Viestiketju: Länsimetromies Louko epäiltynä mm. lahjusrikoksesta

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Mutta mielestäni on asiallista erottaa tämä sivujuonne omaksi keskustelukseen.

Mielestäni itse asian käsittely ei edes ole relevanttia foorumin kannalta. Lähinnä voisi pohtia sitä, miten esimerkiksi asia voisi vaikuttaa Länsimetron aikatauluun. Ainakin niin kauan kuin kyseisissä rikkomuksissa ei ole mitään viitteitä kytköksiin esim. maanrakennusyhtiöiden tai metrovalmistajien kanssa. Muuten Loukon esittämiä argumenttejakin Länsimetroon liittyen tulee käsitellä ilman ad hominem -vaikutteita eli pelkkää asiasisältöä. Vaikka itse asia osoittautuisikin paheksuttavaksi muuten.

Komppaan Elmoa, jotain näyttöä pitäisi olla taloudellisista kytköksistä.

Olen itsekin reissanut ja edustanut työn puolesta, ei 60 000 euroa neljässä vuodessa nyt niin kauhean paljon kuitenkaan ole jos vaikka konferenssimatkoja on paljon. Virkamiehen osalta asiaan vaikuttaa myös se että säädökset lahjuksista on tiukat ja molemmin puolin pyritään siihen ettei ole edes mitään vähänkään epäilyttävää, olen esimerkiksi yksityisen IT-toimittajan leivissä joutunut miettimään että kuinka kalliin lounaan saa julkisen sektorin edustajalle tarjota, eikä se ole mitenkään tavatonta että vaikka kalliimmissa tilaisuuksissa virkamies maksaa jonkun laskennallisen osuuden itse.

Lisäys: Ja minulla on ainakin lähes aina joku kuitti kateissa, sitä paperisilppua vaan kertyy

Ne kuitit on kuitenkin kohtuullisen suoraviivaista ja helppoa nitoa päiväkohtaisesti vaikka kalenteriin. Kyllä kai julkiselta edustajalta sopii odottaa täyttä läpinäkyvyyttä?

Alunperin kirjoittanut hylje

Ne kuitit on kuitenkin kohtuullisen suoraviivaista ja helppoa nitoa päiväkohtaisesti vaikka kalenteriin. Kyllä kai julkiselta edustajalta sopii odottaa täyttä läpinäkyvyyttä?

Ottamatta kantaa itse tapaukseen, niin juuri näin, tai millä tahansa muulla tavalla että pysyvät tallessa.

Itsekin runsaasti matkalaskuja laatineena voin sanoa, että on päivänselvää että kuittien käsittely on prioriteetti numero 1, olkoon summa vaikka sitten muutamia euroja. Ei se haittaa varsinaiseen työhön keskittymistä jos vain on riittävän järjestelmällinen ja osaa pitää asiansa järjestyksessä. Firman raha-asioissa ei todellakaan lepsuilla. Sehän on irtisanomisperuste.

Jos nk. firman luottokortti on sitä sorttia, että lasku tulee kuitenkin itselle kotiin, on ilmeistä että sääntö "ei kuittia - ei korvausta" on aika helppo hahmottaa. Ja jos lasku menee suoraan firmalle, niin sellaisella kortillahan ei sitten ostella mitään omaa, ja kaikki kuitit on pakko kiikuttaa takaisin ihan yhtä lailla kuin itseltä laskutettavan kortin kanssa.

Vaikka muuten pyrin ymmärtämään ihmisten erilaisia toimintatyylejä niin raha-asioiden täsmällisessä hoidossa kannatan ehdotonta nollatoleranssia. Siitähän sitä pystyy arvioimaan työntekijän luotettavuuden: jos sotkee (tai peräti petkuttaa) pikkuasioissa niin tekee kyllä samaa isoissakin asioissa. Huolellisuus ei kasva summien kasvaessa.

Edelleen ottamatta kantaa mihinkään yksittäistapaukseen, totean että julkisella sektorilla toimijoilta vaaditaan vielä tiukempaa moraalia kuin yksityisessä firmassa. Mitään sellaista syytä ei voi olla, että pienetkään poikkeamat olisivat hyväksyttäviä.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Vaikka muuten pyrin ymmärtämään ihmisten erilaisia toimintatyylejä niin raha-asioiden täsmällisessä hoidossa kannatan ehdotonta nollatoleranssia. Siitähän sitä pystyy arvioimaan työntekijän luotettavuuden: jos sotkee (tai peräti petkuttaa) pikkuasioissa niin tekee kyllä samaa isoissakin asioissa. Huolellisuus ei kasva summien kasvaessa.

Tämä se kai oli syynä siihen, että Ruotsissa ministeri sai kenkää suunnilleen siitä, että oli ostanut pari suklaapatukkaa virkaluottokortilla.

