Työsuhdematkalippu käyttöön!
Valtion budjettiesityksen ainoa selvästi joukkoliikennemyönteinen kohta on joukkoliikenteen työmatkalipun verotusarvon alentaminen 75%:iin lipun arvosta. Budjettiratkaisun taustalla on se, että LVM:n joukkoliikenteen kehittämistyöryhmä ehdotti työsuhdelippua, josta 25% maksaa työnantaja ja 75% työntekijä. Linkki työryhmän esitykseen:
http://www.mintc.fi/scripts/cgiip.ex...nelitemid=8711
Työmatkalippu pitäisi saada nopeasti ja mahdollisimman laajasti käyttöön.
Tämä onnistuu vain, jos työntekijät työpaikoilla alkavat vaatia työsuhdelippua, ja valtio sekä kunnat työnantajina näyttävät esimerkkiä. Joukkoliikenteen käyttö lisääntyisi jo siitä merkittävästi, jos kunnat, yliopistot ja muut oppilaitokset sekä sairaalat tarjoaisivat systemaattisesti työsuhdelippua työntekijöilleen.
Vaadi sinäkin pomoltasi työmatkalippua - jo tänään!
Työsuhdelipun vaikutus joukkoliikenteen käyttöön olisi sama kuin työsuhdeautojen vaikutus autoiluun tai lounassetelien vaikutus ravintolaruokailuun, eli etua käytetään mielellään myös työmatkojen ulkopuolella esimerkiksi ostosmatkoilla ja vapaa-ajanmatkoilla. Sen vuoksi työsuhdelippu lisäisi varmasti joukkoliikenteen osuutta työmatkaliikenteestä. Työmatkaliikenteen joukkoliikenne-osuuden lisääntyminen ratkaisisi tehokkaasti esimerkiksi Helsingin, Tampereen ja Turun liikenneongelmia. Autoliikenteen rajallinen kapasiteetti voitaisiin kohdentaa keskustan asiakkaille ja asukkaille. Joukkoliikenteen matkustajamäärät lisääntyisivät niin, että tarvitaan kustannustehokkaampia ratkaisuja kuten lisää telibussirunkolinjoja ja raideliikenne seudun tärkeimmille runkolinjoille.
Työsuhdelipun voisi teknisesti yksinkertaisimmin toteuttaa näin:
- Työsuhdelippu on suoraveloitteinen kausikortti, vuosi- tai puolivuosikortti joka veloitetaan kuukausittain, puolivuosittain tai vuosittain. Hinta on tällöin 361 e / v. (Turku), 2 x 220 e / v ( Tampere), 1094,50 e / v (YTV) tai 441,70 e/v (Helsinki)
- Työnantaja ilmoittaa joukkoliikennetoimistolle (vast.) työsuhdelippuun oikeutetut työntekijät keskitetysti. Työntekijä on oikeutettu työsuhdelippuun, kunnes työnantaja ilmoittaa joukkoliikennetoimistolle, että etu lakkaa. Lippu on voimassa tällaiseen muutokseen asti.
- Joukkoliikennetoimisto laskuttaa kaikki yhden työnantajan työsuhde-osuudet (25%) kuukausittain yhdellä laskulla. Työntekijän oma osuus laskutetaan suoraan palkasta pidätettynä. Jos tämä ei ole mahdollista, työntekijän osuus suoraveloitetaan.
- Älykortti on työntekijän oma älykortti, jossa on oltava henkilötunniste jotta työnantajan ilmoitus voidaan yhdistää oikean henkilön korttiin. Tällöin hän voi työsuhteen tai edun päättyessä muuttaa kortin joko uuden työnantajan työsuhdelipuksi tai omaksi kausi- tai arvokortikseen.
- Mikäli mahdollista, samalla järjestelyllä toteutetaan myös seutulippu.
