Tulevaisuuden liikkuminen

Antero Alku · 23 Toukokuu 2010

Vastaan tässä Vriston Johdinautoketjun viestiin, sillä on taidettu etääntyä aika pitkälle jo johdinautoista.

vristo sanoi:
Itse olen Helsingissä nähnyt kun sähkömopoilija tuli Kurvin ratikkapysäkillä Variotramin kyyttiin ja sijoitti sen nätisti pyörätuolisyvennykseen...

Tässä on itse asiassa yksi tulevaisuudenkuva. Entä jos liikutaan laajassa mitassa pienillä sähkökäyttöisillä ihmiskuljettimilla, jotka otetaan mukaan joukkoliikennevälineeseen? Polkupyörä on ehkä näihin verrattuna vielä iso. Seisten matkustettava Segway vie tilaa kahden ihmisen verran. Tällainen menettely ratkaisee sen ongelman, että liityntämatka voi molemmissa matkan päissä olla liian pitkä kävelyyn ja liian harva joukkoliikenneliityntään.

Joukkoliikenteen kannalta tässä on huonoa se, että yhtä ihmistä varten tarvitaan tilaa noin 2–3 kertaa nykyiseen nähden. Ja periaatteessa on turhaa kuljettaa kulkuvälinettä ja sen massaa – tosin vähemmän massaa kulkee kuin auton kanssa (1500 kg / 1,2 hlö).

Kaupunkipyörä oli yksi ratkaisu tämäntyyppiseen asiaan. Eli voisiko tulevaisuudessa olla niin, että pysäkeillä olisi tarjolla matkalipulla lunastettavia ajopelejä, jotta niitä ei tarvitse kuljettaa ratikassa/junassa/bussissa? Ja entä kotipäässä? Saisiko laitteen luvalla ottaa yöksi ja viikonlopuksi kotiin, vai tulisiko kotona käyttää omaa ostettua laitetta?

vristo sanoi:
Mutta, mutta: ainakin Kiinassa noiden sähkömopojen akut ovat kasvava ympäristöongelma.

Tämä on tärkeä asia, jota ei ilmeisesti ollenkaan ymmärretä länsimaisessa ja varsinkaan suomalaisessa sähköautokeskustelussa. Tavanomaistahan on ajatella sähköauton ratkaisevan kaikki liikenteen ongelmat. Tulee mieleen vähän sama asia kuin 1930-luvulla, kun kuviteltiin auton ylipäätään ratkaisevan kaikki liikenteen ongelmat.

Akkujen materiaalien tiedetään jo nyt olevan hankalia. Litiumakkujen kierrätys lienee vielä ongelmallisempaa kuin lyijyakkujen kierrätys. Nyt hoituu jotenkin autojen käynnistysakkujen jätehuolto, ajoakkujen massa ja tilavuus tulevat olemaan moninkertaiset.

Antero

tislauskolonni · 23 Toukokuu 2010

Antero Alku sanoi:
Tässä on itse asiassa yksi tulevaisuudenkuva. Entä jos liikutaan laajassa mitassa pienillä sähkökäyttöisillä ihmiskuljettimilla, jotka otetaan mukaan joukkoliikennevälineeseen? Polkupyörä on ehkä näihin verrattuna vielä iso.

On olemassa myös taiteltavia polkupyöriä, esimerkkinä vaikka tämä YouTube videossa esiintyvä pyörä. Helsingin Sanomissa oli muuten artikkeli noista 12.5.2010 sivulla D2.

Ei noita ilmaiseksi saa - Dahonin 10,5 kg painava yksivaihteinen Mu Uno maksaa artikkelin mukaan siinä 500 euroa ja sen saa vain mustana. Kolmivaihteinen myöskin vain mustana saatavana oleva 12,9 kg painoinen pyörä maksaakin jo 550 euroa. Noista sanotaan, että ne on vakaita ajaa ja että kannattaa ottaa kolmivaihteinen, jos haluaa ajaa yhtäänkin pidempiä matkoja.

