Viestiketju: "Huono seura on monien mielestä hyvä syy välttää joukkoliikennettä"

Moottoriteitä pitkin olisi syytäkin ajaa kaukoliikennekalustolla lähemmäskin. Hyvä aloitus olisi rakennuttaa reilusti lisää pysäkeitä moottoriteiden varteen ja integroida ne paikallislinjoihin ja takseihin. Nykyinen kauko- ja moottoritielinjasto riittää varmasti alkuun.

Toinen juttu olisi osuuskuntaliikenteen uusi nousu. Liikenneklubi järjestää säännölliset ja epäsäännölliset matkat mukavasti ja tehokkaasti. Tasoa on ihan niin paljon kun mistä viitsii maksaa.

->Tuosta kahdestatoista prosentista luultavasti lähemmäs kaikki lienevät naisia. Koska (mies)häiriköt ahdistelevat yleensä naisia.

Viimeisen viikon aikana todistin seuraavia tapauksia kasissa: spurgu alkoi karjumaan naiselle tämän istuessa spurgun viereen. Nainen pelästyi silmin nähden. Toisessa tapauksessa nuori mies, pirivieteri, alkoi ahdistelemaan nuorta naista "kuulustelemalla" tätä. Vaimoni oli mukana tilanteessa, jossa mies vei naiselta kännykän tämän käyttäessä sitä. Tapaus onneksi ratkesi kanssamatkustajien ja kuljettajan avustuksella.

Nämä siis vain viimeisen viikon ajalta. Kallion linjoilla tällaiset tapaukset ovat kuitenkin normaaleja. Jos mitään vakavampaa ei satukaan, niin ainakin saa kuunnella jonkun spurgun kovaäänistä tilitystä.

Itseäni ei haittaa ja ymmärrän ettei suurinta osaa miesmatkustajista haittaa. Ymmärrän kuitenkin myös, että monet naismatkustajat pelkäävät ratikoilla matkustamista. Näin on ainakin ystäväpiirissäni. Kaupungissa asuessa pitää olla toleranssia ja hyväksyä se, että ympärillä elää päivin ja öin paljon muita ihmisiä. Pelkoa ei kuitenkaan pidä eikä saa hyväksyä osaksi arkea.

Alunperin kirjoittanut edsel

Kaikki eivät välttämättä halua mukavia tapajuoppoja parhaiksi kavereikseen.

No niin jäivät "lainausmerkit" pois noista "parhaista kavereista".
Mutta jotenkin luulen, että kuitenkin ymmärsit mitä tarkoitin!
Käytän jonkin verran sentään joukkoliikennettä, mutta en kovin paljon ole päässyt näkemään häiriökäyttäytymista. Jopa iltavuorosta olen vuosia matkustanut kamalalla metrolla vaaralliseen itä-Helsinkiin, ja jatkanut vielä liityntäbussilla (olen hengissä).
Isossa kaupungissa sattuu ja tapahtuu (mielenterveyspotilaatkin on jo aikoja siirretty avo"hoitoon"!!!).
Jos on edes vähän niinsanotusti silmää, välttyy kyllä ongelmilta aika hyvin.
Ja tosiaan Suomessa korpea riittää. Sinne vain, kunhan ei sitten lähdetä syyllistä etsimään, kun virrassa näkyy tuoreita lastuja.
Koko ketju on OT:tä

Alunperin kirjoittanut edsel

Minä en koskaan tule ymmärtämään sitä että nuoret pojat käyttävät esimerkkinä vain omia kokemuksiaan ja asettavat tason sen mukaan kuvittellen ylimielisesti että kaikki muutkin selviävät ihan loistavasti jos he itse kerran pärjäävät, ehkä hammasta purren mutta kuitenkin.
Kun oman turvallisuutensa vuoksi pelkääminen ja epämukavuuden kokeminen kuitataan matkustajaraukan omaksi arkuudeksi tai nirppanokkaisuudeksi ollaan menossa aika pitkällä kohti vahvojen pärjääjien yhteiskuntaa.
Toivottavasti edes tämä tapaus on foorumin arvorelativististen kulttuuriliberaalien mielestä paheksuttavaa eikä uhria toivoteta maalle asumaan: ...