Työsuhdelipun toteuttamisessa tarvitaan tiivis yhteistyö sekä työnantajien että työntekijöiden kanssa. Työsuhdelipussa tulisi tehdä aktiivista markkinointiyhteistyötä seuraavien tahojen kanssa:
- Ammattiyhdistykset (esittävät kaikille työnantajille työmatkalipun käyttöönottoa)
- Kauppakamari (toimii yhdyssiteenä yksityisen sektorin työnantajiin)
- Suora yhteys suurimpiin julkisen sektorin työnantajiin: kaupunkisen eri laitokset, korkeakoulut, suursairaalat, lääninhallitukset, puolustusvoimat.
Työsuhdelipun toteuttamisen näin pääongelma on alhainen lipputulo matkaa kohden. Jos arvioidaan, että työsuhdelipun käyttäjä tekee keskimäärin 2 matkaa arkipäivänä ja matkoja vuodessa 290 kertaa arkipäivän matkamäärä, on kokonaismatkatuotto vuosilippua kohden 580 matkaa jolloin tulo matkaa kohden on Turun hinnalla 361 / 580 = 0,62 e/matka.Matkojen tuotantokustannus on painettavissa tämän alle vain raideliikenteellä, ja nykyisellä tukitasollakin (n. 30%) hyväksyttävä kustannustaso on noin 0,89 e, joka toteutuu telibussirunkolinjoilla ja osalla lähiöiden runkolinjoja. Kustannus matkustajaa kohti laskee tosin Turussa, Tampereella ja YTV-alueella käytetyillä liikennöintijärjestelyillä matkamäärän noustessa (matkustajamäärän noustessa kaksiakseliset bussit vaihdetaan telibusseihin), mutta käytännön kokemusten mukaan alle 0,62 e/matka kustannustaso voidaan saavuttaa vain raideliikenteellä.
Käytännössä työsuhdelipun toteuttaminen nykyisellä lipunhintatasolla edellyttää joko:
- Joukkoliikenteen subventiotason nostoa
- Raideliikenteen toteuttamista seutujen julkisen liikenteen päälinjoille.
Mikäli työsuhdelippu toteutetaan, on molemmilla toimenpiteillä selvästi suurempi perustelu kuin nykytilanteessa.
Työnantajat ovat jo ehtineet arvostella työsuhdematkalipun käyttöönottoa. Työantajien mielestä niillä työpaikoilla, joissa työntekijät käyttävät joukkoliikennettä, ei ole varaa lisätä etuuksia. Taas siellä missä työntekijöille on varaa maksaa etuuksia työntekijät haluavat työsuhdeauton.
Niin ovat, mutta mielestäni kritiikki on hyvin ontuvalla pohjalla.
Niissä työpaikoissa, joissa on varaa maksaa etuuksia, autoetu ja autopaikka on vain osalla työntekijöistä eli johdon ja keskijohdon työntekijöillä, joista suuri osa on miehiä. Sen sijaan työsuhdematkalippu voitaisiin antaa kaikille työntekijöille. Tyypillinen esimerkki tällaisesta työpaikasta olisi esimerkiksi Sammon/If:n konttori Turun Kupittaalla, tai yhtä lailla pääkaupunkiseudun eri puolille hajautuneet pääkonttorit. Kyse kritiikissä on lähinnä siinä, että eri työntekijöille ei haluta antaa tasa-arvoisesti etuuksia vaan varata etuudet joillekin työntekijöille.
Korkeakoulujen, oppilaitosten, sairaaloiden, kaupunkien ja valtion virastojen ja puolustusvoimien osalta kyse on vain palkkaratkaisusta. Työsuhdematkalippu olisi valtiolle ja kunnille suhteellisen edullinen tapa antaa vetovoimainen etu. Lisäksi se alentaisi tuen tarvetta.
Mutta: tässä on kunnon kampanjan paikka eri etujärjestöille. Luulisi, että esimerkiksi opettajia, tieteentekijöitä, sairaanhoitajia tai lääkäreitä edustavien järjestöjen kannattaisi vaatia työsuhdelippua seuraavaan tupoon.
Kenelle tarjottu työsuhdematkalippua
Olisi mukava tietää, mitkä kunnat tarjoavat työtekijöilleen työsuhdematkalippua ja minkä suuruisena.
Mikä on tilanne esimerkiksi Porissa?
