- Liittynyt
- 18 Elokuu 2006
- Viestit
- 2,312
Tämän päivän Aamulehti raportoi, että Finavia, Oulun kaupunki ja Oulun seutukunta ovat sopineet Oulun lentoaseman kapasiteetin laajentamisesta 1,5 miljoonaan matkustajaan vuodessa 21 M€ terminaaliremontilla. Tarkoitus on myös kehittää ulkomaanyhteyksiä. Haastateltu Tampere-Pirkkalan lentoaseman päällikkö Pertti Skogberg luonnehtii tätä paikalliseksi kehityshankkeeksi, jolla ei sinänsä ole vaikutuksia Tampere-Pirkkalaan paitsi sitä kautta, että siinä käytetään rajallisia Finavian investointirahoja, jotka siis ovat samalla pois jostain muualta.
Skogberg osuu tässä epäsuorasti ongelman ytimeen. Kuten myös haastateltu Pirkanmaan maakuntajohtaja Jussi V. Niemi muistuttaa, Pirkanmaalla on välittömiä tarpeita mm. liittyen Pirkkalan lentoaseman kakkosterminaaliin.
Ongelma on siinä, että periaatteessa Pirkanmaalla on varmasti yhtälailla halua investoida omaa rahaa oman lentoaseman kehittämiseen kuin Pohjois-Pohjanmaalla. Mutta vaikka hankeet toteutetaan useamman tahon yhteisinä hankkeina, Finavia istuu kuitenkin päätösten päällä, kohdistaen oman rahoitusosuutensa omien kriteeriensä mukaisesti eikä välttämättä alueiden tahtotilan mukaisesti. Tässä päätöksessä varmasti on myös taustalla ollut fakta, että Ouluun oli mahdollista saada rakennepoliittista EU-rahoitusta (mihin Niemi viittaakin), mikä ei ole Tampereella mahdollista. Todennäköisesti Finavia mieluummin investoi kohteisiin, joihin on mahdollista saada tällaista tukea.
Näin EU-tuesta tulee voimakas vipuvaikutus, joka saa mukaansa myös Finvian tahtotilan ja loppujen lopuksi rajallisten resurssien kohdistamisen kautta saa aikaan, että mm. pirkanmaalaiset eivät pääse investoimaan omia rahojaan omaan lentoasemaansa, kun Finavia ei näiden seikkojen seurauksena priorisoi kovin korkealle tällaista projektia.
Kärjistäen voisi sanoa, että Finavia tykkää investoida lähinnä kruununjalokiveensä Helsinki-Vantaaseen ja toisaalta jakaa rippeitä sinne, missä muut tahot tuovat mahdollisimman suuren osuuden potista ja Finavia saa suuret hyödyt mahdollisimman pienellä panoksella. Liikelaitoksena Finavia joutuu miettimään ensisijaisesti talouttaan ja vasta toissijaisesti (jos sittenkään) investointipäätösten alueellisia vaikutuksia. Ja koska Finavia on käytännössä monopoliasemassa lentoasematoiminnassa Suomessa (poislukien pari-kolme pientä kenttää), kukaan muukaan ei voi kehittää Finavian lentoasemia Finavian tahtomatta, vaikka taikoisi rahat hatustaan.
Pointtini ei tässä ole katkeruus ketään kohtaan. Jos Finavia näkee asialliseksi investoida Helsinki-Vantaaseen, niin sopii. Kaikki kunnia myös Oulun seutukunnalle, joka näyttää onnistuvan hyvin tavoitteesaan kehittää Oulun lentoasemaa.
Mutta jos Pirkanmaalla halutaan kehittää Pirkkalan lentoasemaa, niin miksi Finavian täytyy olla tässä esteenä? On melko selvää, että Tampere-Pirkkalan lentoasema ei tule ikinä olemaan ykkösprioriteetin kehityskohde Finavialle. Hyväntahtoisimman tulkinnan mukaan Finavia ei näe siihen laitettuja rahoja riittävän tuottavana investointina, ja pahantahtoisimman tulkinnan mukaan jos Pirkkalasta tehtäisiin liian houkutteleva, se alkaisi jo nakertaa Helsinki-Vantaan asemaa joissakin markkinasegmenteissä eli hyökkäisi kruununjalokiven kannattavuuden kimppuun. Samaan aikaan Pirkanmaan elinkeinoelämä ja kunnat saattaisivat pitää omaan lentoasemaan sijoittamista välillisesti erittäin kannattavana investointina, ja kun tuo investointi ei voi toteutua, jää normaalien kansantaloustieteen oppien mukaan taloudellista hyötyä saavuttamatta eli yhteiskunnan kokonaisetu kärsii.