En minäkään aina ymmärrä noita nuoria poikia. Ei paljonkaan elämänkokemusta, mutta varmat mielipiteet kaikista asioista.
Mutta ei tämä Hesan joukkoliikenne niin turvatonta ole, että "valioyksilötkin" selviävät siitä vain hammasta purren.
Sitten on se psykologinen seikka, että jos lähtee pelkäämään, niin kyllä sitä sitten pelätä saakin. Sitähän voi joutua suorastaan silmätikuksi, jos pelosta kankeana silmäilee kauhu silmissään ympärilleen.
Relatiiviset lipilaarit menevät minulta yli hilseen, mutta tuossa esimerkkitapauksessa on tapahtunut rikos.
Se nyt on vallan eri asia, kuin jos joku juoppo riitelee kovalla äänellä omien pikku-ukkojensa kanssa!

Julkisessa tilassa, kuten vaikka raitiovaunu, voidaan olettaa ihmisiltä suurempaa toleranssia kuin vaikkapa työpaikalla. Mutta sitten taas toisaalta, julkisessa tilassa ihmisiltä voidaan myös vaatia asiallisempaa käytöstä kuin vaikkapa kotona. Tätä kutsutaan kaupunkikulttuuriksi.

Siitä ei ole niin hirveän kauan kun Helsingissä on puistopoliisista lähtien kaiken maailman kyttääjää, kaupunginmuseon näyttely aiheesta on muuten maino, ja tämä oli ikävää. Mutta ei tämä nykyinen hälläväliä meininki ole sen parempi, jotkut rajat pitää olla ja niitä pitää myös valvoa. Kaupunkitilaa pitää suojella, muuten se muuttuu sellaiseksi ettei siellä kukaan halua olla. Niin kuin luontoa suojellaan.

Ajatus että juopuneet, narkkarit, tms. on jotenkin edesvastuuttomia on pelkkää potaskaa. Jostain syystä esimerkiksi kirkkoon eksyy harvemmin riehujia. Kun Vaasanaukiolla ilmestyy yksi poliisi, niin kaikki rähinöinti loppuu saman tien. Tämä tuskin johtuu siitä että virkapuvun näkeminen raitistaa juopuneen, vieroittaa narkkarin ja korjaa likvideettiongelmat. Erillaisissa aineissakin olevat eivät yleensä häiriköi, jos häiriköinnistä voi olettaa olevan seurauksia.

Tämän takia esimerkiksi Kallion linjoille tulee lisätä valvontaa. Joka vaunussa ei tarvitse olla poliisia, vartijaa, tarkastajaa tai rahastajaa, mutta pelkkä riski että sellainen siellä on rauhoittaa jo kummasti. Ne varsinaiset häiriköt on loppujen lopuksi lähes aina samoja tyyppejä ja pieni joukko, kun pari kertaa lentää ulos ratikasta tai (paremmin) joutuu putkaan, niin ratikkahäiriköiminen näiden osalta loppuu.

HKL:n ja YTV:n kannalta valvonta tulisi nähdä strategisena hankkeena, se että tuleeko rahat vaikka jonkun linjan matkustajamäärän tai pummilla matkustamisen takia takaisin on epäolennaista, olennaista on se että joukkoliikenne koetaan mukavaksi.

Täytyy naispuolisena periaatekäyttäjänä todeta, että silloin tällöin olo on jos ei pelokas niin ainakin henkisesti epämukava. Minä en panisi yhtään pahakseni, että varsinkin ilta-aikaan jokaisessa raideliikennevaunuyksikössä olisi joku viran puolesta vahva mies.

Ei ole ihan reilua, että vähemmän ansaitseva sukupuoli pelkää julkisissa liikennevälineissä eniten, käyttää niitä sukupuolista enemmän ja kuitenkin maksaa lipusta saman verran. Jos naismatkustajan pelko hyväksytään osaksi matkustuskokemusta, on matkustustuote naiselle huonompi kuin miehelle. Kohtuullista olisi kompensoida tämä lipun hinnassa, jos turvallisuutta ei tämän kummemmin voida taata.

No joo. Periaatteesta tämän kirjoitin mutta minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Alunperin kirjoittanut ViviP

Jos naismatkustajan pelko hyväksytään osaksi matkustuskokemusta, on matkustustuote naiselle huonompi kuin miehelle. Kohtuullista olisi kompensoida tämä lipun hinnassa, jos turvallisuutta ei tämän kummemmin voida taata.

Tuo hinnoittelu sukupuolen mukaan on sinänsä tutkimisen arvoinen asia. On muitakin asioita tässä yhteiskunnassa jotka ovat eri hintaisia riippuen onko mies vai nainen. Aikuisille työssäkäyvälle miehille matkan hinta ei ratkaise läheskään aina valitseeko kulkutavakseen ainakaan satunnaisille matkoille oman auton, joukkoliikenteen, kevyen liikenteen tai esim taksin.