Jos haluaa enemmän valinnanvaraa, voi artikkelin mukaan tilata Bromtonin pyörän, joka valmistetaan asiakkaan toiveiden mukaan. Hintaakin on sitten yli 1100 euroa ja painoa 11,5 kg. Artikkelissa sanotaan, että vain renkaat ovat pienet ja pyörä on mukava ajaa, muttei sovi kovin hyvin mukulakivikadulle eikä kuoppaiselle tielle. Sekä testattavista Dahonin pyöristä, että Bromtonin pyörästä sanotaan, että ne on helppo taittaa ja koota.

Artikkelissa mainitaan vielä Jippo-niminen halpapyörä, joka painaakin jo 16 kg ja jota ei saa taiteltua yhtä pieneen tilaan, joten esimerkiksi tuota ei voi ottaa joukkoliikennevälineeseen helposti mukaan.

Ainakin tuossa artikkelissa kantokassissa olevasta pyörästä ei huomautettu artikkelin kirjoittajan noustessa ratikkaan kyytiin. Kyllä kai polkupyörän saa kuljettaa vaikka bussissa, jos sen vain pystyy pakkaamaan tarpeeksi pieneen tilaan ja kuljettamaan kantokassissa. Ei sitä silloin kuljettaja välttämättä edes pyöräksi tajua. Olisi ainakin hölmöä, jos tuonlaista pyörää ei saisi kuljettaa, sillä saahan myös matkalaukkuja kuljettaa joukkoliikennevälineissä.

teme · 23 Toukokuu 2010

Antero Alku sanoi:
Tässä on itse asiassa yksi tulevaisuudenkuva. Entä jos liikutaan laajassa mitassa pienillä sähkökäyttöisillä ihmiskuljettimilla, jotka otetaan mukaan joukkoliikennevälineeseen? Polkupyörä on ehkä näihin verrattuna vielä iso. Seisten matkustettava Segway vie tilaa kahden ihmisen verran. Tällainen menettely ratkaisee sen ongelman, että liityntämatka voi molemmissa matkan päissä olla liian pitkä kävelyyn ja liian harva joukkoliikenneliityntään.

Onhan tuo mahdollista, mutta vähän epäilen. On tietyn tyyppistä tekniikkaa joka ei vaan oikein yleisty, vaikka se äkkiseltään kuulostaa ihan järkevältä. Ja näin siksi että joka laitteesta on kuitenkin jonkun verran vaivaa, siitä pitää tavalla tai toisella pitää huoltaa ja maksaahan se jotain. Eli pitäisi sitten olla vastaavasti hyötyä verrattuna vaihtoehtoihin. Leipäkone on helppo esimerkki. Onko tuollainen sähköinen kuljetin vaivan arvoinen suhteessa jalankulkuun tai pölkupyörään?

Antero Alku sanoi:
Kaupunkipyörä oli yksi ratkaisu tämäntyyppiseen asiaan. Eli voisiko tulevaisuudessa olla niin, että pysäkeillä olisi tarjolla matkalipulla lunastettavia ajopelejä, jotta niitä ei tarvitse kuljettaa ratikassa/junassa/bussissa? Ja entä kotipäässä? Saisiko laitteen luvalla ottaa yöksi ja viikonlopuksi kotiin, vai tulisiko kotona käyttää omaa ostettua laitetta?

Se että ruvetaan miettimään tuollaisia on kyllä niiden yleistymisen este

Oletetaan että tarvittaisiin 50 000 polkupyörää pitkin kaupunkia. Ihan yksinkertaisia peruspyöriä saisi varmaan 200 euroa kpl tuollaiselle volyymillä, eli maksaisi 10 miljoonaa, vuositasolla tuo on varmaa jotain millin. Eli samaa suuruusluokka kuin yksi liityntälinja.

Mutta kun ne varastetaan... Jos niitä on joka puolella saatavissa ilmaiseksi käyttöön niin mitä jälleenmyyntiarvoa niillä oikeastaan on? Toki niitä voi viedä muualle, mutta jos upottaa kaupungin logon vaikka runkoon niin hyvin että se maksaa enemmän vaivaa poistaa kuin pyörästä saa rahaa, niin miksi kukaan näkisi vaivaa?

Mutta kun ne rikotaan... Niin rikotaan bussipysäkkejäkin, sotketaan seiniä, kaadetaan roskiksia, jne. Tämä ei kuitenkaan ole toistaiseksi estänyt niiden rakentamista. Vandaaleja on aina, mutta he ovat häviävän pieni vähemmistö, ja sen takia ilkivalta pysyy verrattaen pienenä.