Ainoa looginen johtopäätös on, että Finavia nykyisen kaltaisena kokonaisuutena on haitallinen yhteiskunnan kokonaishyödyn kannalta ja erityisen haitallinen alueiden omatoimisen aloitteellisuuden ja itsenäisen aluekehityksen kannalta.
Tässä yhteydessä voidaan vaikka kokonaan unohtaa retoriikka siitä kanavoidaanko varoja maan sisällä suuntaan tai toiseen. Pointti on, että päätösvallan keskittyminen yksiin käsiin -- olkoot ne kädet sitten kenen tahansa ja hallittiin niitä sitten mistä tahansa -- on sinänsä haitallista.
Finavian lentoasemaverkosto tulee siis pilkkoa itsenäisesti hallittuihin osiin. Yksittäiset lentoasemat voitaisiin joko siirtää alueen kuntien hallintaan (tai toivottavasti jatkossa maakuntien hallintaan), yksityistää, säätiöidä tms. Samaa mallia ei tarvitsisi käyttää joka paikassa vaan malli voitaisiin räätälöidä paikallisten tarpeiden ja resurssien mukaan. Toki jos kukaan muu ei kertakaikkiaan huoli jotain lentoasemaa haltuunsa, Finavia voisi ylläpitää edelleen sellaista kenttää resurssiensa mukaan.
Finavian nykyinen virallinen linja, että lentoasemaverkosto toimii hyvin yhtenä kokonaisuutena, on huuhaata. On selvää, että monopolitilanne ei ole kansantaloudellisesti tehokas. Jos energia-alalla olisi sama tilanne, ostaisimme sähkömme Valtion Energialta, joka aivan oikein perustelisi, että koko verkon hallinnasta on sille synergiaa ja että näin taataan tasapuolinen palvelu kaikkiin osiin maata: ainoastaan asiakkaan näkökulma unohtuisi, eikä kukaan sitäpaitsi pystyisi kyseenalaistamaan ainoaa virallista totuutta, kun vertailukohtia ei olisi. Samalla Valtion Energia monopolin haltijana voisi esimerkiksi päättää, ettei jonnekin syrjässä sijaitsevalle tehtaalle tarvitse johtaa sen tarvitsemaa suurjännitelinjaa. Tehtaan kannalta linja voisi olla hyvin kannattava vaikka se maksaisi sen itse, mutta Valtion Energian kannalta se olisi pelkkää turhaa rahanmenoa, varsinkin kun sähkö olisi keskihintaista valtion valtakunnallisen sähkötariffin mukaista yleissähköä. Tuskinpa Valtion Energia olisi myöskään kiinnostunut myymään halukkaille tuulivoimalla tuotettua sähköä, norppasähköä tai mitään muutakaan erikoistuotetta vaan pelkkää samaa bulkkia kaikille, samaan hintaan. Ihan kuin Finaviakin muuten tekee: sen tariffit ovat samat koko valtakunnassa eikä niistä voi käytännössä paljoakaan neuvotella.
Jos Finavia pilkottaisiin, esimerkiksi Tampere-Pirkkalan lentoasema voitaisiin yhtiöittää, ja osakkaiksi voisivat lähteä Tampereen kaupunki, naapurikunnat sekä alueen elinkeinoelämä yhdessä. Näin uusien pääomien hankkiminen olisi helpompaa, ja kun rahat olisi kasassa, päätökset parannushankkeista syntyisivät tehokkaasti kuten missä tahansa yrityksessä, eikä niitä vatvottaisi vuodesta toiseen Finavian budjettivalmisteluissa. Parasta olisi että alueellinen tahtotila määräisi eikä alueen kannalta hyviä hankkeita jäisi toteutumatta vain siksi, että Finavia pitäisi jonkun toisen alueen hankkeita jostain syystä parempina.
Jos aluepoliittisista syistä katsotaan, että lentoasemaverkoston ylläpito vaatii valtion tukitoimenpiteitä, tuki voitaisiin kanavoida suorana valtionosuutena lentoasemien ylläpitäjille yksitellen eikä nykyiseen tyyliin Finavian kautta ja päätösten mukaisesti.
