Expressbus.fi-sivustolta löytyy skannattuna (ja alleviivattuna) Kauppalehdessä 12.5.2009 julkaistu mielipidekirjoitus, jossa kirjoittajat toteavat mm:
...
Kertokaa viisaammat, ovatko jutun väitteet totta, vai onko tähän joku koira haudattuna?
Sanoisin nyt vaikka niin, että tämä on yhdenlainen kiertopalkinto tai urbaanilegenda. Kaikki kunnia kirjoittajien työlle. Laskutoimitukset ovat oikein lasketut, mutta vähän väärästä asiasta.
Kun katsotaan toteutuneita asioita, kuten sitä, miten paljon on kulutettu energiaa ihmisten liikkumiseen autolla, bussilla tai junalla, ihminen on päässyt liikkumaan junalla kaikkein vähimmällä energialla ja autolla kaikkein suurimmalla energiamäärällä. Näin huolimatta siitä, että juna painaa paljon ja siellä kulkee melkein aina tyhjiäkin istuimia. Syy tähän on, että keskimääräinen auton kuormitus on hieman päälle yksi henkilöä. Keskimäärin 1,2 henkilöä vastaa 24 %:n käyttösuhdetta. Joukkoliikenteessä vastaava suhde Helsingissä on 20 % mutta Helsingin junaliikenteessä 40 %.
Kaukojunaliikenteen käyttösuhdetta minulla ei tässä ole enkä jaksa nyt kaivaa. Jutun kirjoittajat esittävät luvuksi 112 henkilöä per juna. Jos juna olisi vaikkapa Pendolino, käyttösuhde olisi 40 %. Jutussa on esitetty, että junat ovat 9 vaunun pituisia ja niissä on 540 paikkaa, mikä on höpöhöpöä. Junan idea kun on, että vaunuja pannaan tarpeen mukaan. Jos porukka mahtuu kahteen vaunuun, ei junaan panna yhdeksää vaunua.
Auto painaa keskimäärin 1500 kg ja Pendolino painaa 328 tonnia. Massa on autossa 1250 kg/hlö ja Pendossa 2930 kg/hlö, jos otetaan kirjoittajien 112 henkilöä. Junassa on massaa enemmän, koska junalta vaaditaan sellaista turvallisuutta, että ihmiset pysyvät junan sisällä ehjinä silloinkin kun jotain sattuu. Kun autot törmäilevät, niissä ei tavallisesti pysy ehjänä. Mutta massastaan huolimatta juna pärjää autolle, koska junassa on teräspyörä ja kisko kun autossa on kumi ja asfaltti. Maantienopeuksilla auto kuluttaa monta kertaa niin paljon energiaa liikevastuksensa voittamiseen kuin juna, siis kuljetettua henkilökilometriä kohden. Vaikka massa on 2,5-kertainen, mutta kun vierintävastus ja ilmanvastus yhteensä ovat paljon vähemmän.
Energian kulutusta on tilastoitu, ja siitä saadaan tietoa kokemusperäisestä todellisuudesta. Jos ”oikein” laskettu laskelma näyttää jotain muuta, täytyy ymmärtää, onko virhe todellisuudessa vai laskelmassa. Pikaluvulla tuosta laskelmasta löytyy seuraavat virheet: auton matkustajamäärä on liian suuri ja junan koko on liian suuri. Muita laskelmien perusteita ei ole esitetty, joten niiden virheistä ei ole tietoa. Mutta nuokin riittävät todellisesta havainnosta poikkeavan tuloksen saamiseksi. Joten laskelma ei todista havaittua todellisuutta virheeksi ja sopivasti valikoiduin lähtötiedoin laskettua teoriaa oikeaksi. Eli ei todellisuus laskemalla muutu.
Tämä kiertopalkinto kiersi Moottori-lehdessä vuonna 2008. Kommentoin asiaa silloin, kommenttini löytyy
Kaupunkiliikenne-net -sivuiltani.
Antero
