Viestiketju: Kannelmäki - pikaraitiotien pääteasema

Mainittu pikaraitiotien haara näkyy Lindegrenin ja Kråkströmin vuoden 1955 esikaupunkiratasuunnitelmassa. Kannelmäkeä vastaava Etelä-Kaarelan asema ei suunnitelmassa ole pääteasema, vaan rata jatkuu Pohjois-Kaarelaan ja sieltäkin mahdollisesti silloisen maalaiskunnan puolelle vielä.

Linjaus asemineen / pysäkkeineen on sangen mielenkiintoinen. Kantakaupungin osuus on osa maanalaista U-maista lenkkiä. Se tulee Hakaniemen suunnalta Kruununhaan kautta Erottajalle, jatkuu Töölöön edelleen maan alla kulkien mm. Töölöntorin alta, ja jatkuu Meilahteen edelleen tunneliratana. Suunnilleen nykyisen Paciuksenkaaren kohdalla rata nousee maanpinnalle kulkien Munkkiniemen, Munkkivuoren ja Etelä-Haagan kautta Pohjois-Haagaan niin että Haagassa mentäisiin likimain nykyistä Jokerin uraa. Kartalla näkyviä asemia: - Hakaniemi - Liisankatu - Senaatintori - Kaartinkaupunki - Erottaja - Kolme Seppää - Hesperia - Töölöntori - Meilahti - Munkkiniemi - Munkkivuori - Etelä-Haaga - Laajasuo - Pohjois-Haaga - Etelä-Kaarela = Kannelmäki - Pohjois-Kaarela -. Munkkiniemi ja sen jälkeen tulevat pysähdyspaikat ovat pinta-asemia, muut tässä luetellut tunneliasemia. Verkolla oli myös idässä Mellunkylään ja lännessä mm. Tapiolaan ulottuvat haarat. Koko systeemillä on mitä ilmeisimmin ajateltu liikennöitävän vaunuilla 331 - 375 ja noihin aikoihin tilatuilla vaunuilla 1 - 30...

Alunperin kirjoittanut Compact

Houkuteltiinkohan näihin uusiin 1950-luvun lopun lähiöihin asukkaita lupaamalla tulevaisuuden nopeaksi joukkoliikenteeksi pikaraitioteitä ja metroratoja? Toistuuko tämä sama Espoon Suurpellolla. Lopputulos saattaa Suurpellolle siirtyneillä asukeilla olla, että mitään muuta ei ole käytettävissä kuin rämisevien eteläisemmästä Euroopasta peräisin olevien naftabussien katkua.

1950-luvun uljaiden pikaraitiotiesuunnitelmien kohtaloksi koitui autoistumisen kiihtyminen, jonka takia harva lähiöön muuttava mietti vakavasti joukkoliikenneasioita. Kantakaupungissa asuminen oli siihen aikaan vielä niin halpaa, että ne jotka autoa eivät halunneet, löysivät sieltä varmaan mieluisensa kämpän.

Alunperin kirjoittanut Compact

Ja missähän vaiheessa tulevaisuuden Suurpellolla asuvat ihmiset sitten vaativat "peltonsa" nimenmuutosta joksikin inhimillisemmäksi?

Espoon kaupungilla oli jokunen vuosi sitten nettisivuillaan keskustelupalsta jossa sai ehdottaa Suurpellolle uutta nimeä, ja minä esim ehdotin Ala-Kauniaista, mutta jostain syystä kaupunki katsoi ettei kenenkään ehdotus ollut erityisen edustava. Ei vaikka joillakin oli ihan vakaviakin nimiehdotuksia.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut Ilmari Syrjälä

Mitä kautta reitti oli kaavailtu Eliel Saarisen tieltä Kannelmäkeen päin? Thalianaukion kautta vai Pohjois-Haagan yhteiskoulun takaa? Muistan lapsuudesta 60-luvulta, että Näyttelijäntiellä oli Ida Aalbergin tien kulmassa leikkikentän kohdalla neliömäinen levennys (jonka kohdalla oli Maitokeskuksen jäätelökioski). Bussipysäkki oli juuri sitä ennen, ilman levennystä. Oliko tuo levike vain entinen bussin kääntöpaikka vai jotain pikaraitiotiekaavailujen jäänteitä?

Mun käsittääkseni rata olisi jatkanut E-Saarisentieltä yhteiskoulun takaiseen metsän halki, ja ostarin ja Ida Albergin tien tornitalojen välistä jatkaen sieltä metsän läpi Kannelmäkeen. Mutta se on minun arvailuani. Vanhoista kartoista kun katsoo niin se reitti muodostaa liki suoran jatkeen Kannelmäen linjaukseen. Myöhemmin linjauksen päälle rakennettiin taloja, mm Kannelmäen tavaratalo (nykyinen Prisma) ja kerrostalokortteleita tavaratalon pohjoispuoelle sekä viimeksi TietoEnatorin konttori kehäkkösen eteläpuolelle.

Pohjois-Haagan bussien 40 ja 41 kääntöpaikka oli silloin kun itse asuin 60-luvulla Pohjois-Haagassa, Näyttelijäntien pohjoispäässä heti lämpökeskuksen pohjoispuolella.

