Viestiketju: Joukkoliikenteen poliittinen ohjaus

Alunperin kirjoittanut kuukanko

Poliitikkojen vallankäytöstä on nyt selvästi erilaiset mallit HKL:ssä ja YTV:ssä. HKL:llä on johtokunta, johon valitaan nimenomaan joukkoliikenteestä kiinnostuneita poliitikkoja, joilla ei välttämättä ole muita poliittisia luottamustehtäviä. Näiden ongelma on, että monet luulevat ymmärtävänsä joukkoliikenteen suunnittelua, vaikkeivat välttämättä ymmärräkään edes niin paljoa kuin edes keskiverto harrastaja. Päätöksenteosta voi joskus putkahtaa ulos yllättäviäkin ratkaisuja, jotka eivät ole joukkoliikennemielessä kovin mielekkäitä (esim. h55:lle syksyllä tuleva kirjainsekamelska). Tarkoituksena on, että tarkka poliittinen valvonta parantaisi työn tuloksia, mutta helposti käykin niin, että tarkan poliittisen valvonnan aiheuttama lisätyö vie ajan pois tehokkaalta työnteolta.

Olen ihan samaa mieltä, että meillä poliitikoilla ei ole välttämättä minkäänlaista käsitystä oikeanlaisesta liikennesuunnittelusta. HKL:n johtokuntaakaan ei itseasiassa koota asiantuntijaperustein, vaan ihan perinteisellä "ketä kiinnostaisi tämän aihealueen asiat, kuka kiinnostuneista sai eniten ääniä kunnallisvaaleissa, onko se paikan vaatimaa sukupuolta", siinä ne valintaperusteet... Itse olen naispaikalla päässyt lautakuntaan 2005, enkä varmasti olisi tullut nimetyksi jos paikkajako ei olisi sukupuolisidonnainen. Liikennesuunnittelun tekniseltä kannalta johtokunnalla ei ole mitään merkitystä, mutta linkkinä ja vastuuhenkilönä kaupunkilaisten suuntaan jäsenillä on suurikin merkitys.

Virkamiehistö valmistelee asiat sille sopivimmalla, tehokkaimmalla tavalla, useimmiten ilman tunteita tai poliittista näkemystä. Johtokunta sen sijaan joutuu puntaroimaan enemmän kansalaismielipidettä, koska sillä on vastuu päätöksistä, joita virkamiehet esittävät. Joten jos joku liikennesuunnittelullisesti itsestäänselvä asia onkin sitä koskettaville kaupunkilaisille todella todella tärkeä ja väärin, virkamiehet voivat nakella niskojaan, mutta poliitikot eivät. Tämän huono puoli on se, että joskus teknisesti paras päätös jää tekemättä, mutta hyvä puoli on se, että demokratia on olemassa ja toimii. Ilman poliittista johtokuntaa HKL toimisi asiakaspalautteiden pohjalta (kuten HSL:än tulevaisuus vaikuttaa olevan), eikä kaupunkilaisella ole mitään otetta tai reittiä vaikuttaa omiin asioihinsa muuten kuin "esittämällä mielipiteensä". Virkamies kuuntelee sujuvasti Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos -mentaliteetilla vikisijät, poliittisen paikan pitäjän on pakko kuunnella ja ottaa huomioon. Siinä se ero.

Hyvänä esimerkkinä toimii tuo mainitsemasi h55 kirjainsekamelska Virkamiehistö halusi tehdä teknisesti puhtaimman ratkaisun ja laittaa kaikki bussit Kumpulan mäelle. Asukkaat eivät halunneet mäelle bussia ollenkaan. Johtokunnan jäsen (minä) keksi kahden tulen välissä välimallin ratkaisun, jossa liikenne kulkee vain arkisin ja ruuhka-aikaan mäelle, tuoden teknisesti riittävän palvelun mutta minimoiden asukkaille aiheutuvat haitat. Muun johtokunnan enemmistö kannatti ajatusta ja virkamiehistö joutui valmistelemaan asian uudelleen. Virkamiehistö esitti sekavaa kirjainratkaisua, johtokunta kysyi eikö ole vähemmän sekavaa tapaa hoitaa asia, virkamiehistö vastasi että ei. Eli kyllä, johtokunnan jäsenen (minun) vikani oli että se sekamelska lopulta tuli, mutta ilman johtokuntaa kaupunkilaisten ääni ei olisi kuulunut lainkaan ja pidemmän päälle usean asukasmielipiteen yli röyhkeästi kävelevän päätöksen teko kasvattaisi melko suurta tyytymättömyyttä ja voimattomuuden tunnetta stadilaisissa... väitän minä. Väitän myös, että kirjainsekamelskaan olisi löytynyt parempi ratkaisu jos motivaatiota olisi riittänyt virkamiehistössä.

