Viestiketju: Joukkoliikennevälineeseen juokseminen

Alunperin kirjoittanut Elmo Allen

Jos on kiire, reilun kymmenen minuutin päässä tulevalla bussilla ei enää ehdi. Jos sinulla ei ole ikinä kiire, ei se tarkoita etteikö jollakulla muulla joskus voisi ollakin. Jos sinä pystyt aina menemään kaikkiin tapaamisiisi jo tuntia ennen ja pysäkille vartiksi seisomaan, ei se tarkoita, että kaikki muut voisivat tehdä niin. Ja miksi jäädä paikalleen, ei siinä kiinni juoksemisessa tarvitse itseään vaarantaa. Mäkelänkadun voi hyvin ylittää ihan vihreilläkin ja silti ehtiä pysäkille ennen bussia. Jotkut meistä myös hallitsevat raajojensa käytön sen verran hyvin, että liukastumisvaara on jopa pienempi kuin kävellessä. Jos nilkat nyrjähtelevät normaalissa juostessa, on kunnossa jo jotain perustavanlaatuista vikaa. Terve ihminen pystyy juoksemaan turvallisesti. Jos vaihtoehtona on juosta 300 metriä tai seistä 10 minuuttia pakkasessa odotellen bussia, joka tulee milloin huvittaa, kyllä minä valitsen sen juoksun. Mutta ei, sinun ei ole pakko juosta.

Yleensä näillä "urheilijoilla" on yllään kaikkea muuta kuin normaaleita urheiluvarusteita. Monesti myös lisäpainopussukat käsissä. Jalkineet eivät ole juoksua varten suunnitellut; piikkikorkojakin on havaittu. Ilmiö esiintyy tavallisimmin siellä, missä kulkee HUOMATTAVAN TIHEÄSTI busseja ja/tai raitiovaunuja.

Alunperin kirjoittanut tlajunen

Esiintyykö ilmiö huomattavan tiheästi myös suhteutettuna liikkumistarpeen määrään?

Ilmiötä ei juurikaan esiinny siellä, missä joukkoliikennevälineiden vuoroväli on pitkähkö, vaan on keskittynyt erityisesti vilkkaimpien katujen varsille. Näistä mainittakoon erityisesti Mannerheimintie, Hämeentie ja Mäkelänkatu. Näillä kaduilla joukkoliikennetarjonta on erittäin tiheää, joten juoksu-urheilun hyöty on vähintäänkin kyseenalainen.

Det lönar sig inte att springa efter flickor och spårvagnar, för det kommer ständigt nya.
- Vanha helsinkiläinen kansanviisaus

Alunperin kirjoittanut Camo Lissabone

Yleensä näillä "urheilijoilla" on yllään kaikkea muuta kuin normaaleita urheiluvarusteita. Monesti myös lisäpainopussukat käsissä. Jalkineet eivät ole juoksua varten suunnitellut; piikkikorkojakin on havaittu. Ilmiö esiintyy tavallisimmin siellä, missä kulkee HUOMATTAVAN TIHEÄSTI busseja ja/tai raitiovaunuja.

Kun asiaa hetken aikaa ajattelee, niin tämä on ihan järkeenkäypää. Siellä missä bussi tai ratikka kulkee harvakseltaan, myöhästyminen aiheuttaa varsin suurta haittaa. Siksi ihmiset ovat valmiimpia uhraamaan aikaansa ja tulevat hyvissä ajoin pysäkille: viisi tai kymmenenkin minuuttia etukäteen. Tiheän liikenteen alueella taasen pysäkille todellakin tullaan aikatauluja katsomatta ja jos se itselle sopiva vuoro menee justiinsa nokan alta pois, niin se voi aiheuttaa varsinkin väsyneenä ärtymystä, mikä sitten innostaa kiinnijuoksemiseen. Joissakin se voi puolestaan herättää ihan tervettä urheiluhenkeä: vaikkei kiinnijuoksemisessa hirveästi järkeä olisikaan, niin kyllähän se onnistuessaan tuo hyvää mieltä. Ilmiötä lisää tietenkin myös epäsäännölliset vuorovälit: kun se oma vuoro ehtii alta pois, ei voi olla varma kuinka kauan oikeasti joutuu odottamaan seuraavaa.

Säännöllinen vuoroväli siis vähentää kiinnijuoksemista. Samoin suurempi linjanopeus, sillä silloin vaunua ei vain pysty juoksemaan kiinni. Ohimennen sanoen, siellä missä vuoroväli on harva, siis esikaupungeissa, myös linjanopeus tapaa olla suurempi. Ehkäpä keskikaupungin ulkopuolella ei vain ole juurikaan tilaisuuksia tämän urheilulajin harrastamiseen.

No mutta, ei kai kiinnijuoksemisessa ole mitään pahaa jos kohta ei niin paljon järkeäkään. Jos on terve säännöllisesti liikuntaa harrastava ja jalassa on tukevat kävelykengät, niin siitä vaan. Kunhan ei ota asiaa liian vakavasti, eli antaa mieluummin periksi kuin ottaa turhan suuria riskejä.