Parasta aluepolitiikkaa on rohkaista alueiden omatoimisuutta ja karsia sellaisia esteitä, jotka haittaavat tätä ja tekevät alueet riippuvaisiksi valtion tuista, poliittisista päätöksistä ja lobbaamisesta. Finavia nykyisen kaltaisena kokonaisuutena ei ole mitään muuta kuin este ja jarru alueiden omaehtoiselle liikenneyhteyksien kehittämiselle.
Skogberg osuu tässä epäsuorasti ongelman ytimeen. Kuten myös haastateltu Pirkanmaan maakuntajohtaja Jussi V. Niemi muistuttaa, Pirkanmaalla on välittömiä tarpeita mm. liittyen Pirkkalan lentoaseman kakkosterminaaliin.
Ongelma on siinä, että periaatteessa Pirkanmaalla on varmasti yhtälailla halua investoida omaa rahaa oman lentoaseman kehittämiseen kuin Pohjois-Pohjanmaalla. Mutta vaikka hankeet toteutetaan useamman tahon yhteisinä hankkeina, Finavia istuu kuitenkin päätösten päällä, kohdistaen oman rahoitusosuutensa omien kriteeriensä mukaisesti eikä välttämättä alueiden tahtotilan mukaisesti. Tässä päätöksessä varmasti on myös taustalla ollut fakta, että Ouluun oli mahdollista saada rakennepoliittista EU-rahoitusta (mihin Niemi viittaakin), mikä ei ole Tampereella mahdollista. Todennäköisesti Finavia mieluummin investoi kohteisiin, joihin on mahdollista saada tällaista tukea.
Näin EU-tuesta tulee voimakas vipuvaikutus, joka saa mukaansa myös Finvian tahtotilan ja loppujen lopuksi rajallisten resurssien kohdistamisen kautta saa aikaan, että mm. pirkanmaalaiset eivät pääse investoimaan omia rahojaan omaan lentoasemaansa, kun Finavia ei näiden seikkojen seurauksena priorisoi kovin korkealle tällaista projektia.
Kärjistäen voisi sanoa, että Finavia tykkää investoida lähinnä kruununjalokiveensä Helsinki-Vantaaseen ja toisaalta jakaa rippeitä sinne, missä muut tahot tuovat mahdollisimman suuren osuuden potista ja Finavia saa suuret hyödyt mahdollisimman pienellä panoksella. Liikelaitoksena Finavia joutuu miettimään ensisijaisesti talouttaan ja vasta toissijaisesti (jos sittenkään) investointipäätösten alueellisia vaikutuksia. Ja koska Finavia on käytännössä monopoliasemassa lentoasematoiminnassa Suomessa (poislukien pari-kolme pientä kenttää), kukaan muukaan ei voi kehittää Finavian lentoasemia Finavian tahtomatta, vaikka taikoisi rahat hatustaan.
Pointtini ei tässä ole katkeruus ketään kohtaan. Jos Finavia näkee asialliseksi investoida Helsinki-Vantaaseen, niin sopii. Kaikki kunnia myös Oulun seutukunnalle, joka näyttää onnistuvan hyvin tavoitteesaan kehittää Oulun lentoasemaa.
Mutta jos Pirkanmaalla halutaan kehittää Pirkkalan lentoasemaa, niin miksi Finavian täytyy olla tässä esteenä? On melko selvää, että Tampere-Pirkkalan lentoasema ei tule ikinä olemaan ykkösprioriteetin kehityskohde Finavialle. Hyväntahtoisimman tulkinnan mukaan Finavia ei näe siihen laitettuja rahoja riittävän tuottavana investointina, ja pahantahtoisimman tulkinnan mukaan jos Pirkkalasta tehtäisiin liian houkutteleva, se alkaisi jo nakertaa Helsinki-Vantaan asemaa joissakin markkinasegmenteissä eli hyökkäisi kruununjalokiven kannattavuuden kimppuun. Samaan aikaan Pirkanmaan elinkeinoelämä ja kunnat saattaisivat pitää omaan lentoasemaan sijoittamista välillisesti erittäin kannattavana investointina, ja kun tuo investointi ei voi toteutua, jää normaalien kansantaloustieteen oppien mukaan taloudellista hyötyä saavuttamatta eli yhteiskunnan kokonaisetu kärsii.
Ainoa looginen johtopäätös on, että Finavia nykyisen kaltaisena kokonaisuutena on haitallinen yhteiskunnan kokonaishyödyn kannalta ja erityisen haitallinen alueiden omatoimisen aloitteellisuuden ja itsenäisen aluekehityksen kannalta.
