Pääkaupunkiseudun kuntaliitokset joukkoliikenteen kannalta

Vs: Kuntaliitokset ja joukkoliikenteen kehittäminen

Mitä etua olisi, jos olisivat erikseen Helsinki ja Espoo, kuin jos kaikki kaupungit liitettäisiin yhdeksi kunnaksi?
Pari asiaa puhuu Espoon ja Helsingin erillään pidon puolesta:

  • Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteinen väkiluku on n. 20% Suomen väestöstä. Koska vaalipiiriraja ei oikein voi kulkea keskellä kaupunkia, pääkaupunkiseudun vaalipiiristä pitäisi valita myös 20% kansanedustajista. Muun Suomen - ja varsinkin muun Uudenmaan - olisi ehkä vaikea hyväksyä tätä.
  • Vantaalla on selvästi halukkuutta yhdistyä Helsinkiin, Espoossa taas huomattavasti vähemmän - ainakin tällä hetkellä.
 
Vs: Kuntaliitokset ja joukkoliikenteen kehittäminen

Pari asiaa puhuu Espoon ja Helsingin erillään pidon puolesta:

  • Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteinen väkiluku on n. 20% Suomen väestöstä. Koska vaalipiiriraja ei oikein voi kulkea keskellä kaupunkia, pääkaupunkiseudun vaalipiiristä pitäisi valita myös 20% kansanedustajista. Muun Suomen - ja varsinkin muun Uudenmaan - olisi ehkä vaikea hyväksyä tätä.
Nykyinen eduskuntavaalijärjestelmä on peräisin ajoilta jolloin koko Suomessa yli puolet väestöstä asui maalla, ja koko Helsingin seudulla asui vain n 500000 asukasta. Se että pk-seudun asukkaat joutuvat äänestämään kahdessa eri vaalipiirissä riippuen millä puolen rajaa asuu, aiheuttaa vinoutumia paikkajaossa. Helsingin vaalipiiristä ei käytännössä "aloittelija" pääse eduskuntaan ollenkaan koska puolueet asettavat raskaan sarjan ehdokkaansa ehdoille Helsingissä, joilla taas ei ole juuri mitään lukkarinrakkautta helsinkiläisten asioiden hoitamisen.

Tietysti muu Suomi, ei suinkaan vain Uusimaa, pelkäisi kuin ruttoa jos pk-seudulla olisi oma vaalipiiri, koska se takaisi että myös 20% valituista tulisivat pk-seudulta, mutta mitä järkeä on nykytilanteessa uusmaalaisena ja pk-seutulaisena äänestää ylipäänsä, jos ei ole varmuutta että valituksi tulee edes oman lähiympäristön ehdokas vaan joku peruskoulunopettaja Karjalohjalta?

t. Rainer
 
Vs: Kuntaliitokset ja joukkoliikenteen kehittäminen

Koska vaalipiiriraja ei oikein voi kulkea keskellä kaupunkia, pääkaupunkiseudun vaalipiiristä pitäisi valita myös 20% kansanedustajista. Muun Suomen - ja varsinkin muun Uudenmaan - olisi ehkä vaikea hyväksyä tätä.

Ongelma vaalipiirijaossa ei suinkaan ole se, että pääkaupunkiseutu saisi liikaa edustajia. En tarkkaan tilastoja tunne (enkä nyt jaksa kaivaa), mutta eivätköhän espoolaiset ja vantaalaiset joka tapauksessa ole ihan riittävän edustettuina Uudenmaan vaalipiirissä.

Ongelma on äänikynnyksen aleneminen, kun vaalipiirin koko kasvaa. Tätä pidetään huonona asiana, koska se johtaa useiden pienten puolueiden pääsyyn eduskuntaan. Toiset voivat toki pitää sitä vain parempana demokratian toteutumisena. (Näin olen asian ainakin käsittänyt.)
 
Vs: Kuntaliitokset ja joukkoliikenteen kehittäminen

Ongelma vaalipiirijaossa ei suinkaan ole se, että pääkaupunkiseutu saisi liikaa edustajia. En tarkkaan tilastoja tunne (enkä nyt jaksa kaivaa), mutta eivätköhän espoolaiset ja vantaalaiset joka tapauksessa ole ihan riittävän edustettuina Uudenmaan vaalipiirissä.