Tapauksia ammatistani vuosien varrelta:

Muistan vielä elävästi, kuinka joskus 90-luvulla ajoin aamuruuhkaa bussilinjalla h14 ja olin pysähtyneenä Albertinkadun Lapinlahden puiston pysäkille. Porukkaa jäi pois bussista ko. pysäkillä, kuten tavallista, melko paljon. Sitten näin vasemmasta sivupeilistä, kuinka nuori äiti lastenrattaiden kanssa juoksi edellisen ristyksen (Eerikinkatu) yli punaisia päin, vilkkaan autoliikenteen edestä ja lomasta, ehtiäkseen pysäkillä odottavaan bussini. Onneksi näillä autoilijoilla oli jarrut ja olin itse oikeastaan niin kauhusta kangistunut, etten osannut oikein sanoa mitään ko. tilanteeseen. Taisin kuitenkin mainita tuolle nuorelle naiselle, että "olisin kyllä odottanut".

Samalla linjalla olin joskus pysähtyneenä Eiran sairaalan pysäkille ja vanha mies juoksi pitkän matkaa bussini takaa ehtiäkseen kyytiini. Hänen ensimmäiset sanansa kyytiin tulleessaan olivat: "Kylläpä hengästyttää... oikein sydämestä ottaa!".

Eräs tapaus tapahtui Pihlajamäen ostarin pysäkillä ajaessani linjaa h79. Olin juuri lähdössä pysäkiltä, olin katsonut vasempaan peiliin, vilkkukin oli jo vasemmalle ja olin juuri aikeissani painaa kaasupoljinta vapauttaakseni ajokkini pysäkkijarrun, kun bussini aivan keulan edestä pyyhkäisi punainen pipo. Ja pian vanhempi rouvashenkilö ilmestyi etuovien taakse ja koputti oveen. Avasin ovet ja päästin rouvan sisään, mutta totesin hänelle, että oli juuri lähellä jäädä bussin alle. Hän ei selvästikään tajunnut ollenkaan tilannetta ja ihmetteli, miksi sanoin hänelle noin.

Kun teette kiirreessänne jotain harkitsematonta, niin ajatelkaapa, että sillä voi olla koko elämäänne vaikuttavat seuraukset. Vaikka se olisi vain kiirehtimistä bussiin.

Omalle kohdallenikin tämä on sattunut ja kerran koulupoikana juoksin kadun yli, aikeissani ehtiä toisella puolella katua pysäkillä seisovaan bussiin. Mutta en kiireessäni vilkaissut vasemmalle puolelle...
Omaksi ja vanhempieni onneksi olen yhä elossa, huonompaan lopputulokseen olisi ollut täydet mahdollisuudet.

Täysin päätöntä juoksemista en ymmärrä, mutta aiheesta kiirehtimisen kyllä. Varsinainen kiire ei aina ole (ainakaan minulla) syy juosta pysäkille / asemalle, mutta myöhästymisestä seuraava turha odottelu motivoi kyllä kiirehtimään. Se nyt vain yksinkertaisesti nakertaa, kun vuoro menee nenän edestä ja seuraava tulee silloin kun tulee.

Säännöllinen vuoroväli tietenkin lämmittää mieltä, mutta se, onko säännöllisyys vain paperilla, onkin eri juttu. Esimerkiksi 550 kulkee aikataulun mukaan tiheästi ja säännöllisesti, mutta varsinkin linjan loppupään pysäkeillä ei koskaan tiedä, milloin bussi ihan oikeasti tulee. Tai vaikkapa Mäkelänkadulla, jossa kulkee kyllä huikea määrä eri linjoja, kaikki eri vuoroväleillä ilman mitään synkronointia. Silloin kyllä ihan mielellään urheilee, jos ei nää seuraavaa bussia, kun ei koskaaan tiedä tuleeko se kahden vai viidentoista minuutin päästä. Eihän Mäkelänkadulla ole keskustan suuntaan edes seutuaikatauluja. Olisi hiljaiseen aikaan vain ihan kiva juttu.

Pysäkillä odottelu on matkustajalle pelkkää hukka-aikaa, joten sen minimointi on suotavaa. Usein kun kaupunki / liikennesuunnittelussa ei ole mietitty pysäkkiympäristöjä pätkääkään (varsinkin moottoritieliittymissä), jonne on hankala päästä, joissa on jatkuva melu ja joista on vaikea havaita ajoissa lähestyvää autoa (etenkin Tuusulanväylän ja Kehä I:n risteys keskustan suuntaan).

20 minuutin "turha" oduttelu Pukinmäen aseman bussipysäkin kaltaisessa kaikukopan ja tuulitunnelin yhdistelmässä -20 asteen pakkasessa antaa jälleen uutta intoa juosta. Saman ajan kun voi varmasi viettää jossakin mukavammassa paikassa.

Juoskaa vain minunkin puolestani, kunhan ette tee sitä "kamikaze-tyyliin", muuta liikennettä vaarantaen tai näyttämällä huonoa esimerkkiä lapsille. Kyllä minä odotan mahdollisuuksien mukaan toki, jos havaitsen juoksijan pelissäni tai bussin edessä. Päätöntä kadunylitystä en sensjiaan tue missään olosuhteissa.