Oletko koskaan avustanut huonojalkaista ihmistä?
Mitä tiedät itse ikääntymisestä, vanhusten mielenterveydestä ja sosiaalisuuden tarpeesta, invataksipalveluista jne. Jos kirjoittaisit samaan tapaan jostain etnisestä ryhmästä kuin nyt vanhuksista, viestisi ehkä poistettaisiin ja käyttäjätunnuksesi suljettaisiin, perusteena kiihotus kansanryhmää vastaan tms.
Olen ollut itse saattamassa hautaan muutama vuosi sitten yhtä mummoa, joka vammautui pysyvästi ja vakavasti Itäkeskuksen ihmemaassa. Aivan oikein, hänellä oli tapana käydä siellä usein, koska siellä kävivät muutkin ihmiset. Hänellä oli tahto ja oikeus viettää elämää muiden ihmisten tavoin. Hän kulki sinne ihan itse ja joukkoliikenteellä, vaikka käyttikin rollaattoria ja Helsingin joukkoliikennepalveluita, jotka olet juuri luokitellut rollaattorimummoille kelvottomiksi.
Sinä kehut, miten kauppakeskuksessa ei ole vinoja kanttikiviä, loskaa tai sadetta. Niitä on kaupungissa, mutta niiden kanssa mummot ovat pärjänneet maailman sivu. Toisin kuin ilmeisesti terveille sporttisille kaltaisillesi nuorille tehdyissä kauppakeskuksissa ja niiden näennäisturvallisuudessa. Sinulle lienee yllätys, ettei ole loskaa, sadetta ja kanttikiviä myöskään oikean kaupungin pikkuliikkeissä. Niihin on vaan tavattoman paljon helpompi ja turvallisempi päästä kuin näihin autoiluun perustuviin ostoskeskuksiin.
Olet juuri todistellut, ettei mummojen tarvikaan voida pärjätä terveille ihmisille tehdyssä joukkoliikenteessä, menköön invatakseilla. Ehkä seuraavaksi sanot, ettei rollaattorimummojen tarvikaan pärjätä terveille ihmisille tehdyissä kauppakeskuksissa. Heitä varten pitäisi varmaan olla invakauppakeskukset erikseen, ihan kun mielestäsi on OK että iäkkäät eivät voi käyttää normaalia joukkoliikennettäkään. Että tervetuloa vain ikäapartheid?
Minun mielestäni vammais- ja vanhusjärjestöt sanovat erittäin hyvin, että esteetön ja liikuntarajoitteiselle tai iäkkäälle tehty ympäristö on hyväksi kaikille ihmisille. Joten miksi eivät kaikki tilat voisi olla sellaisia, ettei niiden käyttö rajoitu vain terveille työn sankareille.
Perinteisessä kaupungissa, jota mm. Teme kuvaili, elämä on mahdollista yhtä hyvin mummoille, lapsille kuin sporttisille kolmekymppisille. Hankalat hommat, kuten tavaroiden jakelun tai pysäkkien ja jalkakäytävien talvikunnossapidon hoitavat terveet ja riskit ihmiset palkkaa vasten. Jotta kaupunkia voivat käyttää jopa rollaattorimummot. Ja kun ratikka tehdään niin kuin se on mahdollista, rollaattorimummo pääsee sisään ja istumaan ihan ilman apua. Eli kun käytetään se ”apu” siten, että se on ihan kaikkien hyödyksi.
Se vaan on niin, että taksi- tai invataksi on halvin tapa kuljettaa riittävän huonosti liikkuvia. Jos ei pysty kävelemään kohtuullisesti, julkinen liikenne ei voi toimia, vaikka miten toivoisi parasta.
Sillä varmuudella, minkä asioista tietämättömyys antaa... Se vaan nyt on niin, että liikuntakyvyttömyyden ja sinun liikkuvuutesi välillä on aika monta välivaihetta. Ja mitä kaummein ihminen pystyy omatoimisuuteen, ihan kaikessa, ei pelkästään liikkumisessa, se on yhteiskunnalle kaikkein halvinta. Esimerkiksi erityisryhmien SOTE-budjeteista menevät palvelut maksavat valtakunnan tasolla yhtä paljon kuin joukkoliikenteen koko muu tuki. Eikä siinä luvussa ole vielä mukana kustannukset niistä vammoista ja sairauksista, joita aiheutta tämä ihailemasi metro-auto-kauppakeskusyhteiskusta. Eli se on vaan niin tyhmää maksaa liikaa ja saada vähemmän, tunnettua mainosaforismia mukaillakseni.
Antero
