- Liittynyt
- 6 Joulukuu 2005
- Viestit
- 194
Kuten otsikko kuuluu, lainaus HKL Nyt lehdestä.
Lunta, pakkasta ja poikkeusreittejä
Raitiovaununkuljettaja Jussi Eskelinen kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan kuljettajia kovasti koettelevasta talvikelistä. Lumisadepäivät vaativat erityisen paljon keskittymistä turvalliseen ajoon ja aikataulujen venyessä matkustajien neuvomiseen. Moni muukin HKL:läinen ahkeroi lumen valtaamassa kaupungissa: liikenteenohjaus, vaihteenkorjaajat, vaunujen korjaajat ja monet muut ammattilaiset huolehtivat omalta osaltaan liikenteen sujumisesta.
"Liikenne on yhteispeliä", Jussi kirjoittaa.
Talvi on pitänyt meitä otteessaan. Lunta ja pakkasta on ollut kohta kaksi kuukautta ilman taukoja. Tämä talvi on ollut liikenteellisesti pahin kokemistani. Lähihistoriasta tosin kerrotaan, että talvi 1998 - 1999 olisi ollut lumensyvyyden vuoksi vielä hankalampi. Tuona talvena lunta oli eniten maaliskuussa, nyt elämme vasta helmikuun alkua. Lumiukkoihin riittää ainakin materiaalia. Millähän meitä vielä koetellaan?
Näinä aikoina kunnioitan kovasti monitoimimiesten, vaihteenkorjaajien, ajolankamiesten ym. työtä. Tuiskussa ja pakkasessa he jalkautuvat hoitamaan tehtäviään. Tämä henkilökunta huolehtii omalta osaltaan liikenteen sujumisesta. Morjestan heitä aina reilusti kun kohdalle osun. Toki keli koettelee vaunujen korjaajia, vuorokausihuoltoa ja muitakin henkilöitä, mutta he tekevät työtänsä hallien kätköissä, katseiden tavoittamattomissa.
Lumimyräkkäpäivät vaativat kuljettajalta aivan omanlaistaan asennetta. Aikatauluun tuijottaminen täytyy jättää vähän vähemmälle ja keskittyä turvalliseen vaunun kuljetukseen - ja tietysti matkustajapalveluun. Oikea asenne jo töihin lähtiessä ratkaisee. Mikäli on herännyt väärälla jalalla, syönyt aamiaiseksi Ärripurri-muroja ja on muutenkin stressaantunut jo valmiiksi, lumisateinen työpäivä koettelee kovasti.
Helppoa ei ole liikenteenohjauksellakaan. Sieltä yritetään pitää vaunut vuoroväleissään. Kaikille olisi parasta, että vaunut kulkisivat vuoroväliensä mukaisesti ja matkustajat jakaantuisivat tasaisesti. Aina tämä ei onnistu, lumisadepäivinä varsinkaan. Välllä matkustajat suorastaan luulevat raitiovaunujen olevan laumaeläimiä, jotka laiduntavat pitkissä jonoissa. Me kuljettajat yritämme paimentaa niitä omille reiteilleen. Liikenne on yhteispeliä, yritetään pärjätä.
Turvallista matkaa kaikille!
Lunta, pakkasta ja poikkeusreittejä
Raitiovaununkuljettaja Jussi Eskelinen kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan kuljettajia kovasti koettelevasta talvikelistä. Lumisadepäivät vaativat erityisen paljon keskittymistä turvalliseen ajoon ja aikataulujen venyessä matkustajien neuvomiseen. Moni muukin HKL:läinen ahkeroi lumen valtaamassa kaupungissa: liikenteenohjaus, vaihteenkorjaajat, vaunujen korjaajat ja monet muut ammattilaiset huolehtivat omalta osaltaan liikenteen sujumisesta.
"Liikenne on yhteispeliä", Jussi kirjoittaa.
Talvi on pitänyt meitä otteessaan. Lunta ja pakkasta on ollut kohta kaksi kuukautta ilman taukoja. Tämä talvi on ollut liikenteellisesti pahin kokemistani. Lähihistoriasta tosin kerrotaan, että talvi 1998 - 1999 olisi ollut lumensyvyyden vuoksi vielä hankalampi. Tuona talvena lunta oli eniten maaliskuussa, nyt elämme vasta helmikuun alkua. Lumiukkoihin riittää ainakin materiaalia. Millähän meitä vielä koetellaan?
Näinä aikoina kunnioitan kovasti monitoimimiesten, vaihteenkorjaajien, ajolankamiesten ym. työtä. Tuiskussa ja pakkasessa he jalkautuvat hoitamaan tehtäviään. Tämä henkilökunta huolehtii omalta osaltaan liikenteen sujumisesta. Morjestan heitä aina reilusti kun kohdalle osun. Toki keli koettelee vaunujen korjaajia, vuorokausihuoltoa ja muitakin henkilöitä, mutta he tekevät työtänsä hallien kätköissä, katseiden tavoittamattomissa.
Lumimyräkkäpäivät vaativat kuljettajalta aivan omanlaistaan asennetta. Aikatauluun tuijottaminen täytyy jättää vähän vähemmälle ja keskittyä turvalliseen vaunun kuljetukseen - ja tietysti matkustajapalveluun. Oikea asenne jo töihin lähtiessä ratkaisee. Mikäli on herännyt väärälla jalalla, syönyt aamiaiseksi Ärripurri-muroja ja on muutenkin stressaantunut jo valmiiksi, lumisateinen työpäivä koettelee kovasti.
Helppoa ei ole liikenteenohjauksellakaan. Sieltä yritetään pitää vaunut vuoroväleissään. Kaikille olisi parasta, että vaunut kulkisivat vuoroväliensä mukaisesti ja matkustajat jakaantuisivat tasaisesti. Aina tämä ei onnistu, lumisadepäivinä varsinkaan. Välllä matkustajat suorastaan luulevat raitiovaunujen olevan laumaeläimiä, jotka laiduntavat pitkissä jonoissa. Me kuljettajat yritämme paimentaa niitä omille reiteilleen. Liikenne on yhteispeliä, yritetään pärjätä.
Turvallista matkaa kaikille!