Tässä yhteydessä voidaan vaikka kokonaan unohtaa retoriikka siitä kanavoidaanko varoja maan sisällä suuntaan tai toiseen. Pointti on, että päätösvallan keskittyminen yksiin käsiin -- olkoot ne kädet sitten kenen tahansa ja hallittiin niitä sitten mistä tahansa -- on sinänsä haitallista.
Finavian lentoasemaverkosto tulee siis pilkkoa itsenäisesti hallittuihin osiin. Yksittäiset lentoasemat voitaisiin joko siirtää alueen kuntien hallintaan (tai toivottavasti jatkossa maakuntien hallintaan), yksityistää, säätiöidä tms. Samaa mallia ei tarvitsisi käyttää joka paikassa vaan malli voitaisiin räätälöidä paikallisten tarpeiden ja resurssien mukaan. Toki jos kukaan muu ei kertakaikkiaan huoli jotain lentoasemaa haltuunsa, Finavia voisi ylläpitää edelleen sellaista kenttää resurssiensa mukaan.
Finavian nykyinen virallinen linja, että lentoasemaverkosto toimii hyvin yhtenä kokonaisuutena, on huuhaata. On selvää, että monopolitilanne ei ole kansantaloudellisesti tehokas. Jos energia-alalla olisi sama tilanne, ostaisimme sähkömme Valtion Energialta, joka aivan oikein perustelisi, että koko verkon hallinnasta on sille synergiaa ja että näin taataan tasapuolinen palvelu kaikkiin osiin maata: ainoastaan asiakkaan näkökulma unohtuisi, eikä kukaan sitäpaitsi pystyisi kyseenalaistamaan ainoaa virallista totuutta, kun vertailukohtia ei olisi. Samalla Valtion Energia monopolin haltijana voisi esimerkiksi päättää, ettei jonnekin syrjässä sijaitsevalle tehtaalle tarvitse johtaa sen tarvitsemaa suurjännitelinjaa. Tehtaan kannalta linja voisi olla hyvin kannattava vaikka se maksaisi sen itse, mutta Valtion Energian kannalta se olisi pelkkää turhaa rahanmenoa, varsinkin kun sähkö olisi keskihintaista valtion valtakunnallisen sähkötariffin mukaista yleissähköä. Tuskinpa Valtion Energia olisi myöskään kiinnostunut myymään halukkaille tuulivoimalla tuotettua sähköä, norppasähköä tai mitään muutakaan erikoistuotetta vaan pelkkää samaa bulkkia kaikille, samaan hintaan. Ihan kuin Finaviakin muuten tekee: sen tariffit ovat samat koko valtakunnassa eikä niistä voi käytännössä paljoakaan neuvotella.
Jos Finavia pilkottaisiin, esimerkiksi Tampere-Pirkkalan lentoasema voitaisiin yhtiöittää, ja osakkaiksi voisivat lähteä Tampereen kaupunki, naapurikunnat sekä alueen elinkeinoelämä yhdessä. Näin uusien pääomien hankkiminen olisi helpompaa, ja kun rahat olisi kasassa, päätökset parannushankkeista syntyisivät tehokkaasti kuten missä tahansa yrityksessä, eikä niitä vatvottaisi vuodesta toiseen Finavian budjettivalmisteluissa. Parasta olisi että alueellinen tahtotila määräisi eikä alueen kannalta hyviä hankkeita jäisi toteutumatta vain siksi, että Finavia pitäisi jonkun toisen alueen hankkeita jostain syystä parempina.
Jos aluepoliittisista syistä katsotaan, että lentoasemaverkoston ylläpito vaatii valtion tukitoimenpiteitä, tuki voitaisiin kanavoida suorana valtionosuutena lentoasemien ylläpitäjille yksitellen eikä nykyiseen tyyliin Finavian kautta ja päätösten mukaisesti.
Parasta aluepolitiikkaa on rohkaista alueiden omatoimisuutta ja karsia sellaisia esteitä, jotka haittaavat tätä ja tekevät alueet riippuvaisiksi valtion tuista, poliittisista päätöksistä ja lobbaamisesta. Finavia nykyisen kaltaisena kokonaisuutena ei ole mitään muuta kuin este ja jarru alueiden omaehtoiselle liikenneyhteyksien kehittämiselle.
