
Alunperin kirjoittanut
Tampereen kunnalliskertomus 1929
Kysymys raitiotieliikenteen suunnittelusta kaupunkiin oli jo monia vuosia ollut vireillä ja oli se ensin ollut raitiotiekomitean ja sittemmin raitiotievaliokunnan valmisteltavana sekä silloin tällöin valtuustossakin käsiteltävänä. Viimeksi se oli ollut esillä v. 1923, jolloin oli käsitelty insinööri Makkosen tarjousta raitioteiden rakentamisesta kaupunkiin. Kuten asianomaisessa vuosikertomuksessa on mainittu, hylättiin tämä tarjous, ja raitiotievaliokunta sai toimekseen valmistella edelleen asiaa oman ehdotuksensa pohjalta ja tehdä siitä ajallaan uuden esityksen.
Kun valtuusto ei pitänyt asiaa kiireellisenä, ehtisi raitiotierahastokin tällä välin kasvaa, niin että raitiotieverkko saataisiin kokonaan kaupungin varoilla rakennetuksi. Asia oli tämän jälkeen vuoden toisensa perästä ollut avoinna valtuuston diaarissa, kunnes kaupunginhallitus kertomusvuoden alussa teki valtuustolle esityksen näistä avoimista asioista ja niiden mukana myöskin puheenaolevasta kysymyksestä.
Kaupunginhallitus huomautti, että raitiotiekysymys oli riippuvainen monista tärkeistä ja laajakantoisista asioista, kuten esim. Tammelan sillan levittämisestä, joka valtion olisi ollut tehtävä, mutta joka näytti pitkistyvän, sähkölaitoksen vesivoima-aseman uusimisesta, joka oli erittäin suurisuuntainen työ, ja läntisten esikaupunkien liittämiskysymyksestä, joka mikäli se ratkesi liittämisen toteuttamiseen, tuli aiheuttamaan laajoja asemakaavasuunnitteluja y.m. raitiotieverkkoon vaikuttavia järjestelyjä.
Nämä seikat ja kaupungin rajojen sisällä viime vuosina kehittynyt valtava auto-omnibusliikenne vaikuttivat, sen, ettei raitioteiden rakentamissuunnitelmaa voitu lähitulevaisuudessa valmistaa siinä mielessä, että se heti toteutettaisiin. Kaupunginhallitus katsoi, että näissä olosuhteissa oli turha säilyttää raitiotievaliokuntaakaan ja ehdotti, että sanottu valiokunta lakkautettaisiin ja asia poistettaisiin valtuuston päiväkirjasta. Tarvittaessa voitaisiin asettaa uusi valiokunta, ja raitiotierahasto, joka oli jo noussut lähes 6 milj. markkaan, saisi edelleen kasvaa ja olisi tarpeen vaatiessa käytettävissä. Valtuusto käsitteli asian kokouksessaan kesäkuun 4 päivänä ja hyväksyi kaupunginhallituksen ehdotuksen.
Samassa yhteydessä kaupunginhallitus myöskin ehdotti, että raitiotieasiaan liittyvä kysymys J. C. Frenckell & Son, A.B :n tehdasalueelle rakennettavasta kaupungin raitiotieverkosta riippumattomasta raitiotiestä, joka kysymys jo v. 1914 oli lykätty raitiotievaliokunnan valmisteltavaksi, myöskin poistettaisiin valtuuston päiväkirjasta. Sen jälkeen kun mainitun toiminimen kiinteistö oli oston kautta joutunut kaupungin haltuun, oli turhaa pitää vireillä tällaista kysymystä. Valtuusto yhtyi yllämainitussa kesäkuun 4 päivän kokouksessaan samaan mielipiteeseen ja hyväksyi kaupunginhallituksen ehdotuksen.