Ongelma on äänikynnyksen aleneminen, kun vaalipiirin koko kasvaa. Tätä pidetään huonona asiana, koska se johtaa useiden pienten puolueiden pääsyyn eduskuntaan. Toiset voivat toki pitää sitä vain parempana demokratian toteutumisena. (Näin olen asian ainakin käsittänyt.)

Nykyisessä vaalijärjestelmässä on paljon outoa. Monet ehdokkaat asettuvat ehdokkaaksi vallan eri vaalipiireissä kuin missä asuvat. Sen vielä ymmärtää jotenkin että pohjoisesta lähtöisin oleva mutta Helsingissä eduskuntatyön vuoksi pysyvästi asuva ei halua omilla kotikonnuillaan pitää muunlaista kotia pystyssä kuin jalasmökkiä tukikohtanaan,mutta sitä että uusmaalaisia pyrkii ehdolle Helsinkiin ja päinvastoin en ymmärrä. Mitä järkeä on vaalipiirijaolla jos ei pysytä kotipiirissä ehdokkaina?

Vastakkain ovat näkemykset helsinki-vetoisesta ja maaseutuvetoisesta eduskunnasta. Vaikka 20% kansanedustajista tulisvatkin kehäkolmosen sisältä, niin 80% tulisi kuitenkin sen ulkopuolelta, eikö sen pitäisi riittää?

Piilevää äänikynnystä itä-Suomessa, joka johtuu vaalipiirien paikkojen vähyydestä, pidetään esteenä esim Vihreän liiton ehdokkaiden pääsemiseksi eduskuntaan muualta kuin etelän suurista piireistä, kuten Vihreiden pj:n Cronbergin jääminen vailla eduskuntapaikkaa viime vaaleissa osoitti. Mutta olisiko vihreillä sittenkin aihetta katsoa peiliin? Jos ehdokkaaksi saa nykyisin asettua mistä vaalipiristä tahansa, kotikunnasta riippumatta,niin eikö Cronbergin olisi kannatanut pyrkiä esim Uudeltamaalta, ja olisi varmaan päässyt sisään,ja olisi vetänyt mukanaan jonkun toisenkin?

Jotkut ovat pitäneet ongelmana sitä, että jos tätä piilevän vaalikynnyksen epäkohtaa korjataan suurentamalla maantieteellisesti tai yhdistämällä itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden vaalipiirejä, sen väitetään koituvan ehdokkaiden vaalityölle esteeksi. Mielestäni se ei olisi nykytekniikan aikana mikään este, kun on olemassa netti, tekstarit, paikallisradiot ja TV ja muut sähköiset mediat jolla tavoittaa mökkien mummot ja vaarit. Ei sen pidä edellyttää tupailtojen järjestämistä joka kylässä.

Se että lähes kaikki puolueet asettavat ehdolle olympiamitalisteja ja viihdetaiteilijoita suhteettoman paljon, aiheuttaa kanssa vaikeuksia tavallisten puurtajien, jotka ovat tosissaan kiinostuneita yhteiskunnallisista asioista, pääsyä sisään. Laskin että nykyisessä eduskunnassa on olympiamitalisteja, viihdetaiteilijoita, mediajulkkiksia sekä muun julkisuuden avulla (esim lähiomainen on ollut johtava politikko tai merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja) silloin kun on tullut valituksi 1. kerran, yhteensä 16 edustajaa. Eniten julkkiksia on tullut valituksi Uudeltamaalta(7) ja Pirkanmaalta (4).

Myös vaaliliittojen solmiminen (tai solmimatta jättäminen) aiheuttaa jatkuvasti närää ja kaunaa, varsinkin jos toisen puolueen ehdokas on tiputtanut oman suosikin pois.

Viimeinen pisara oli tämä vaalirahoitusskandaali jossa rahaa jakoivat salaperäinen liikemiesten hyväveliseura sellasille ehdokkaille jotka suosisivat kaavoituksesa ja maanomistuspolitiikassa heidän tavoitteitaan.