Mutte kun niitä pitää huoltaa... No maksaa vaikka jollekin kierrätysporukalle että kiertelee kaupunkia ja ottaa kyytiin toimimattomia, sekä sitten korjaa.

Pointti on se että kontrollijärjestelmä kortinlukijoilla varustettuinen runkoineen ja taustajärjestelmineen maksaa luultavasti enemmän kuin ne pyörät. Vähän kuin ostaisi kymppitonnin kassakaapin tonnin koruille. Mitä jos vaan täyttäisi kaupungin vapaa-ajettavilla polkupyörillä, jos ihmiset esimerkiksi jättää ne kotiinsa yöksi niin mitä sitten?

Antero Alku · 23 Toukokuu 2010

teme sanoi:
Onhan tuo mahdollista, mutta vähän epäilen. On tietyn tyyppistä tekniikkaa joka ei vaan oikein yleisty, vaikka se äkkiseltään kuulostaa ihan järkevältä.

Ja sitten on vielä se, että asiat liittyvät aikaan. Kuluttajat ovat kypsiä joillekin innovaatioille tiettyyn aikaan. Jos innovaatio tulee markkinoille liian aikaisin, se ei menesty. Tätä on ehkä vaikea selittää, mutta asia lienee niin, että kuluttajat kykenevät käyttämään hyödykseen jotain teknologiaa tai tuotetta vasta sitten, kun heidän tottumuksensa ovat käyneet läpi evoluution vahemmän edistyneiden tuotteiden kanssa. Eli ei kannata viedä telkkaria kulttuuriin, jossa kodeissa ei ole sähköä ja maassa televisiolähetyksiä.

teme sanoi:
Pointti on se että kontrollijärjestelmä kortinlukijoilla varustettuinen runkoineen ja taustajärjestelmineen maksaa luultavasti enemmän kuin ne pyörät.

Asia voi olla hyvinkin näin. Mutta eikö kaupunkipyörät korttilainauksella ole kumminkin menestyneet muutamissa kaupungeissa?

Eli on luultavasti on vaan hyväksyttävä, että hyödykkeiden kauppa menee siihen suuntaan, että itse tuote on halvempi kuin sen toimittaminen kuluttajan saataville. Silti ei ole mahdollista antaa tuotteita ilmaiseksi.

Onhan jo vuosikymmenet sitten oltu siinä tilanteessa, että elektroniikan valmistus maksaa 10 % siitä, millä hinnalla se Suomessa myydään. Eli taustajärjestelmä maksaa enemmän kuin tuote. Miksi siis kaupunkipyörän tai sähkökuljettimen vuokraamisessa tämä olisi jotenkin mahdotonta, kun se on mahdollista esim. telkkarin ostamisessa? Etenkin vielä siltä kannalta, että kuluttajalle on ongelma omistaa se kaupunkipyörä siellä matkan loppupäässä. On vielä kalliimpaa kuin vuokraus järjestää turvallinen säilytystila – sen päälle, että pitää ostaa 2 pyörää, jotta voi tehdä yhden matkan.

Eikö tässä olla samantapaisessa tilanteessa kuin vaikka tulostimien kanssa. Ei tulostin mitään maksa, vaan sen käyttäminen väriaineiden muodossa. Silti emme ajattele niin, että en osta tulostinta, koska värit ovat tulostinta kalliimpia. Tai ostan tulostimen, mutten värejä, kun värit ovat tulostinta kalliimpia.

Eli en näe asiaa niin mahdottomana. Kuluttajalle myydään palvelua, jonka kustannukset muodostuvat korttilaitteesta ja pyörästä. Ei siinä ole oleellista, kumpi on kumpaa kalliimpi, vaan että palvelu voidaan tuottaa ja toimittaa. Tuottaminen ja toimittaminen ovat työtä siinä kuin pyörän valmistaminen ja toimittaminen Suomeen. Näin tässä vain käy, kun työn hinta nousee.

Antero

Kosmopoliitta · 23 Toukokuu 2010

Tässä on mielenkiintoinen konsepti: VW:n kokoontaitettava sähköpyörä, joka mahtuu miltei minne vain.

http://green.autoblog.com/2010/04/2...laces-spare-tire-with-electric-mobility-devi/

Suomessa vaihtoehtoja vähentää se, että meillä on huono sää.