On myös joukko ihmisiä jotka ovat nimenomaan halvan joukkoliikennematkustamisen tarpeessa kuten lapset, eläkeläiset ja opiskelijat. Lastenvaunujen kanssa saa sekä lapsi että mukanaoleva aikuinen matkustaa ilmaiseksi.

Olen kuitenkin sitä mieltä että vartiointia ja valvontaa pitää lisätä eikä luoda uusia alennusryhmiä. Isolla porukalla matkustava naisten urheilujoukkue tuskin pelkää joukkoliikenteessä niin paljon kuin yksin matkustava nainen (tai pieni mies).

Yksi tapa ratkaista tämä ongelma voisi olla että tarkastusmaksu olisi eri hintainen sukupuolen ja iän mukaan, ja että tarkastusmaksua voitaisiin periä liputtomuuden sijaan myös häiriköinnistä, jos siitä on näyttöä. Suomessa on vain se ikävä käytäntö että joka pikkuasiasta mennään riitelemään käräjille ja korkeinta oikeusastetta myöten, kuten tuli nähtyä tuossa yksityisessä pysäköintisakotusasiassa.

t. Rainer

Tuo sukupuolitettu hinnoittelu ei ole varmaankaan vakavissaan esitetty, mutta en pitäisi ihan mahdottomana ajatusta että häiriöistä seuraisi korvauksia matkustajallle ja/tai sanktioita liikennöitsijälle. Niin kuin on tarkoitu tehdä aikatauluissa pysymisen suhteen. Kysymys on kummassakin ihan samasta asiasta, eli palvelutasosta

Minusta se että järjestys- ja viihtyvyysongelmiin ei puututa tarmokkaammin kertoo siitä että HKL ymmärtää palvelutason väärin. Ajatusleikkinä, kumpi nostaisi matkustajamääriä ja parantaisi palvelua enemmän: metron vuorovälin puolittaminen (hinta n. 150 miljoonaa euroa, annualisoituna ehkä noin 8 miljoonaa) vai se että valvontaa lisätään metrossa (arvataan 40 miestyövuotta, 2 - 3 miljoonaa euroa vuodessa)? Tosin jos tuo automaatti johtaa vaunuhenkilökuntaan niin auttaa se siihen valvontaankin.

Alunperin kirjoittanut teme

HKL ymmärtää palvelutason väärin.

Yleensäkin henkilölikennebisneksessä tunnutaan monesti sovellettavan samoja peruskuvioita kuin tavarapuolella. Matkustuskokemuksessa tärkeintä ei kuitenkaan ole aina vain se numerofakta sekunteineen ja kuljetettuine kiloineen.

Ehkä insinööritaustaisilta suunnittelijoille saattaa matkustajan kokemuksesta puhuminen tuntua liian neitimäiseltä ja jopa ns. homojen hommalta, mutta kyllä joukkoliikenteen suosion lisäämiseen vaadittaisiin ajattelun laajentamista myös aikataulujen ja kilometrisuoritteiden ulkopuolelle.

Alunperin kirjoittanut teme

Tuo sukupuolitettu hinnoittelu ei ole varmaankaan vakavissaan esitetty, mutta en pitäisi ihan mahdottomana ajatusta että häiriöistä seuraisi korvauksia matkustajallle ja/tai sanktioita liikennöitsijälle. Niin kuin on tarkoitu tehdä aikatauluissa pysymisen suhteen. Kysymys on kummassakin ihan samasta asiasta, eli palvelutasosta

Kirjoitin toki pilke silmäkulmassa tuosta sukupuoli- ja ikäsidonaiesta tarkastusmaksusta. Mutta nytkin jos häiriköi oikein kunnolla, niin että siitä määrätään päiväsakkoja, niin tulothan ratkaisevat sakkojen määrän.

Ongelma on vain siinä että lievemmästä häiriköinnistä ei seuraa mitään muita sanktioita kuin korkeintaan poistaminen junasta/bussista, koska henkilökunnalla ja vartijoilla ei ole oikeutta määrätä muunlaisia rangaistuksia.

Siksi olisi paikallaan tarkastusmaksu häiriköinnistä. Esim niin että joukkoliikenteen käyttöehtoihin kuuluisi että 15 vuotta täyttänyt henkilö hyväksyy käyttäytymissäännöt ja niiden rikkomisesta seuraisi aina tarkastusmaksu, jonka henkilökuntaan kuuluva voi määrätä, ja joka olisi niin tuntuva että ei houkuttele häiriköimään.

t. Rainer