Viestiketju: Autottomuus elämäntapana

Joukkoliikenteen pitää olla niin hyvää, ettei sen valitsemiseen tarvita "elämäntapaa", siis jonkinlaista uskontoa, jonka nimissä hyväksyy kaikenlaista hankaluutta ja epäkohtia syyllistäen niitä, jotka eivät hyväksy.

Niinpä. Nyt vain on sillä tavalla, että tahot joiden uskontona on "Autoilu elämäntapana", ovat luoneet yhdyskuntarakenteemme etenkin Kehä III:n ulkopuolella sellaiseksi, että enin osa aktiiviväestöstä on ajautunut pakkoautoilijoiksi. Mainosta ja markkinoi siinä sitten julkisia...

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Nyt vain on sillä tavalla, että tahot joiden uskontona on "Autoilu elämäntapana", ovat luoneet yhdyskuntarakenteemme etenkin Kehä III:n ulkopuolella sellaiseksi, että enin osa aktiiviväestöstä on ajautunut pakkoautoilijoiksi. Mainosta ja markkinoi siinä sitten julkisia...

Tämä on hyvä huomio. Itsekin olen pitkään puhunut joukkoliikenteen pakkokäyttäjistä ymmärtämättä, että suurempi osa ihmisistä lienee auton pakkokäyttäjiä - itseni mukaan lukien! Eli minunkin on vaikea kuvitella, että perheessämme ei olisi autoa, vaikka usein se seisookin monta päivää käyttämättömänä.

Autokauppa on kuitenkin onnistunut luomaan mielikuvan, ettei autoa ole pakko käyttää tai omistaa, vaan auton omistus on miellyttävää, haluttua ja etuoikeus. Että elämä on parempaa, kun hankkii auton ja käyttää sitä.

Tämä perustuu tietenkin auton hyvien puolien korostamiseen ja haittojen painamiseen unohduksiin. Mikään automainos ei kestä 200 metrin matkalla 45 minuuttia, kuten YLEn aikaisen toimittaja kertoi erehdyttyään aaton aattona keskustaan autolla. Ei mainosteta auton kaivamista lumesta, ikkunoiden raapimista jäästä, hikoilemista autossa helteellä, ruskeata suolavelliä, jota kengät kuljettavat sisään asti tai likaantuvia vaatteita, kun ne koskettavat kuraista autoa.

Sen sijaan joukkoliikenteestä puhuttaessa aiheena ovat vähäisimmätkin haitat ja harmit. Olisiko niin, etteivät auton omistajat siellä kahvipöydässä halua puhua autoilun ongelmista, koska ei ole kivaa myöntää omaa typeryyttään: haluan ajaa autolla, vaikka se tosiasiassa onkin vastenmielistä.

Antero

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

tahot joiden uskontona on "Autoilu elämäntapana", ovat luoneet yhdyskuntarakenteemme etenkin Kehä III:n ulkopuolella sellaiseksi, että enin osa aktiiviväestöstä on ajautunut pakkoautoilijoiksi

Tuo on totta. Olenkin aina ihmetellyt, miksi joukkoliikennealalla puhutaan niin vähän kaavoituksen/yhdyskuntasuunnittelun merkityksestä. Niin kiskoliikennöitsijä kuin bussiyritykset ovat hyviä anomaan rahallista tukea, mutta tärkeimmästä ei kuule protesteja, eli siitä, rakennetaanko joukkoliikenteelle alun perinkään kunnollisia edellytyksiä. Vaikka mitäs se tavallista alan pikkupomoa kiinnostaa, kun on työsuhdeauto alla.

(Volvolla muuten on mainontaa, jossa tunnustetaan, että auto on hidas ja ruuhkiin juuttuva kulkuneuvo. Kuvituksena on miellyttävä, nahkapenkeillä ja kahvikuppitelineillä varustettu ohjaamo ja tekstissä todetaan, että tässä istuen on mukavinta jonottaa.)

Alunperin kirjoittanut Kani

Olenkin aina ihmetellyt, miksi joukkoliikennealalla puhutaan niin vähän kaavoituksen/yhdyskuntasuunnittelun merkityksestä. Niin kiskoliikennöitsijä kuin bussiyritykset ovat hyviä anomaan rahallista tukea, mutta tärkeimmästä ei kuule protesteja, eli siitä, rakennetaanko joukkoliikenteelle alun perinkään kunnollisia edellytyksiä.

Tämä on erittäin tärkeä huomio - mutta ilmeisesti ei kovinkaan yleinen. Ainakaan autopuolueen keskuudessa. Itse olen juuri tästä syystä valinnut jatko-opintojeni toiseksi aiheeksi yhdyskuntasuunnittelun.