---------- Viesti lisätty kello 18:42 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 18:39 ----------

Antero Alku sanoi:
Akkujen materiaalien tiedetään jo nyt olevan hankalia. Litiumakkujen kierrätys lienee vielä ongelmallisempaa kuin lyijyakkujen kierrätys. Nyt hoituu jotenkin autojen käynnistysakkujen jätehuolto, ajoakkujen massa ja tilavuus tulevat olemaan moninkertaiset.

Monessa autoteollisuuden yrityksessä pohditaan mm. tästä syystä vaihtoehtoa, jossa akut vuokrataan.

---------- Viesti lisätty kello 18:51 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 18:42 ----------

En halua ennustaa tulevaisuutta juuri pitemmälle kuin mihin tämänhetkinen elinajanodotteeni ylttää, koska en pääse verifioimaan, olinko lopulta oikeassa. Harmillista tämä kuolevaisuus.

Ennustan, että tulevaisuuden liikkuminen noin viidenkymmenen vuoden aikahorisontilla on pitkälti samankaltaista kuin nykyään, mutta monimuotoisempaa, yksilöllisempää ja paremmin integroitua. Investoinnit tehdään niin pitkälle aikavälille, että radikaaleja muutoksia ei ole odotettavissa. Julkisen liikenteen keskeisimpänä haasteena on vastata nykyistä paremman palvelutason ja räätälöinnin vaatimuksiin samalla, kun koko länsimainen yhteiskuntamalli on haasteellisessa tilanteessa väestön vanhenemisen vuoksi. Viidenkymmenen vuoden kuluttua fossiilisia polttoaineita käytetään enää lentokoneissa ja museoautoissa, ja monesti nekin ovat synteettisiä. Energian hinta on jatkanut nopeaa laskuaan, ja maailmalla siirrytään enenevässä määrin fotovoltaaisiin tuotantotapoihin.

hmikko · 23 Toukokuu 2010

Antero Alku sanoi:
Asia voi olla hyvinkin näin. Mutta eikö kaupunkipyörät korttilainauksella ole kumminkin menestyneet muutamissa kaupungeissa?

Pariisin Velib-järjestelmä yleensä mainitaan menestyksenä. Pyörien hävikki on kyllä ollut vissiin varsin huomattava, ja niitä on löytynyt maan ääristä Afrikkaa myöden. Myös huoltokustannukset ovat osoittautuneet ennakoitua suuremmiksi ja operaattori ilmeisesti neuvotteli sopimuksensa aikalailla uusiksi taannoin. Pyöräily on kuitenkin joka tapauksessa niin paljon halvempaa kuin mikään moottoriliikenne, että summat ovat nappikauppaa muuhun joukkoliikenteeseen verrattuna.

Velibissä ja ilmeisesti muissakin systeemeissä pyörää ehdottomasti ei voi viedä kotiin, vaan hinnoittelu on järjestetty siten, että käyttäjiä kannustetaan palauttamaan pyörä järjestelmään suht nopeasti. Tarkoitus on ajaa pyöräasemalta toiselle, mahdollisesti jossain välillä pistäytyen. Asemia siis pitää olla melko kattavasti ja operaattorilla mahdollisuus tasata pyörämääriä niiden väillä, jos pyörät alkavat kasaantua johonkin pisteeseen.

Yksi kaupunkipyörien hyvä vaikutus on se, että ihmiset, jotka eivät normaalisti tulisi hankkineeksi omaa pyörää, alkavat pyöräillä, ja kun pyöräilijöiden määrä liikenteessä lisääntyy, se houkuttelee lisää pyöräilyä. Efektiä voi tietysti voimakkaasti avittaa panostamalla pyöräkaistoihin ja -teihin.

