Viestiketju: Menetkö pummilla?

Lapsena ja teini-ikäisenä on tullut mentyä mutta ei säännöllisesti. Kavereiden yllyttämänä lähinnä.

Aikuisena olen saattanut epähuomiossa nousta kyytiin leimaamatta korttia, tai jossain ulkomaisessa kaupungissa, jossa en ole tienyt mistä lippuja saa ostaa.

Yhteen aikaan mulla oli työpaikka Kirkkonummella eli VR:n C-vyöhykkeellä, ja asuin Helsingissä, ja matkalippuina käytin seutukuukausilippua + erillistä VR:n C-vyöhykkeen kuukausilippua, vaikka se on VR:n sääntöjen vastaista. Katsoin että kiinnijäämisen riski on häviävä pieni, koska minulla oli matkaliput kaikille niille maksuvyöhykkeille jolla kuljin junalla. Jos olisin jäänyt kiinni, en olisi suoralta kädeltä maksanut sakkoja vaan olisin vaatinut ratkaisua oikeusteitse. Voiko sellaista rangaista jolla on voimassaolevat matkaliput koko matkalle? En usko että VR voittaisi sellaista oikeudenkäyntiä.

t. Rainer

Aikalipulla matkustava ei voi mennä pummilla.

No voi tietysti, jos ylittää vaikka YTV-alueen kunnanrajan, eikä ole seutuaikaa. Kerran menin pummilla, mutta oikeastaan en, koska kuski antoi luvan. Matkustin Otaniemeen 550:llä, ja minulla oli vain Hesan aikaa. Kysyin, voinko ostaa jatkoksi Espoon kertalipun. En voinut, kun enää ei ole "upgrade"-optiota. Minun olisi pitänyt jäädä bussista pois, kävellä rajan yli ja nousta seuraavalla pysäkillä seuraavaan vuoroon. Kuljettajalla oli järki päässä, eikä hän kiusannut ASIAKASTA (huom, ei matkustajaa tai rahtia) tällaisella.

Myönnän kyllä, että pari kertaa on sattunut, että aika on päättynyt, enkä ole muistanut vaan mennyt vaan. Matkakortin huono puoli on, ettei kotona näe, onko aika voimassa.

Antero

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Kuljettajalla oli järki päässä, eikä hän kiusannut ASIAKASTA (huom, ei matkustajaa tai rahtia) tällaisella.

Onko se asiakkaan kiusaamista, jos myyjä vaatii tuotteesta sille määritellyn hinnan? Ei kaupassakaan myyjä kiusaa asiakasta, jos ei suostu antamaan 50% alennusta.

Kuljettajan tulee tehdä niin kuin on käsketty, koska hän on vain töissä. Ja järjestelmä on suunniteltu sillä tavalla, joka on järjestelmän kannalta oikein.

Asiakas on kuitenkin asiakas. Hänellä on omat mielipiteet ja oma kokemus - ja vaihtoehtoja.

Jos asiakas kokee tilanteen kiusaamiseksi, jotain on pielessä. Suunnittelijoiden mielestä asiakas on tietenkin väärässä. Ja sitten ihmetellään kun henkilöautoliikenteen suosio kasvaa.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Kerran menin pummilla, mutta oikeastaan en, koska kuski antoi luvan

Tuli mieleen että on tullut mentyä kanssa kuskin luvalla pummilla. Silloin kun pk-seudulla oli vielä pahviset kuukausikortit, jätin joskus kortin uusimatta siitä päivästä lähtien kun vanha päättyi, koska silloin hävisi aina yhden päivän, verrattuna siihen että osti uuden kortin vasta seuraavana aamuna. Ongelma oli siinä että kotiani lähin R-kiska avasi vasta klo 900, joten mun oli pakko päästä töihin vanhentuneella lipulla, ja usein pääsinkin, kun lupasin kuljettajalle että ostan heti lipun kun pääsen perille, ja niin ostinkin.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut SD202

Auttaisiko tähän ongelmaan sitten se, että lipuntarkastajat olisivat muuten siviilivaatteissa, mutta kiinnittäisivät vaunuun noustuaan "arvomerkkinsä" näkyvälle paikalle vaatteisiinsa.

Ainakin joskus 90-luvulla HKL piti tarkastuksia siviilivaatteissa. Vaunun lähdettyä liikkeelle tarkastajat ottivat esiin tarkastuspassinsa ja aloittivat tarkastuksen. Syyksi siviilitarkastusten loppumiselle sanottiin, että ne lisäsivät huomattavasti tarkastajiin kohdistunutta väkivaltaa.

Noh pari kertaa. Olin lukiossa vielä ylimääräisesti syksyyn ja sitten olisi pitänyt maksaa se neljänkympin omavastuu. Ja sitten pari kertaa en jaksanut mennä omalla autolla...

Muuten olen maksanut tunnollisesti.

Eipä paljoa tarvitse pummilla matkustaa, kun itse ajelen sellaista..

Helsingin joukkoliikenteen lippuvalikoimassa olisi totisesti toivomisen varaa. Nykyään löytyy vain ylihinnoiteltuja lyhytkestoisia lippuja ja kausia, joita sitten pitääkin ostaa suhteellisen paljon kerralla, ettei pitkiin aikoihin tarvitse. Itselläni on ollut tapana ostaa kautta korkeintaan pari kertaa vuodessa, joulun jälkeen vanhalla hinnalla johonkin maalis-huhtikuulle ja myöhäissyksyllä jouluun asti.
Tänä vuonna fillarointikausi jatkui hieman paria viime vuotta pidempään ja olen vasta parin viime viikon aikana ylipäätään joutunut joukkoliikenteen armoille. Tässä vaiheessa ei kannata ostaa kautta, koska on sen verran monta päivää, jolloin en joukkoliikennettä tarvitse. Joulun jälkeen teen sen kuitenkin. Parista pysäkkivälistä spårassa en ole viitsinyt maksaa, varsinkaan jos olen jo aiemmin samana päivänä ostanut hinta-laatusuhteeltaan yhtä naurettavan kännykkälipun.

Niin, että vastaan tuon alimman vaihtoehdon mukaan.

Lääkkeeni pummilla matkaamisen vähentämiseksi olisi lippujen hintojen raju järkeistäminen. Esim: 1 euro=1 tunti, 2 euroa=3 tuntia ja 3 euroa=24 tuntia. Kun lippujen hinnat olisivat inhimilliset, köyhätkin sekä pystyisivät että viitsisivät maksaa ne. Kustannuksien peittämiseksi perittäköön lantsareilta tietulleja, jos haluavat tulla Stadiin autoillaan.