Kaikilla on roolinsa tässä nykyisessä systeemissä ja ikävä kyllä HSL:ssä roolitus on vaikuttaa muotoutuvan sellaiseksi, että kaupunkilaisen suhde hänen asioitaan hoitavaan tahoon on jatkossa asiakassuhde, työvälineinä asiakaspalaute ja kuluttaja-asiamies tyhjine lausuntoineen. Päätöksenteko on varmasti virkamiesjohtoisesti jouhevampaa, mutta kaupunkilaisena suhtaudun itse varsin varauksellisesti siihen, että päätöksenteko viedään minusta kauas ja vaikutusmahdollisuuksiani pienennetään.

Ideaalitilanteessa HSL:n johdossa olisi mielestäni nykyisten johtokuntien ja suunnitteilla olevan leimasinhallituksen sijaan sellainen poliittinen vastuullinen edustus, jolla olisi rautainen tekninen asiantuntemus, vahva sosiaalinen omatunto ja näkemys joukkoliikenteestä sekä kykyä ja tahtoa toimia kuntayhtymän ja asukkaiden välisenä linkkinä. Sellaisten minä haluaisin päättävän minun asioistani.

Alunperin kirjoittanut Haltia

HKL:n johtokuntaakaan ei itseasiassa koota asiantuntijaperustein, vaan ihan perinteisellä "ketä kiinnostaisi tämän aihealueen asiat, kuka kiinnostuneista sai eniten ääniä kunnallisvaaleissa, onko se paikan vaatimaa sukupuolta", siinä ne valintaperusteet...

Ideaalitilanteessa HSL:n johdossa olisi mielestäni nykyisten johtokuntien ja suunnitteilla olevan leimasinhallituksen sijaan sellainen poliittinen vastuullinen edustus, jolla olisi rautainen tekninen asiantuntemus, vahva sosiaalinen omatunto ja näkemys joukkoliikenteestä sekä kykyä ja tahtoa toimia kuntayhtymän ja asukkaiden välisenä linkkinä. Sellaisten minä haluaisin päättävän minun asioistani.

Olen Mirvan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että nykyinen lautakunnan/johtokunnan valintaperuste ei vastaa tarkoitustaan ja valinnan pitäisi perustua Mirvan kuvaamaan tapaan siihen, että valitaan asioista päättämään sellaiset asiantuntijat, joihin kaupunkilaiset (ja poliittiset ryhmät) voivat luottaa.

Joku voi tietenkin sanoa, että se on vastoin demokratian periaatetta. Että demokratian periaate toteutuu vain sillä, että eniten ääniä saavat jakavat paikat. Äänimääräperiaate on kuitenkin jo rikottu sukupuoliperiaatteella, jota – hassua sinänsä – toteutetaan lauta- ja valiokunnissa, mutta ei kuitenkaan valtuustoissa ja eduskunnassa.

Minusta demokratian periaate on kuitenkin rikottu jo nykyisessä vaalijärjestelmässä, joka suosii ulkoparlamentaarisia perusteita. Valituksi tulevat julkkikset ja rahakkaat mainostajat. Parlamentaarisin perustein valituksi tulevat vain jo aiemmin valituksi tulleet ja siten julkisuutta saaneet.

Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on väärin, jos kaikki miehet ja naiset haluaisivat pelkästään naisia esim. sosiaalilautakuntaan, mutta sukupuoliperiaatteella he eivät voi tätä saada. On siis haluttu korjata systemaattista virhettä siitä, että lautakunnan sukupuolijakauma ei myötäile kansalaisten sukupuolijakaumaa.

Miksi sama periaate ei kelpaa muihin inhimillisiin ryhmittelyihin? Sanokaamme, että jos kansasta on 1 % julkkiksia, eduskunnassa ja valtuustossa ei saa olla enempää kuin 2 % julkkiksia. Ja sovelletaan samaa kampanjarahoitukseen. Jos 5 % ehdokkaista käyttää 95 % vaalikampanjoiden rahoituksien summasta (ja saa 95 % äänistä), he eivät kuitenkaan voi saada enempää kuin 10 % paikoista.

Edellä kuvailen vain periaatetta, en väitä, että tällainen olisi käytännössä helppo toteuttaa oikeudenmukaisesti kaikkia kohtaan.

Mutta palataan siihen lauta-/johtokuntaan. Kun sellainen joutuu tekemään vaativia päätöksiä, jäsenten tulisi olla kykeneviä arvioimaan päätöksiä ja ottamaan vastuunsa. Helsingin rakennuslautakunnassa on joskus edellytetty vähintään rakennusmestarin pätevyyttä, mutta se on poistettu. Minun mielestäni siinä on toimittu väärin, ja päin vastoin olisi pitänyt laajentaa pätevyysvaatimusta muihinkin lautakuntiin.

Minusta ei ole väärin, että esim. vasemmistopuolue nimeää lautakuntaan vasemmistolaisen asiantuntijan. Onhan se puolueen ja sen kannattajien edun mukaista. Nythän on sellainen tilanne, että maallikkoedustaja on helposti höynäytettävissä, ja ilkeä porvarivirkamies saa vilpittömän vasemmistomaallikon erehtymään kannattamaan porvarillista vaihtoehtoa.