Satuin juuri näkemään esitelmän, jonka mukaan öljyn osuus maailman energiankulutuksesta kääntyi laskuun 80-luvulla. Suurin selitys taitaa olla se, että maakaasun käyttö lämmityksessä ja sähköntuotannossa alkoi tuolloin lisääntyä voimakkaasti, joten ehkä tuo ei kerro liikenteen kehityksestä paljoakaan. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa bensan kulutus kääntyi laskuun 2007 öljyn hintapiikin takia, eikä se ole ilmeisesti ylittänyt silloista huippua. Suurin syy on epäilemättä lama, mutta joku osuus lienee pyöräilyllä ja julkisilla.

risukasa · 24 Toukokuu 2010

Sen verran pitäisi malttaa tehokkuutta uhrata, että matkustaja saisi kulkea omalla pyörällään. Yleinen, ilmainen lainapyöräpoolihan meillä on jo käytössä Rautatieasemalla, missä varastetut, unohdetut tai lahjoitetut polkupyörät ovat yleisessä käytössä liityntäliikenteeseen. Minua ei kuitenkaan houkuta käyttää jotain geneeristä, yleensä huonokuntoista pyörää, vaan jos liityntäpyöräilijäksi rupean, niin haluan kyllä polkea omaani joka sopii omaan ruumiinrakenteeseeni ja käyttötarkoitukseeni.

Jos tilankäytöstä puhutaan, niin ainakin ruuhka-aikojen ulkopuolella raideliikenteessä ei asiassa ole mitään ongelmaa. Korkealattiaisista vaunuista vaan pitäisi päästä eroon pian ja järjestää nykyisten matalien vaunujen tilat niin että pyörille löytyy riittävästi tilaa eteisistä. Busseissa asia on vähän niin ja näin, kun tilaa on aika rajallisesti. Toisaalta väljästi rakennetulla bussivyöhykkeellä olisi myös erittäin suuri kysyntä pyöräliitynnälle.

teme · 26 Toukokuu 2010

Antero Alku sanoi:
Eli on luultavasti on vaan hyväksyttävä, että hyödykkeiden kauppa menee siihen suuntaan, että itse tuote on halvempi kuin sen toimittaminen kuluttajan saataville. Silti ei ole mahdollista antaa tuotteita ilmaiseksi.

Silloin kuin noin on niitä tuotteita jaetaan vaikka mainosmielessä, tai se on järkevää rahoittaa verovaroin jos siitä on ulkoishyötyjä. Vrt. jojo tai heijastin.

Antero Alku sanoi:
Eikö tässä olla samantapaisessa tilanteessa kuin vaikka tulostimien kanssa. Ei tulostin mitään maksa, vaan sen käyttäminen väriaineiden muodossa. Silti emme ajattele niin, että en osta tulostinta, koska värit ovat tulostinta kalliimpia. Tai ostan tulostimen, mutten värejä, kun värit ovat tulostinta kalliimpia.

Tulostimet myydään tappiolla, katteet tulee musteesta joka ei taas maksa juuri mitään tuottaa. Tämä on ns. loss leader -malli, Gillette on tunnettu esimerkki, joka on eri asia kuin se että joku on niin halpaa ettei siitä kannata laskuttaa.

Antero Alku sanoi:
Eli en näe asiaa niin mahdottomana. Kuluttajalle myydään palvelua, jonka kustannukset muodostuvat korttilaitteesta ja pyörästä. Ei siinä ole oleellista, kumpi on kumpaa kalliimpi, vaan että palvelu voidaan tuottaa ja toimittaa. Tuottaminen ja toimittaminen ovat työtä siinä kuin pyörän valmistaminen ja toimittaminen Suomeen. Näin tässä vain käy, kun työn hinta nousee.

Toimii se toki noinkin ja kyllähän ihmiset maksaa pelkästä palvelustakin.

Fransiscus · 30 Joulukuu 2010

Antero Alku sanoi:
Entä jos liikutaan laajassa mitassa pienillä sähkökäyttöisillä ihmiskuljettimilla, jotka otetaan mukaan joukkoliikennevälineeseen? Polkupyörä on ehkä näihin verrattuna vielä iso.

Polkupyörä on kaikkea muuta kuin liian iso, kun se valitaan oikein ja nimenomaan liityntämatkan tarpeisiin. Taittopyöriä alkaa olla hyvin mukiinmenevissä hintaluokissa. Niitä tulee piakkoin olemaan täälläkin, sillä esimerkiksi Japanissa muunlaista pyörää on jo vaikea löytää.

Esim: http://bikefactory.nl/index.php?route=product/category&path=87_88

Eli 160 eurolla pyörä Suomeen. Toivottavasti joku alkaa tuoda näitä maahan.