Vantaan kaupungilta saa pyytämällä yksitoista kymmenen euron matkaseteliä vuodessa. Kuitenkaan työntekijöille ei ole kerrottu, että ko. seteleillä voi ostaa myös arvoa
Vs: Työsuhdematkalippu käyttöön!
Jos työntekijän osuuden periminen suoraan palkasta ei muka onnistu, kyse on pelkästä verukkeesta. Muidenkin etujen perintä palkasta onnistuu ja on ollut arkipäivää jo vuosikaudet, kuten myös ay-jäsenmaksun perintä.Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen
Autoedun ja työsuhdelipun asettaminen vastakkain on myös selkeä osoitus asenteista, mutta ilmeisesti myös seuraus verokohtelusta. Autoedulla työntekijä saa huomattavan verottoman palkanosan toisin kuin työsuhdelipulla. Voimassa olevat verotusarvot löytyvät täältä.
Paras tapa vaikuttaa siihen, mitä työntekijä ”haluaa” on asettaa autoedun verotusarvo edun kustannusten mukaiseksi, eli vero maksetaan toteutuvista leasingmaksuista ja polttoaineostoista sekä autopaikan vuokrasta. Lisäksi tulee lailla edellyttää, että työsopimukseen kirjataan työntekijän palkaksi kokonaispalkka, joka sisältää rahapalkan ja autoedun todellisen arvon. Polttoainekulujen (vapaassa autoedussa) osalta merkitään palkkaan kuuluva yläraja, jonka ylittäminen johtaa rahapalkan alenemiseen. Tällainen menettely on terveellistä sekä työntekijälle mutta erityisesti työnanatajalle, jonka käsitys yksittäisen työntekijänsä palkasta tulee selväksi.
Työsuhdelipun arvot ovat suunnilleen marginaalisia verrattuna autoetujen arvoihin. Tosin autoetu onkin palkkahaitarin piilokasvattamista näennäisesti siten, etteivät palkat muka olisi niin paljon suurempia autoedun saajilla. Tosiasiassa autoetu vääristää palkkatilastoja ja koko palkka- ja verotuskeskustelun perusteita. Sillä missään ei tule näkyviin tämän palkkamuodon todellinen suuruus, koska edes työntekijöiden haastatteluista ei saada tietoon autoedun todellisia palkkavaikutuksia. Eihän työntekijä koskaan tiedä, paljonko työnanataja autoedusta todellisuudessa on maksanut.
Antero
Vs: Työsuhdematkalippu käyttöön!
Tämä menee sivuun aiheesta eli työmatkalipusta, mutta kun kerran tuli puheeksi niin sanottakoon, että minusta muiden maksujen tai etuuksien kuin ennakonpidätysten ja sotu-/eläkemaksujen perintä suoraan palkasta ei ole asiallista. Ay-jäsenmaksujen perintä on vinoutuma pahimmasta päästä.
Ensinnäkään työnantajalle ei kuulu pätkääkään missä liitossa työntekijä on jäsenenä (vai onko missään). Jos maksut peritään palkasta, niin sitten tämä tulee työnantajan tietouteen väkisinkin. Toisekseen suora perintä palkasta asettaa ay-jäsenmaksut etuoikeutettuun asemaan suhteessa kaikkiin muihin menoihin. Jos haluaa jättää ay-jäsenmaksut maksamatta niin tokihan sen voi ilmoittaa työnantajalle, mutta helpompi on vain jättää lasku maksamatta, jos se tulee itselle. Lisäksi suoran perinnän yhteydessä helposti hämärtyy käsitys siitä, kuinka paljon niitä maksuja tuleekaan maksettua. Nehän tuntuvat silloin veroluontoisilta ja pakollisilta. Ja kaiken kukkuraksi suora perintä rakentaa liian tiiviin kytkyn työnantajan ja ammattiliiton välille.
Onneksi on sentään jokin verran suoraselkäisiäkin ammattiliittoja, joiden jäsenmaksu on sama kiinteä summa kaikille jäsenille ja suoraa perintää ei harjoiteta vaan kerran vuodessa tulee lasku suoraan asianomaiselle henkilölle omaan postiosoitteeseen.