Alunperin kirjoittanut Ilmari Syrjälä

Järeälle alikululle voi olla toinenkin syy. Siihen aikaan Kannelmäen vilkas (ja ainoa) sisääntuloväylä oli Kaarelantie. Nurmijärventien ja Kaarelantien risteys oli tasoristeys, josta kaikki autoliikenne, myös bussi 28 (sittemmin 42) kääntyi Kannelmäkeen.

Alikululle voi olla sekin syy, mutta itse radan paikasta voisin lyödä vaikka vetoa. Kevyen liikenteen väylä kun kulkee muuta maastoa alempana kanjonissa kerrostalojen välissä, ja se teke hyvin loivan, rautatiemaisen kaarteen kohti Hämeenlinnanväylää.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Mun käsittääkseni rata olisi jatkanut E-Saarisentieltä yhteiskoulun takaiseen metsän halki, ja ostarin ja Ida Albergin tien tornitalojen välistä jatkaen sieltä metsän läpi Kannelmäkeen.

Lähdekartan mukaan linjaus näyttäisi olleen juurikin tuo. Myös nk. Castrénin metro olisi juuri tuolla osuudella noudatellut vastaavaa linjausta, vaikka se oli periaatteessa ihan toinen suunnitelma. Mutta ei siis olisi menty Näyttelijäntietä, vaan selvästi idempää.

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Lähdekartan mukaan linjaus näyttäisi olleen juurikin tuo. Myös nk. Castrénin metro olisi juuri tuolla osuudella noudatellut vastaavaa linjausta, vaikka se oli periaatteessa ihan toinen suunnitelma. Mutta ei siis olisi menty Näyttelijäntietä, vaan selvästi idempää.

Niin. Tai sitten on tietysti mahdollista, että joskus ennen muinoin, 1940-luvulla tai vielä 50-luvun alkuvuosina, olisi ollut vallassa suunnitelmia yhdistää Pohjois-Haaga ja Kannelmäki keskustaan tavanomaisella hitaalla raitiotiellä joka olisi kulkenut katuja pitkin, mutta se olisi sitten elänyt ja hioutunut 50-luvun aikana metromaiseksi omalla penkallaan kulkevaksi radaksi. Joka tapauksessa samaa linjausta mitä kuvasin, noudatti myös Castrénin ja metrotoimikunnan v 1963 suunnittelmassa esiintyvä Kaivokselan metrohaara, mutta se ei kulkenut Etelä-Haagan läpi Eliel Saarisentietä pitkin vaan tunnelissa asutuksen alta. Castrénin linjaus metrostahan oli voimassa aina siihen asti kunnes päätettiin rakentaa Martinlaakson rata, joka pistettiin kiertämään koko silloinen Pohjois-Haaga, että se olisi voitu erkaantua rantaradasta loivassa mutkassa.

Muuten, vaikka asuin Pohjois-Haagassa 1960-luvulla, niin en kuullut kertaakaan kenenkään puhuvan että sinne tulisi mikään ratikka tai metro. Koko vanhasta pikaraitiotiesuunnitelmasta kuulin 1. kerran joskus 1970-80-luvun paikkeella, ja mielenkiinto heräsi kun tutkiskelin vanhoja karttoja, josta "löysin" ratavarauksen, se taisi olla yhdessä kartassa jopa katkoviivoin merkitty.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut Ilmari Syrjälä

Se oli STA:n linjan 40 kääntösilmukka.

OK, 40 sitten

Alunperin kirjoittanut Ilmari Syrjälä

Oliko Nurmijärventien varressa tilavaraus pikaraitiotielle Kaivokselan suuntaan? Tiehän oli vielä 70-luvun alussa yksiajoratainen ja kolmikaistainen (yksi ajokaista molempiin suuntiin ja tien toisessa reunassa pelkällä keltaisella viivalla erotettu kevyen liikenteen kaista). Ainakin siinä oli pikaraitiosuunnitelmien haihduttua tilaa rakentaa toinen ajorata.

Ainakin Castrénin Kaivokselan metrolinjaus jatkoi Hämeenlinnatien poikki, aina Hakuninmaalle asti, jossa sen piti teki lähes 90 asteen mutkan ja jatkaa kohti Kaivokselaa. Hakuninmaalle piti tulla aikoinaan joku iso lähiökin, mutta sinne tuli vain katsastusasema.

t. Rainer

Se on totta, että Etelä-Haagassa L & K:n pikaraitiotie olisi mennyt eri tavoin kuin vastaava raideyhteys myöhemmissä metrosuunnitelmissa. Ja todellakin, Castrénin metro olisi käynyt Hämeenlinnanväylän itäpuolella, missä olisi sijainnut pari asemaakin, nimittäin Kalannintie ja Kaarela. Niiden välillä todellakin sijaitsi likipitäen 90 asteen mutkakin. L & K:n pikaratikkasuunnitelmassa Pohjois-Kaarelan koukkaus oli loivempi, rata ei ulottunut Hämeenlinnanväylän (Nurmijärventien) itäpuolella kovinkaan syvälle. Itäpuolelle kuitenkin pujahdettiin joksinkin matkaa. Pikaraitiotie oli vedetty huomattavan pitkältä matkalta nykyisen kolmostien käytävään.