Liityntämatkat ovat tuollaista 1-2 km luokkaa, joten pyörä voi hyvin olla kompromissi. Minusta sähköpyörä on tällaisen matkan kulkemiseen yliammuttua.

Jos joku haluaa ottaa tuntumaa, niin myyn parhaillaan satasella pikkuista Tunturi Wavea. Se ei taitu, mutta on muuten pieni ja käy hyvin vaikka paikallisjunien liityntään. Ajotuntuma on yllättävän hyvä tuollaiselle parin kilometrin matkalle.

Pari kuukautta sitten näin taittopyörän Ruskeasuolla bussia odottavalla ihmisellä. Paketti oli kookkaan salkun luokkaa eikä ollenkaan sellainen hässäkkä, johon sotkeutuisi kravatistaan, kuten helposti tulee ajatelleeksi.

Tässä toinen ratkaisu, joka omasta mielestäni on turhan heppoinen. Mutta koska makuja on monia: https://www.karkkainen.com/webapp/w...irdLevel=18453&categoryId=18458&searchMethod=

Albert · 30 Joulukuu 2010

Kun tänäänkin vaikka ikkunasta katsoo ulos, tuntuvat kaikki kaksipyöräiset pelkältä vitsiltä. No käyvät ehkä harrastus- ja extrememielessä, muttei ainakaan liityntäliikennevälineenä.

ultrix · 10 Tammikuu 2011

Fransiscus sanoi:
Polkupyörä on kaikkea muuta kuin liian iso, kun se valitaan oikein ja nimenomaan liityntämatkan tarpeisiin. Taittopyöriä alkaa olla hyvin mukiinmenevissä hintaluokissa. Niitä tulee piakkoin olemaan täälläkin, sillä esimerkiksi Japanissa muunlaista pyörää on jo vaikea löytää.

Liityntämatkat ovat tuollaista 1-2 km luokkaa, joten pyörä voi hyvin olla kompromissi. Minusta sähköpyörä on tällaisen matkan kulkemiseen yliammuttua.

Sähköfillarinkin saa nykyään taittomallina.

C10M original · 13 Helmikuu 2011

Näin Tukholmassa ajateltiin liikenteestä runsaat 50 vuotta sitten.
http://www.filmarkivet.se/sv/Film/?.../?quicksearch=sorted&filtercity=Stockholm&j=j

Antero Alku · 13 Helmikuu 2011

C10M original sanoi:
Näin Tukholmassa ajateltiin liikenteestä runsaat 50 vuotta sitten.
http://www.filmarkivet.se/sv/Film/?.../?quicksearch=sorted&filtercity=Stockholm&j=j

Olipa mainio filmi! Minulle oli yllätys, että Tukholman autoliikenne oli jo tuolloin (1957) niin ruuhkaista kuin filmissä näkyi. Onneksi ymmärsivät poistaa kaduilta raitiovaunut, niin tilanne onkin korjaantunut...

Mutta ei tainnut filmi paljon auttaa. 10 vuotta myöhemmin Tukholman keskustaa möyhennettiin toteuttamalla sikäläistä Smith-Polvista. Taloja pantiin nurin korttelikaupalla kun tehtiin tilaa autoille. Siirtymisestä oikeanpuoleiseen liikenteeseen saatiin 1960-luvulla tekosyy ratikoiden hävittämiseen, mutta nythän ollaan sitä virhettä korjaamassa.

Antero

edsel · 13 Helmikuu 2011

teme sanoi:
Mutta kun ne varastetaan... Jos niitä on joka puolella saatavissa ilmaiseksi käyttöön niin mitä jälleenmyyntiarvoa niillä oikeastaan on? Toki niitä voi viedä muualle, mutta jos upottaa kaupungin logon vaikka runkoon niin hyvin että se maksaa enemmän vaivaa poistaa kuin pyörästä saa rahaa, niin miksi kukaan näkisi vaivaa?

Jälleenmyyntiarvo tarpeeksi kaukana voi kuitenkin olla tarpeeksi suuri jotta vaiva kannattaa. Helsingin kaupungin vaakunallakaan ei liene merkittävää pelotearvoa Valko-Venäjällä tai Euroopan ulkopuolella. Afrikkaan viedään vanhoja täällä liikenteeseen lähes kelpaamattomia Hiaceajakin hyvällä menestyksellä, yhden sellaisen kyytiin mahtuu samalla vaivalla helposti toistakymmentä fillaria kehitysapuna. Monen mielestä kun ilmainen on sama asia kuin lahja...