En ole vielä muodostanut kantaa siihen miten toivottavaa olisi periä suoraan työsuhdematkalipun kustannuksia palkasta. Autoetu ei tietysti ole kovin terve etuus nykypäivänä, mutta käsittääkseni nykyään aika usein siitä veloitetaan niin rankasti osa suoraan palkasta, että se ei välttämättä ole edes kannattava etuus ellei aja todella paljon. Mutta jokin tässä työsuhdematkalipussakin vähän häiritsee. Minusta olisi terveempää maksaa itse matkoistaan edellyttäen ettei siten päädytä tilanteeseen että autoetu on kuitenkin täysin tuettu ja siten liian houkutteleva.
Vs: Työsuhdematkalippu käyttöön!
Periaatteessa samaa mieltä, mutta kysymyshän on aika pitkälle nimenomaan mielipidekysymys. Jos ajatellaan niin, että ay-toiminta on niin arvokasta ja hyvää tuottavaa, ettei sitä saa sabotoida jäsenmaksun ”unohtumisella”, silloinhan työnanatajaperintä on OK. Ja toisaalta voidaan kyseenalaistaa palkka pankkiin -järjestely. Sillä siinähän kapitalisti saa duunarin rahat käyttöönsä automaattisesti. En muista, oliko nämä asiat kytketty toisiinsa, mutta muistelen, että molemmista on aikanaan kiistelty. Ja muistelen edelleen, että työnantajaperintää haluttiin juuri niistä syistä, joita Jani esitit. Kun perintä saatiin, ay-liikkeen talous paranikin oleellisesti – ellen ole ihan unia nähnyt.
Toisaalta pankkien maksupalvelu on tehnty monet muut asiat yhtä merkityksettömiksi. Hiljan tuli puheeksi puhelinlaskut. Juttuseurani totesi minulle, ettei hän edes tiedä, mitä hänen puhelunsa maksavat, koska ne menevät maksupalvelusta.
Mutta jos palataan asiaan, niin tulisiko työsuhdematkalippua pitää niin hyvänä ja yleistä hyvinvointia edistävänä asiana, että se tulisi liittää työnantajaperintään? Itse pidän sitä ainakin parempana ja tärkeämpänä asiana kuin tukea autoilua palkanmaksun ohessa tavalla, joka kadottaa autoilijalta täysin tajun autoilun kustannuksiin. Asettaisin tämän niin, että ensisijassa autoetu tulee muuttaa veronkierrosta rehellisesti verotetuksi, ja niin kauan kuin verotettukin autoilu pidätetään palkasta, on itsestään selvää, että myös joukoliikennelipulle voi tehdä samoin.
On totta, että on tilanteita, joissa autoedun verotusarvo on korkeampi kuin edusta saatu hyöty. Mutta nämä lienevät poikkeustapauksia, joskin varsin erikoisia. Olen itsekin kuullut tapauksista, joissa autoetu on ollut pakko ottaa, vaikkei autoa tarvi tai halua. Tässä ei minusta vika ole autoedun verotusjärjestelmässä vaan työnantajassa, joka jostain käsittämättömästä syystä pakottaa suosimaan autoilua. Miksi ei voi saada autoedun kuluja rahapalkkana?
Antero
Vs: Työsuhdematkalippu käyttöön!
Ay-toiminta, kuten mikä tahansa ihmistoiminta, voi olla joko arvokasta ja kannatettavaa tai sitten repivää ja tuhoavaa -- riippuu hyvin pitkälti mukana olevista ihmisistä. Ideaalitilanteessa se on niin arvokkaan tuntuista että jäsenet haluavat itse maksaa jäsenmaksunsa. Työnantajaperintä olettaa että jäsenet eivät oikeasti halua maksaa vaan on pakko vetää välistä. Tai no, tiedän kyllä että eräät liitot määräävät jäsenmaksunsa prosentteina tuloista, jolloin työnantajaperintä varmistaa että maksut tilitetään "rehellisesti" viimeistä senttiä myöten oikein. Muutoin voisi olla kiusaus "unohtaa" kertoa palkankorotuksista. Prosenttiperusteinen jäsenmaksu ei kuitenkaan voi olla oikein: ei liitolla voi olla oikeutta saada selville jäsentensä palkkausta, se kuuluu yksityisyydensuojan piiriin. Ihmeellistä että tällaista järjestelyä pidetään edes yleisesti ottaen laillisena. Kyllä se maksupalveluun toimitettu lasku hoitaisi tämänkin maksatuksen luotettavammin ja ennen kaikkea puolueettomasti. (Itse en muuten käytä automaattista maksupalvelua juuri siksi, että haluan säilyttää itse sekä tuntuman että kontrollin raha-asioihini.)