Antero

HSL:ssä on minunkin mielestäni merkittävää potentiaalia, koko seudun kattavan toiminnan yhtenä yhteensovittajana. Tämä potentiaali jää kuitenkin käyttämättä mikäli poliittinen ote herpaantuu, sillä kuten teme listasikin, kysymys ei ole vain kiskoista ja kaistoista. Pelissä on kokonaisvaltainen kaupunkilaisten hyvinvointi ja sen saavuttamiseksi tehtävät poliittiset linjaukset, että jonkun on kertakaikkiaan oltava myös poliittisessa vastuussa tehdyistä päätöksistä.

Vaikka poliittinen järjestelmä onkin paikoin turhauttava, hidas ja ristiriitainen, on sen olemassaolo välttämätön, koska eri puolueilla ja niiden äänestäjillä on eri näkemys siitä, minkälainen on hyvä kaupunki ja kuinka se toteutetaan. Pelkällä asiantuntijuudella tai yhden alan tuijotuksella ei saada aikaan yhtenäistä kokonaisuutta kaikille sektoreille. Johtokunnissa poliitikot joutuvat tietyllä tavalla ristivetoon, sillä heidän oikea tarkoituksensa on pitää huolta virastosta ja sen toimintaedellytyksistä, mutta ne ovat säännöllisesti ristiriidassa kaupunkilaisten edun kanssa, joka sitten onkin tietyllä tavalla virastoa tärkeämpi asia. Tästä tosin on monta näkemystä, joista osan mukaan juoksevat päätökset ovat niin marginaalisia, että päätökset niistä suuntaan tai toiseen ovat merkityksettömiä, ja että vain suurilla linjauksilla on väliä. Ongelma onkin siinä, että harvalla on todellista kirkasta suurta linjaa kaupungin osalta, vaan se on enemmän tuntuma, joka elää ja muotoutuu päätös päätökseltä. Näin ollen pitää olla todella omistautunut voidakseen omata vahvan ja kirkkaan koko kaupungin linjan, mutta sellaisia ihmisiä politiikassa ei ole kovin montaa. Näin ollen tyydymme siihen mitä saamme ja päätöksenteko nuljuu osin epäloogisesti mutta lopulta vääjäämättömästi enemmistön kannattamaan suuntaan.

Syy siihen, miksi toivomani kaltaisia lautakuntia ei ole eikä tule, on se, että puolueissa ei ole riittävässä määrin alaosaamista. Syynä jatkuva jäsenmääräkato ja kaupunkimme pienuus. On melko epätodennäköistä, että jokaisesta puolueesta löytyisi kaikkiin lautakuntiin riittävän pätevyyden omaava henkilö, joka EI työskentelisi samaisen viraston alaisuudessa. Jos löytyisikin, ei pystyttäisi palkitsemaan vaaleissa menestyneitä ja perehdyttämään heitä mukaan päätöksentekoon, joten johtokuntatyö olisi käytännössä eläkevirka, jota hallinnoisivat useimmissa virastoissa keski-ikäiset miehet ja sote-puolella keski-ikäiset naiset, eikä uusia näkemyksiä tai kokemusta pystyttäisi keräämään puolueeseen millään tavoin.

Ja koska johtokuntiapaikkoja käytetään poliittisina sisäänajopaikkoina, tärkeämpiä elimiä kuten tulevan HSL:n hallitusta käytetään palkintopaikkoina heille, jotka ovat ansioituneet puolueen sisällä ja keränneet kansansuosiota. Molemmilla on siis funktionsa puolueille, mutta kaupunkilaiselle parhaan päätöksenteon kannalta HSL:n kaltaisissa asiantuntijuutta vaativissa elimissä toivoisi syntyvän poikkeuksia. Toisaalta, jos eduskunnan valiokuntien jäsenyydessä ei ole sellaisia poikkeuksia tai mahdollisuuksia, niin miksi kunnallisessa päätöksenteossa? Siellä sentään tehdään lakeja kaikenmaailman Oinosten voimin.

Eli todellisuudessa vaihtuvassa poliittisessa kentässä ainoa pysyvä tekijä on virkamies. Jos virkamies on heikko, hän ei pysty vakuuttamaan poliittista kenttää visionsa paremmuudesta. Jos virkamies on vahva, hän luo visiotaan kokonaisvaltaisen hyvän näkökulmasta ja vakuuttaa oman alansa visiolla poliittiset päättäjät. Asiantunteva hallitus voi tukea heikkoa virkamiestä kaatumasta, mutta hyvä virkamies pärjää tallukkahallituksenkin kanssa. Että lopulta siinä on kyse virkamiesjohdosta ja henkilövalinnoista, ne määräävät lopulta onnistuuko HSL vai kaatuuko se.