Piirka · 17 Helmikuu 2011

Antero Alku sanoi:
Olipa mainio filmi! Minulle oli yllätys, että Tukholman autoliikenne oli jo tuolloin (1957) niin ruuhkaista kuin filmissä näkyi. Onneksi ymmärsivät poistaa kaduilta raitiovaunut, niin tilanne onkin korjaantunut...

Mutta ei tainnut filmi paljon auttaa. 10 vuotta myöhemmin Tukholman keskustaa möyhennettiin toteuttamalla sikäläistä Smith-Polvista. Taloja pantiin nurin korttelikaupalla kun tehtiin tilaa autoille. Siirtymisestä oikeanpuoleiseen liikenteeseen saatiin 1960-luvulla tekosyy ratikoiden hävittämiseen,

Tuossa lyhytelokuvassa on Filmarkivetin luokituksesta poiketen pätkiä myös Norrköpingistä, Göteborgista ja Malmöstä. Huomasin, kun yhtäkkiä ruudussa vilahti mm. vihreitä Malmön ratikoita.

Tukholmassa Smith-Polvistuminen taisi Helsinkiin nähden alkaa huomattavasti aikaisemmin. Siellä haikailtiin amerikkalaisen city-suurkaupungin perään ja esim. vuonna 1928 kaavailtiin Hötorgetin ympäristöön rakennettavaksi 9 pilvenpiirtäjää. Suunnitelmissa oli jossain vaiheessa kaksi jättikokoista rakennusta samoille kulmille. Keskusta-alueen "Smith-Polvinen" -kaavasta tehtiin periaatepäätös 1945. "Pilvenpiirtäjien" rakennustyöt aloitettiin 1952. Keskustan myllerrys oli jo täydessä vauhdissa elokuvan tekoaikaan.

Keskustatatikoiden alasajo suunnitelttiin totetutettavaksi jo 1930-luvun loppuun mennessä. Sota tuli väliin, mutta alasajo alkoi siitäkin huolimatta 1941. Ensinmäisenä lahdattiin linja 11, joka korvattiin johdinautoilla. Jatkoa seurasi 1947, jolloin linja 14 lakkautettiin Sveavägenin metrotyömaan takia. Entinen 14:n apulinja 7 jatkettiin Sveavägenin rinnakkaiskadulla Vanadisplanille. Vuonna 1954 ysilinjan päättäri siirrettiin Södermalmilla ja koko linja lakkautettiin (yhdessä yhden johdinautolinjan kanssa) kolme vuotta myöhemmin metron yhdysradan (Slussen - Hötorget) avaamisen myötä. Metron raidekerroin imi ysin matkustajat uumeniinsa. Vuoteen 1964 mennessä oli yli puolet keskustaratikkalinjoista lakkautettu. Samana vuonna kymppilinjalla lopetettiin perävaunujen käyttö, jälleen metron raidekertoimen takia - uusi punainen linja kulki kympin kanssa melko pitkälti rinnakkain.

Ratikkalakkautusten jälkeen vuosiksi 1964-67 jäi tynkäverkostoon linjat 4, 6, 7, 8 ja 10. Kymppi katosi jo toukokuun 1967 lopulla ja loput sitten D-päivänä. Jossain vaiheessa kaavailtiin ratikkaliikenteen jatkamista oikeanpuoleisessa liikenteessäkin, mutta valtion porkkanaraha uusien bussien hankkimiseksi poiki sitten totaalisen keskustaratikoiden lakkautuksen. [spekulaatio]Jos tätä rahaa ei olisi valtiolta herunut, niin ehkäpä linjat 4 - 8 olisivat säilyneet. Kymppilinja olisi ehkä kadonnut, koska sen kanssa rinnakkaisesti kulki metro Hornstullista Värtaniin (Ropsteniin).[/spekulaatio].

Tukholman keskustaratikoiden kohtaloksi koitui ennemminkin silloinen "tulevaisuuden raidemuoto". Bonuksena saatiin vähän enemmän tilaa autoille.