Vaikka olet kyllä oikeassa siinäkin, että palkka pankkiin -järjestelmään ei pitäisi saada pakottaa. Ei kai työnantajalla saisi olla oikeutta olettaa, että työntekijällä pitää olla pankkisuhde. Eikä pankeilla pitäisi olla monopolia maksunvälitykseen. Kyllä ihmisen pitäisi halutessaan saada palkkansa käteisenä sekä pystyä maksamaan laskunsa käteisellä suoraan yrityksen toimipisteessä. Suomalaisessa työelämässä ja yhteiskunnassa laajemminkin on aivan hirveästi kytkyjä, jotka on ajettu käytäntöön vain jonkun tai joidenkin intressipiirien etujen turvaamiseksi, ei siksi että niistä olisi kansalaiselle hyötyä.
Kokemukseni vaihto-opiskelusta Ranskasta reilun vuosikymmenen takaa on muuten, että pankkitilin avaaminen oli tosi hankalaa (ainakin sikäläisessä postipankissa), olisi pitänyt odottaa ensin oleskelulupapäätöstä. Lupa tuli aikanaan, mutta en jaksanut enää vaivautua pankkitilin suhteen. Makselin kaupassa suomalaisella luottokortilla, hankin välttämättömän minimimäärän frangikäteistä matkashekeillä ja kävin maksamassa sähkölaskun henkilökohtaisesti suoraan EDF:n toimipisteessä niillä samoilla shekeillä, samoin vuokran vuokranantajalle. Ei tämä ihan tavanomaista ollut sielläkään, taisi nostattaa joitakin kulmakarvoja, mutta ainakin onnistui. Sähkölaskun viimeinen täydennyserä oli huvittava, kun muutaman frangin lasku kolahti vielä postiluukusta kotona Tampereella. Kävin sitten Forexissa vaihtamassa vähän käteistä, lähetin kirjekuoressa EDF:lle ja paluupostissa tuli säntillisesti vaihtorahat sekä kuitti.
Minulla on mielikuva, että omalla tehtäväluokallani saattaisin olla oikeutettu työsuhdeautoon nk. rajoitetulla edulla. En ole kuitenkaan viitsinyt edes selvittää asiaa, koska käytäntö on sellainen että edun arvo pidätettäisiin palkasta. Koska kilometrejä kertyy vuodessa vain pari-kolmetuhatta ja nykyinen auto on vuoden 1992 Golf, johon ei liity mitään pääomakuluja, niin autoedussa ei yhtään ole mitään järkeä. Luulen että tuollaisilla ehdoilla aika monelle työsuhdeauto ei ole järkevä vaihtoehto vaan jopa uusi oma auto olisi taloudellisempi. Sikäli täytynee antaa kiitosta firman autopolitiikalle, joka ei näemmä kannusta turhaan autoiluun.
Viimeisin muokkaaja janihyvarinen; 31.05.2010 kello 09:45.
Vs: Työsuhdematkalippu käyttöön!
Mun ymmärtääkseni julkisella sektorilla työsuhdematkalipun saa jos haluaa aika monelta työnanajalta ainakin isoissa kaupungeisa. Yksityisellä asia on toisinpäin. Ehdotin eräälle meidän firman johtoon kuuluvalle asiaa ja hän vastasi että "joo onhan sitä joku ehdottanut työsuhdepolkupyöriäkin!" Se on se ylimielinen asenne ja tietämättömyys joka on vallassa.
t. Rainer
Lähettämissäännöt
LinkBack URL
About LinkBacks
Vastaa lainaamalla viestiä