Mikko Laaksonen sanoi:
On yksi asia, että voiko asiansa teoriassa hoitaa ilman autoa ja onnistuuko se käytännössä aktiiviväestölle - ja onko se tarpeeksi houkuttelevaa. Yllä pyrin hahmottelemaan niitä alueita, missä autoton elämäntapa on mahdollista työssäkäyvälle keskiluokalle - eli alueita joilla omien sanojesi mukaan "auton käyttö on harvinaista". Se on eri asia kuin ne alueet, joissa autoton elämäntapa on mahdollinen työttömälle, eläkeläiselle tai opiskelijalle mutta auto on välttämätön niille, joilla on siihen varaa.
Itse en usko että keskiluokkaisesta aktiiviväestöstä kovin moni vapaaehtoisesti luopuisi autoistaan kokonaan, jos heillä on ollut auto ennestään. Autosta luovutaan vain pakon edessä, eli jos terveys ei mahdollista autoilua, perhe hajoaa, bensa kallistuu liikaa, ja on usein luonteeltaan tilapäistä.
Sensijaan nuoria aikuisia, jotka eivät ole ostaneet ensimmäistäkään autoa voidaan saada pysymään autottomana ainakin niin kauan kunnes he hankkivat lapsia, ja senkin jälkeen eräät sisukkaatkin pysyvät periaatteistaan kiinni, jos elinympäristö mahdollistaa.
Autoton elämä on tavallisinta kantakaupungissa, ja porukka joka harrastaa sitä on valikoitunut, ja he arvostavat kantakaupungin palveluja jotka monessa tapauksessa ovat paremmin saavutettavissa ilman autoa, vaikka ne ovat kalliita. He asuvat ahtaasti, mutta kaupunki itsestään on "olohuone" kahviloineen ravintoloineen ym. He käyvät maaseudulla niin harvoin että he eivät tarvitse sinne päästäkseen omaa autoa. Sensijaan he reissaavat ulkomailla useammin, ja sinnehän ei muutenkaan mennä autolla.
Lähiöissä vapaaehtoisesti autottomia on vähemmän. Puisevalta lähiöelämä ilman autoa on siksi, että ei pääse juuri koskaan suuriin marketteihin edullisille ostoksille, ei huonekaluhalleihin eikä pois kaupungista maaseudullle, koska suurin osa lähiöasukkaista ovat, jos eivät suoraan maalta kotoisin, niin he käyvät siellä usein. Lähiöissä palvelut ja esim kulttuuriharrastusmahdollisuudet ovat aika mitättömät kantakaupunkiin verrattuna, joten ei se houkuta urbaaneja city-ihmisiä.
Maaseutumaisissa olosuhteisssa autottomuus on mahdollista vain jos on tuttuja jotka tarjoavat kyydin kun täytyy päästä jonnekin, tai kuuluu siihen joukkoon jolle kunta järjestää taksikyytejä.
Mulla on sellainen mielikuva että ulkomailla ainakin on onnistuneesti rakennettu ns eko-kaupunginosia jossa pääsääntöisesti hyvin harvalla on oma auto. Pysäköintipaikkojakaan ei ole läheskään kaikille asunnoille. Työmatkat tehdään julkisilla tai pyörälllä, ja jos välttämättä tarvitsee auton, sen voi vuokrata car-poolilta. Suomessa tällaisia puhtaita ekokaupunginosia ei taida olla, mutta kuvittelisin että lähimpänä sitä ovat Ruoholahti, Pikku-Huopalahti, Arabia, Viikki, Vuosaaren uusi osa jne, eli suht tiiviitä moderneja kerrostaloalueita, joissa on tehokas julkinen liikenne ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet lähellä. Ne eroavat tyylillisesti ja perinteisistä kauas keskustasta rakennettujen massarakentamisen ajan betonilähiöistä, joissa autoton elämä on hankalaa tai tapahtumaköyhää. Ainoa huono puoli että asuntojen hinnat näissä uusissa alueissa ovat lähes kantakaupungin tasoa, eli autottomuus on tässäkin tapauksessa kallis vaihtoehto perinteiseen autolliseen lähiöelämään verrattuna.
Muuta kohdetta/kohderyhmää en keksi. Perheen jolle ainoa asuinmahdollisuus on iso omakotitalo, koska on koira ja monta lasta jotka harrastavat välineurheilua on vaikea kuvitella tulevansa toimeen ilman farkkuvolvoa.
t. Rainer
) mutta muuten olemme kuvatunkaltaisen perheen kaltaisia. Jotenkin kummassa tulemme oikein hyvin toimeen Tampereenkin joukkoliikenteen varassa. Aikaisempaa autottomuuttamme on joskus ihmetelty kyllä, mutta olimmeko häviävän pienessä vähemmistössä?