Yölinjat ovat itse asiassa varsin helposti kannattavia. Kiinteitä kuluja ei pidä laskea, koska kalusto ja väylät ovat olemassa jo. Yölinjoilla asiakkaat hyväksyvät suhteelisen harvan vuorovälin, päiväliikennettä pidemmän matka-ajan (=enemmän kiertelevä reitti) sekä korotetun hinnan. Yöliikenteessä näkee paljon käteismaksajia (autoilijoita, jotka eivät voi autoilla juovuksissa mutta säästävät taksin hinnassa ja jonottamisessa) ja seisomakuormassa olevia autoja.
Yöliikenteessä kuljettajan palkka on päivää kovempi mutta täyttöaste ja lipputulot suuremmat kuin päivällä. Yöliikenne on pelkkää lisäkulua vain silloin, kun sillä matkustetaan ainoastaan kausikortilla jotka on jo maksettu, mutta näin ei käytännössä ole.
Parin vuoden takainen sähläily Turussa DBTL-festarin yöliikenteestä osoitti, miten vastuulliset liikenteen järjestäjät eivät ymmärrä tätä. Yksityishenkilö lupasi tappiotakuun ja liikenne ajettiin voitolla.
Ei toteudu, mutta ratkaisevaa on, miten vaikeata on tehdä matkaa jos siihen sisältyy vaihto. Janihyvärinen on täysin oikeassa moittiessaan sitä, että muu kuin vaihdoton matka vaatii selvittämisen ja suunnittelun. Ja kun vaihdollinen matka lisäksi kestää pahimmassa tapauksessa tuplaten suoraan vastaavaan matkaan, niin ei voi moittia matkustajaa auton valinnasta.
Linjasto on varsin yksinkertaisesti tehtävissä sellaiseksi, että vaihtaminen ei ole ongelma. Pienissä verkoissa keskustakeskeisyys on mahdollinen, jolloin keskitetyssä vaihtopisteessä vuorot ovat samaan aikaan ja seisovat sen verran, että ehtii kävellä laiturin yli tai peräkkäisten vaunujen välillä. Näin voi luottaa siihen, ettei vaihto pidennä matkaa eikä vaadi aikataulujen selvittämistä.
Suuremmissa verkoissa vaihtopisteitä vain on organisoitava useita. Mutta kun noudatetaan perusvuoroväliä koko linjastossa, vaihtopisteet on helppo järjestää kuten yksi keskitetty vaihtopiste.
Mutta silloin kun linjastosuunnittelussa ei ymmärretä tai välitetä matkustajapalvelusta, löytyy kyllä selityksiä sille, miksi tarvitaan reittioppaita, jotka antavat samalle yhteysvälille useita eri reittivaihtoehtoja, vaihtomääriä ja hyvin vaihtelevan matka-ajan. Reittiopas on toki hyvä keksintö, mutta eivät sen ratkaisemat matkareitit korvaa menetettyä aikaa ja palvelun epäluotettavuutta. Eli sitä, että mitäs jos ja kun vuorot eivät kuljekaan ajallaan ja vaihto epäonnistuu ja olet sitten väärässa paikassa väärään aikaan jonkin toisen reittivaihtoehdon kannalta.
Tämä on harha sikäli, että autoilussa ei suinkaan ole väljää eli ruuhkatonta. Ahtaus vain esiintyy toisessa muodossa: ei lähellä olevina ihmisinä vaan lähellä olevina autoina.
Joukkoliikenteessä tarjottujen paikkakilometrien ja käytettyjen paikkakilometrien suhde on 15–20 %, jossa 20 % on jo erittäin hyvä. Käytännössä vaunuissa on ahdasta vain ruuhka-aikoina. Hetkittäiseen ahtauteen paras lääke on vaikuttaa matkustustarpeisiin ja -tottumuksiin huippujen tasaamiseksi. Muuten kiinteät kulut karkaavat käsistä. Joustavat työajat ja homogeeninen yhdyskuntarakenne ovat parhaat lääkkeet. Eivät maksa mitään, mutta säästävät suuria kustannuksia.
Antero