Kaikkein paras mielestäni olisi jos henkilövaaleista,vaalipiireistä ja vaalilitoista luovuttaisiin, niin että puolueiden kokonaisäänimäärät ratkaisee paikkajaon, niin silloin äänestämiseen vaikuttasi enemmän puolueiden ohjelmat ja suunnitelmat. Joillekin äänestäjälle tulisi vaikeammaksi arvioida eroja, mutta kannustaisi yhteiskunnalliseen ajatteluun paremmin. Jotkut ehkä lopettaisivat äänestämisen kokonaan, mutta se on heidän oma asiansa. Sitäpaitsi, jos joku julkisuudesta tunnettu henkilö on niin sataprosenttisen varma kelpoisuudestaan edustajaksi, ja haluaa varmistaa sisäänpääsyn, niin voi perustaa oman puolueen ja pyrkiä ainoana ehdokkaana sisään.

Ylläpitäjä voi, jos on aiheellista, siirtää tämän viestin jollekin toiselle ketjulle.

t.Rainer
 
Vs: Kuntaliitokset ja joukkoliikenteen kehittäminen

Kaikkein paras mielestäni olisi jos henkilövaaleista,vaalipiireistä ja vaalilitoista luovuttaisiin, niin että puolueiden kokonaisäänimäärät ratkaisee paikkajaon, niin silloin äänestämiseen vaikuttasi enemmän puolueiden ohjelmat ja suunnitelmat. Joillekin äänestäjälle tulisi vaikeammaksi arvioida eroja, mutta kannustaisi yhteiskunnalliseen ajatteluun paremmin. Jotkut ehkä lopettaisivat äänestämisen kokonaan, mutta se on heidän oma asiansa.

Minusta ns. pitkien listojen järjestelmä, jossa ei äänestetä henkilöä ollenkaan huonontaisi demokratiaa merkittävästi. Nyt äänestäjät voivat valita sekä puolueen että vaikuttaa puolueen sisäiseen "nokkimisjärjestykseen". Pitkien listojen järjestelmässä puolueen sisäinen nokkimisjärjestys määräytyisi hyvin pitkälti kabineteissa eikä se ole hyvä.

Koko maan kaikkien puolueen saaminen äänien laskeminen yhteen ja paikkojen valtakunnallinen tasoitus esimerkiksi 4 % äänikynnyksellä (johon liittyy vaaliliittojen kieltäminen) olisi kyllä tarpeellinen vaalijärjestelmän uudistus.
 
Vs: Kuntaliitokset ja joukkoliikenteen kehittäminen

Minusta ns. pitkien listojen järjestelmä, jossa ei äänestetä henkilöä ollenkaan huonontaisi demokratiaa merkittävästi. Nyt äänestäjät voivat valita sekä puolueen että vaikuttaa puolueen sisäiseen "nokkimisjärjestykseen". Pitkien listojen järjestelmässä puolueen sisäinen nokkimisjärjestys määräytyisi hyvin pitkälti kabineteissa eikä se ole hyvä.

Pitkien listojen järjestelmässä on mielestäni hyvää se, että puolueet joutuvat tulemaan enemmän ulos kansan pariin, ja ottamaan selvemmin kantaa päivänpolttaviin asioihin. Se ei myöskään sulje pois henkilökohtaiseen vetovoimaansa luottavien pääsyä sisään.

Koko maan kaikkien puolueen saaminen äänien laskeminen yhteen ja paikkojen valtakunnallinen tasoitus esimerkiksi 4 % äänikynnyksellä (johon liittyy vaaliliittojen kieltäminen) olisi kyllä tarpeellinen vaalijärjestelmän uudistus.

Minä tiedän ainakin yhden vanhan ja vakiintuneen puolueen joka lentäisi ulos eduskunnasta jos olisi tuo laskentatapa yhdistettynä 4% äänikynnykseen, mutta se ei olisi mielestäni reilua, koska se puolue on pääkannattajajoukkonsa syntyperän levinneisyyden vuoksi maantieteellisesti hyvin rajallisesti edustettu.

Pienet puoluet yleensäkin ovat jonkinlainen "suola" joka tuo väriä muuten ehkä puuduttavaan päivänpolitiikkaan.

Mutta enempää en tuosta. Jos kansa päättää että vaalitapa muutetaan sellaiseksi tai tällaiseksi, niin pulinat pois.

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös