Vs: 1940
Parempi jatkaa Hämeenkadulta suoraan Puolimatkankadulle, eikä lähteä kiertelemään Sorin sillan kautta.Alunperin kirjoittanut ultrix
Vs: 1940
Jos olet viimeksi käynyt Tampereella Puolimatkankadun aikaan, kannattaa varmaan tulla uudestaan katsomaan ja huomata Yhteiskunnallinen kork... tarkoitan Tampereen yliopisto ympärille rakentuvine toimitila-alueineen sekä kiinnittää huomio ratapihan alittavan tunnelin mataluuteen, mikä vähintäänkin tekee ajojohtimen epäluotettavammaksi, jos se ylipäätään mahtuu (rollikkajohto mahtui madallettuna, mutta kuulemma oli häiriöherkkä).
Sakari Kestinen
1950
Eletään vuotta 1950, jälleenrakentamisen aikaa. Pahoja pommitusvaurioita kokenut raitiotieverkko on korjattu, ja esikaupunkilaajennuksia voidaan nyt rakentaa.
Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Pispalan runkolinjaa ei kuitenkaan ole vielä toteutettu. Tähän on syynä Valmetin ja kaupungin sopimus, jonka mukaan kaupungin rakennettua Valmetille asti raitiotien Valmet lahjoittaa Tampereen raitiotielaitokselle linjan liikennöintiin 10 min vuorovälillä tarvittavat vaunut.
Valmetin vaunutoimitus kuitenkin viivästyy sotakorvausten ja toimivan prototyypin puuttumisen takia, ja Valmet joutuu ostamaan Härmälän liikennettä varten TaRL:lle Kaipiolta ja Karialta toimivia vaunuja perävaunuineen.
Tampereella raitioverkossa on kolme raitiovaunutehdasta: Valmet Härmälässä, Kaipio Tammelassa ja Tampella. Myös muut tehtaat raitioteiden varressa hyödyntävät raitiotietä tavaraliikenteessä, sillä Tammelan torilta johtaa tavararaitiotie VR:n tavara-asemalle. Mm. Finlayson ja Tako käyttävät TaRL:n tavararaitiovaunuja tavarankuljetukseen tehtaalta asemalle, ja jonkin verran tavaraliikennettä kulkee myös kaupungin sisällä tehtaasta toiseen.
Kartta vuoden 1950 linjastosta.
Sakari Kestinen
Vs: 1950
Eikös tuon verkon liikennöinti menisi yhdelläkin linjalla? Härmälästä tullessa ratikka vain tuolle 2-linjan lenkille ja sitten Rajaporttiin.
Vs: Mitä jos Tampereelle olisi rakennettu raitiotie 1930-luvulla?
Totta kai kävisi, mutta linjasto muistuttaisi postitorvea ja olisi matkustajainformaation kannalta iso haaste. Varsinkin 1950-luvulla.
Sakari Kestinen
Vs: Mitä jos Tampereelle olisi rakennettu raitiotie 1930-luvulla?
Tiesittekö muuten, että virallisten lähteiden mukaan Tampereen raitiotiet lakkautettiin 1970-luvulla?
http://alk.tiehallinto.fi/hankintast...inat190903.pdf, sivu 6, alin kappale
Sakari Kestinen
Vs: Mitä jos Tampereelle olisi rakennettu raitiotie 1930-luvulla?
Samaan "tietoon" olen törmännyt jossain muussakin semi-virallisessa lähteessä (lienee kuitenkin linkittävästäsi julkaisusta peräisin, muistaakseni sananmuotokin oli identtinen).
Tämähän toki tekee tästä ketjusta entistäkin merkittävämään, kun saadaan kerrottua Tamperelaisille millainen heidän virallisestikin olemassaollut raitioverkkonsa oli.
Kalle Id | kships.blogspot.com | www.ulkomatala.net
Vs: Mitä jos Tampereelle olisi rakennettu raitiotie 1930-luvulla?
Itse asiassa Tampereen raitiotiet lakkautettiin jo 1950-luvulla, kun Finlaysonin tehtaan Puuvillatehtaankatua, Kuninkaankatua, Näsijärvenkatua ja Mustanlahdenkatua käyttänyt "pässirata" Santalahteen poistettiin käytöstä. Tietääkseni radalla ei kuitenkaan koskaan ollut henkilöliikennettä.
