasto (bussilinjakartat yhtä selkeiksi kuin suurkaupunkien raideliikennekartat!), tiheä ja säännöllinen vuoroväli, kohtuullinen kokonaismatka-aika (mielellään alle 45 min kaupungin laidalta toiselle: tunti on liian pitkä aika ja puoli tuntia olisi ainakin bussilla utopiaa, vaikka junalla tai ratikalla olisikin ihan realistista) sekä mahdollisimman hyvin kellon ympäri tarjolla oleva palvelu. Tiedän kyllä että reittihakupalveluilla saa koska tahansa täsmäreitityksen ja aikataulun kahden kohteen välille, mutta minusta se ei ole kunnollista, helppoa joukkoliikennettä. Haluan kävellä pysäkille, nousta liikennevälineeseen ja päästä perille joutumatta perehtymään johonkin suttuiseen linjastoviidakkoon tai summittaiseen aikatauluhäkkyrään.

Tampereen joukkoliikennettä ajatellen nousee mieleen myös toive jonkinlaisesta minimiväljyydestä, sillä bussit alkavat nykyisin olla ahdistavan täynnä jopa keskellä päivää. Raideliikenteessä ahtautta on helpompi sietää, kun kulku on tasaisempaa.

Lopullisena toiveena minulla tietenkin on riittävän laadukas, tiheä ja kattava raideliikenne Tampereellekin.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Hyviä kantoja tullut tähän mennessä. Tämä pisti kuitenkin silmään. Tuo ilmastonmuutosongelmahan on vain yksi autoilun ongelmista. Sähköautokaan ei ratkaise teiden ruuhkautumista, meteliä ja jalankulkijoiden allejääntivaaraa. Sähköautojen yleistyminen lisäisi myös autokaupunkikehitystä, jolloin autottomien elinpiiri supistuisi entisestään. Välttämättä bensa-autojen korvautuminen sähköautoilla ei olisi hyvä juttu.

Ensinnäkin, mä en usko että sähköautot kehittyvät niin nopeasti, että ne korvaisivat polttomoottoriautot ihan sellaisenaan. Suomessa esim kylmä ilmasto aiheuttaa sen että akuista häviää osa tehosta, ja autot olisivat sisältä kuin jääkaappi. Harva vapaaehtoisesti vaihtaisi sellaiseen. Erilaisissa hybridi- ja puolihybridiautoissa ongelma on rajoitettu kuormankuljetuskyky akkujen viemän tilan vuoksi. Matkustajat mahtuvat kyllä autoon, mutta matkatavarat pidemmälle reissulle eivät.

Mutta sähköautot olisivat kuitenkin parannus nykytilanteeseen. Sähköautoja pitäisi kehittää esim vuokrakäyttöön, että pitkät matkat tehtäisiin esim junilla ja siirtymiset asemilta matkakohteaisiin sähköautoilla. Tämä tulee varmaan ajankohataiseksi kun bensa kallistuu, ensiksi sitä ruvetaan soveltamaan väkitiheässä keski-Euroopassa, mutta pikkuhilja toivottavasti täälläkin.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Jos kuitenkin iso osa väestöstä haluaisi edelleen pitää autoa syystä tai toisesta, niin GPS-pohjaiset ruuhkamaksut voisivat olla käyttökelpoinen idea. Sellaisilla tieosuuksilla, missä on ruuhkaa kyseiseen aikaan, ajaminen olisi kallista, ruuhkattomilla tieosuuksilla hiljaiseen aikaan taas edullista. Myös julkisen liikenteen tarjonta saisi vaikuttaa km-maksun hintaan. Helsingin ydinkeskustassa saisi olla aina kello 6-24 (joihin aikoihin julkiset palvelevat) korkea hinta autoilulla, jotta autoilun haittoja saadaan hillittyä.

Mulla ei ole mitään ruuhkamaksuja vastaan, mutta poliittisille päättäjille se on vaikea paikka. Suomi on liian autoriippuvainen että menisi läpi.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut kemkim

Tuo ilmastonmuutosongelmahan on vain yksi autoilun ongelmista. Sähköautokaan ei ratkaise teiden ruuhkautumista, meteliä ja jalankulkijoiden allejääntivaaraa. Sähköautojen yleistyminen lisäisi myös autokaupunkikehitystä, jolloin autottomien elinpiiri supistuisi entisestään.

Juuri näin. Auton vaihtoehtoinen energiamuoto ei poista auton aiheuttamaa tilaongelmaa. Nämä hybridit ym. ovat siinä mielessä vain vahingoksi, että niiden kanssa luodaan mielikuvaa siitä, että autoon perustuva elmäntapa voi jatkua. Se on tietenkin autoalan itressi, koska jos ihmiset oppisivat elämään ilman autoa, joku muu teollisuudenala hyötyisi niistä rahoista, jotka ihmiset nyt tuhlaavat autoiluun.

Autoala käy nyt taistelua keksimällä keinoja, joilla pitää yllä autoyhteiskuntaa julkisen vallan asettamista rajoituksista ja paineista huolimatta. Päästö- ja kulutusrajoitukset johtavat siihen, että öljyalan osuus supistuu. Jos auto muuttuu monimutkaisemmaksi - kuten hybridiauto jo on - se on autoteollisuudelle vain eduksi. Nykyistä suurempi osa rahasta valuu auton valmistajalle, kun nyt varsin suuri osa auton elinaikasista kuluista menee öljyteollisuuteen.

Autoala joutuu siis joka tapauksessa sopeutumaan, joten miksi ne eivät sopeutuisi saman tien kokonaan toiselle alalle. Sopeutuminen kuljetusalalle tai vaikka joukkoliikenteeseen ei ole yhtä suuri busines kuin autoala kokonaisuudessaan, joten siksi se ei riitä. Autoalan tulisi keksiä jotain paljon radikaalimpaa, jotta autoala voisi säilyttää sen osuuden kuluttajien rahankäytöstä kuin nykyisin.

Oiva esimerkki muuten tällaisesta sopeutumisesta maailman muuttumiseen on Nokia. Ei se ollut mikään puhelinfirma 40 vuotta sitten. Eikä mobiilin tietotekniikan firma 10 vuotta sitten. Mutta mitä puuhaa autoala? Nokkivat toisiaan ja käyvät kauppaa tehtaista ja tuotemerkeistä keskenään. Ja kiukuttelevat hallituksille, jotka yrittävät suitsia autojen aiheuttamia ongelmia. Pöllöä porukkaa!

Antero