Ensimmäinen ehdotus raitioteiden rakentamiseksi Tampereelle tehtiin jo 1907. Saatiin valtuusto perustamaan rahasto varain kokoamiseksi aikeen toteuttamiseksi vastaisuudessa. Hatanpään osto antoi asialle tuulta purjeisiin, mutta samalla lykkäsi sen toteuttamista, koska oli jäätävä odottamaan Hatanpään yhdistämistä kaupunkiin. Maailmansodan humussa asia jäi aivan unheeseen. Raitioasiaa erityisesti harrastavan tuomari Yrjö Raevuoren alotteesta valtuusto asetti raitiotievaliokunnan valmistamaan täydellistä teknillistä ehdotusta raitioteiden rakentamiseksi Tampereelle. V. 1922 insinööri Erkki Makkonen Viipurista ilmoitti, että eräs hänen edustamansa yhtiö olisi valmis perustamaan osakeyhtiön 3 milj. mk:n pääomin raitiotieliikkeen harjoittamiseksi Tampereella edellyttämällä, että kaupunki merkitsisi pääomasta 40 % ja luovuttaisi yhtiölle neljäksikymmeneksi vuodeksi yksinoikeuden raitioteiden pitämiseen Tampereella. Asia kehittyi niin pitkälle, että luultiin rakennustöiden voivan alkaa kesällä 1923 ja ensimmäisen raitiotielinjan valmistuvan ennen saman vuoden loppua. Rahatoimikamarin mielestä olisi kysymys voinut vielä jäädä joiksikin vuosiksi odottamaan ratkaisua, jolla välin kaupungin raitiotierahasto ehtisi kasvaa niin suureksi, että raitiotiet voitaisiin rakentaa kokonaan sen varoilla. Esitettyjä linjojakaan kamari ei pitänyt onnistuneina, jota paitsi se katsoi, että ennen raitiotietöiden alkamista oli suoritettava eräitä suurempia katutöitä. Kun yhtiö oli aikonut ottaa käytäntöön muualla jo kulunutta kalustoa, ei laitoksesta ollut odotettavissa aivan ensiluokkaista. Tämän mukaisesti asia silläkin kertaa raukesi. V. 1929 valtuusto lakkautti raitiotievaliokunnan, joka oli jatkanut aikaisemman raitiotietoimikunnan työtä, mutta jätti raitiotierahaston kasvamaan tulevaisuutta varten.