Kaipion kassakaappi- ja koritehtaalta Vellamonkadun päästä vietiin valmiit ratikat lavetilla tavara-asemalle. Eräänlaista raitioliikennettä sekin. Jos Tampereella olisi ollut raitiotie, olisi tehtaalta varmasti vienyt kiskot muuhun rataverkkoon ja Turun ja Helsingin Kaipio-vaunut olisi voitu ajaa tavara-asemalle junaan lastattavaksi.
Sakari Kestinen
Vs: 1950
Missäs tuossa olisi paikka varikolle?
"Juna toisi huumeet."
Vs: 1950
Pyynikin halli olisi rakennettu raitiovaunuille 1930-luvulla, niin kuin alunperinkin oli tarkoitus. Todellisuudessahan se rakennettiin rollikkahalliksi.
Sakari Kestinen
Vs: Mitä jos Tampereelle olisi rakennettu raitiotie 1930-luvulla?
Näin kirjoittaa Väinö Voionmaa Tampereen kaupungin historiassa vuonna 1935. Ja jatkaa...Olisi odottanut, että sähkövoimaa käyttävä r a i t i o l i i k e n n e olisi saanut jalansijan sellaisessa suuressa sähkökaupungissa kuin Tampereella, jos missään. Että kaupungilla on ollut siihen tähtääviä aikomuksia, joista ei vieläkään ole luovuttu, sen todistaa kaupungin perustama ja omistama raitiotierahasto, jossa 1930 oli varoja 6.9 milj. mk. Kaupunkia ja sen laajalle alalle hajaantuneita esikaupunkeja yhdistävän raitiotieverkoston aikaansaaminen näyttäisikin sekä tarpeelliselta että mahdolliselta. Toiselta puolen ei varattoman työväen asumain ja kovin erillään olevain pienehköjen esikaupunkien raitiotieliikenteen kannattavaisuus näytä houkuttelevalta. Niin on asia jäänyt kypsymään varmaan tullakseen sähkölaitoksen uudistuksen, Tammelan tunnelin rakentamisen ja läntisten esikaupunkien kaupunkiin liittämisen jälkeen joskus taas ilmoille.
Ensimmäinen ehdotus raitioteiden rakentamiseksi Tampereelle tehtiin jo 1907. Saatiin valtuusto perustamaan rahasto varain kokoamiseksi aikeen toteuttamiseksi vastaisuudessa. Hatanpään osto antoi asialle tuulta purjeisiin, mutta samalla lykkäsi sen toteuttamista, koska oli jäätävä odottamaan Hatanpään yhdistämistä kaupunkiin. Maailmansodan humussa asia jäi aivan unheeseen. Raitioasiaa erityisesti harrastavan tuomari Yrjö Raevuoren alotteesta valtuusto asetti raitiotievaliokunnan valmistamaan täydellistä teknillistä ehdotusta raitioteiden rakentamiseksi Tampereelle. V. 1922 insinööri Erkki Makkonen Viipurista ilmoitti, että eräs hänen edustamansa yhtiö olisi valmis perustamaan osakeyhtiön 3 milj. mk:n pääomin raitiotieliikkeen harjoittamiseksi Tampereella edellyttämällä, että kaupunki merkitsisi pääomasta 40 % ja luovuttaisi yhtiölle neljäksikymmeneksi vuodeksi yksinoikeuden raitioteiden pitämiseen Tampereella. Asia kehittyi niin pitkälle, että luultiin rakennustöiden voivan alkaa kesällä 1923 ja ensimmäisen raitiotielinjan valmistuvan ennen saman vuoden loppua. Rahatoimikamarin mielestä olisi kysymys voinut vielä jäädä joiksikin vuosiksi odottamaan ratkaisua, jolla välin kaupungin raitiotierahasto ehtisi kasvaa niin suureksi, että raitiotiet voitaisiin rakentaa kokonaan sen varoilla. Esitettyjä linjojakaan kamari ei pitänyt onnistuneina, jota paitsi se katsoi, että ennen raitiotietöiden alkamista oli suoritettava eräitä suurempia katutöitä. Kun yhtiö oli aikonut ottaa käytäntöön muualla jo kulunutta kalustoa, ei laitoksesta ollut odotettavissa aivan ensiluokkaista. Tämän mukaisesti asia silläkin kertaa raukesi. V. 1929 valtuusto lakkautti raitiotievaliokunnan, joka oli jatkanut aikaisemman raitiotietoimikunnan työtä, mutta jätti raitiotierahaston kasvamaan tulevaisuutta varten.
Lähettämissäännöt
LinkBack URL
About LinkBacks
Vastaa lainaamalla viestiä