Antero

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Vaikka muuten pyrin ymmärtämään ihmisten erilaisia toimintatyylejä niin raha-asioiden täsmällisessä hoidossa kannatan ehdotonta nollatoleranssia. Siitähän sitä pystyy arvioimaan työntekijän luotettavuuden: jos sotkee (tai peräti petkuttaa) pikkuasioissa niin tekee kyllä samaa isoissakin asioissa. Huolellisuus ei kasva summien kasvaessa.

Tuolla perusteella puolet tuntemistani asiantuntijoista voi potkaista pihalla, ja vielä siitä paremmasta päästä.

Alunperin kirjoittanut teme

Tuolla perusteella puolet tuntemistani asiantuntijoista voi potkaista pihalla, ja vielä siitä paremmasta päästä.

Jos ovat asiantuntijoita mutta raha ei pysy hyppysissä niin sitten pitää olla sellaisissa tehtävissä ettei tarvitse rahaa käsitellä. Ei se sen kummempaa ole.

---------- Viesti lisätty kello 21:32 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 16:34 ----------

No joo, menee off-topiciksi mutta lisätään tuohon edelliseen kommenttiini sellainen aspekti, että niissä asioissa missä puhutaan puhtaasti firman politiikasta firma voi luonnollisesti noudattaa ihan sellaista joustavuutta kuin katsoo asialliseksi. Jos vaikka firman sisäinen politiikka sanoo, että työmatkat pitää etukäteen hyväksyttää, ja jos joku ei noudata tätä, niin firma joko sanktioi käytöksen tai sitten hiljaisesti hyväksyen painaa villaisella. Eikä ulkopuolisilla ole siihen nokan koputtamista. Ainoa mikä kärsii on johtamisen johdonmukaisuus.

Mutta silloin kun kyseessä ovat kirjanpitoon, talousraportointiin tai verotukseen liittyvät asiat, järkevän ja rehellisen firman tulee noudattaa nollatoleranssia epäselvyyksien ja väärinkäytösten suhteen. Jos kuitteja puuttuu matkalaskuista, niin se on ongelma firmalle kokonaisuutena, koska silloin puuttuu pakollista kirjanpitoaineistoa. Ei kuitteja voi systemaattisesti korvata itse allekirjoitetuilla muistiotositteilla. Erityisen suuri ongelma tämä on, kun matkalaskuja vastaan maksetaan työntekijöille kulukorvauksia. Jos kuluja ei todenneta, niin silloin ei ole perusteita sille että kulukorvaukset maksetaan verottomina ja suorittamatta niistä ennakonpidätystä. Kyseessä on periaatteessa veropetos.

Raja hyväksyttävän villaisella painamisen ja ei-hyväksyttävän, täysin sanktioitavan käytöksen välillä sitäpaitsi elää. Aikaisemmin firman ostotilausten ja ostolaskujen sisäisten hyväksyntärajojen tai hyväksyntäprosessin huomiotta jättäminen olisi kuulunut lähinnä kategoriaan sisäisiä ohjeita vastaan rikkominen, mikä olisi ollut painettavissa villaisella. Nykyään niissä pörssiyhtiöissä jotka noteerataan Yhdysvalloissa (joita Suomessakin on useita) muutama vuosi sitten voimaan tullut Sarbanes-Oxley -lainsäädäntö edellyttää kaikenlaisten sisäisten hyväksyntäprosessien ja hyväksyntärajojen käyttöä. Jos näitä vastaan rikkoo, se ei olekaan enää firman sisäinen asia vaan jos firma jää kiinni Sarbanes-Oxley -auditoinnissa, se voidaan potkaista pois Yhdysvaltain pörsseistä, millä voi olla valtava merkitys firman ja ennen kaikkea sen omistajien kannalta. Eli jos työntekijä tällaisessa tilanteessa toimii ohjeita vastaan ja vaikkapa hyväksyy hiukan liian suuren ostolaskun itse, niin ohraisesti käy työntekijälle, ja niin pitääkin käydä.

Eli oli vaikka kuinka asiantuntija, niin firmoissa on tiettyjä sääntöjä joiden noudattamisesta ei neuvotella.

Luonnollisesti julkisella sektorilla tulee veronmaksajien edun vuoksi noudattaa äärimmäisen tiukkaa kulu-, säännönmukaisuus- sekä laillisuusvalvontaa. Tämä siis yleisellä tasolla esitettynä toteamuksena.

Kohdistettua Googlemainontaa parhaimmillaan:

Mikäs mies toi Heikki Lampela sitten on, joka oli siinä google-mainoksessa? Onko hän ollut jotenkin tekemisissä konkurssirikollisten kanssa?

25.3. Espoon kaupunginreviisori ei löytänyt teknisen toimen johtajan Olavi Loukon luottokorttikuiteista mitään huomautettavaa.

Onko se Byman vaan yleinen valittaja ja kaikkien kanssa päittäin siellä Espoossa, vähän niinkuin eräs nimeltämainitsematon oman puolueen perustaja Turussa? (on myös kova tehtailemaan kaikenlaisia turhia valituksia yms)

Asia tupsahti taas pintaan. Hesari kertoo sivuillaan: Espoon Kokkoselle ja Loukolle syytteet virkarikoksista