Olisikohan yksi syy ammattikuntien välisessä kissanhännän vedossa. Liikenneinsinööri ei halua myöntää, ettei hänellä olekaan todellista sananvaltaa liikenteen suunnittelussa, vaan sen tekeekin arkkitehti. Arkkitehti taas ei halua myöntää, että hänen suunnittelunsa pitäisi sopeutua liikenneinsinöörin osaamiseen, muuten yhdyskuntarakenne ei toimi.

Vai onko taustalla lapsellinen luulo siitä, ettei liikennettä tarvitse ottaa huomioon. Arkkitehti voi suunnitella asemakaavan mielensä mukaan, liikenneinsinööri kyllä ratkaisee liikenteen. Tämä on havaittavissa modernistisen kaupunkisuunnittelun periaatteissa (1930-luvulta): (lentävä)auto ratkaisee liikenteen ongelman ja vapauttaa suunnittelun liikenteen ahdingosta.

Yhdyskunta- ja liikennesuunnittelu kuitenkin ovat tukkanuottasilla. Itä-Helsinkiä kaavoitettiin 1950-luvulla pikaratikan perusteella. Sillä olisi päässyt asuma-alueiden keskelle. Sitten (metro)liikenneinsinöörit vain ilmoittivat, että tehdään metro, joka on niin iso, ettei sitä voi rakentaa asuntojen keskelle. Syntyi sekä huonoa kaupunkia että huonoa liikennettä. Toinen esimerkki on Kruunuvuorenranta. Liikenneinsinöörillä on hyvä ratkaisu nopeaksi yhteydeksi keskustaan. Mutta raitiotie ja silta eivät kelpaa aluetta vuonna 2006 suunnittelevalle arkkitehdille. Ja taas on tulossa huonoa kaupunkia ja huonoa liikennettä.

Joskus onnistutaan, kuten Katajanokalla, Pikku-Huopalahdessa, Arabianrannassa (aika näyttää..) ja Sörnäistenrannassa, jossa suunnittelun lähtökohtana ovat ratikka ja metroasema.

Alunperin kirjoittanut Kani

(Volvolla muuten on mainontaa, jossa tunnustetaan, että auto on hidas ja ruuhkiin juuttuva kulkuneuvo. Kuvituksena on miellyttävä, nahkapenkeillä ja kahvikuppitelineillä varustettu ohjaamo ja tekstissä todetaan, että tässä istuen on mukavinta jonottaa.)

Tämäpä yllättävää. Vaan miten mainostettaisiin mielikuvaa siitä, ettei tarvitse jonottaa, kun käyttää joukkoliikennettä?

Antero

Kiitos JudgeT hauskoista linkeistä. Noille eivät vain taida katumaastureiden ostajat eksyä edes vahingossa.

Alunperin kirjoittanut JudgeT

Kysymys on tietenkin siitä, onko mahdollisen jl-mainoskampanjan sävy provokatiivinen, hyviä puolia korostava vai kumpaakin. Provoilun riski on tietysti se, ettei kukaan mainostoimisto lähde toteuttamaan tuollaista pelätessään autoalan mainoseurojen kanavoituvan muualle. Tässäkin on asetelma taloudelliset intressit vs. yhteiskuntakokonaisuus.

Niinpä niin, tässä taas sama. Kun kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. Hesarin selaaminen antaa myös hyvän mielikuvan siitä, miksi lehden entinen lauantainen Liikenne-liite muuttui Auto-liitteeksi.

Syksyllä tässä liitteessä piti tulla sarja joukkoliikenneaiheisia juttuja. Muistan nähneeni niitä peräti 2 kpl. Molemmat kooltaan noin A5. Siis järisyttävää joukkoliikennetietouden jakoa! Mutta vakavasti ottaen ajatus oli hyvä. Autokansa olisi edes vahingossa saanut jotain tuntumaa "niiden muiden" liikkumisesta. Olisikohan se ollutkin syy siihen, että sarja loppui alkuunsa.

Yritimme Suomen Liikenneliitossa julkaista muuta kuin autoilua käsittelevää liikkennelehteä. Mutta se jäi ensimmäiseen numeroon, koska lehden tilaamisesta ei ollut kiinnostunut oikein kukaan. Autolehti ei tilaajia tarvitse, sillä sellainen elää mukavasti automainoksilla.

Alunperin kirjoittanut JudgeT

Lisäksi Kani toi esiin hyviä kysymyksiä siitä, mitä etenkin bussijoukkoliikenteestä voitaisiin oikeasti mainostaa. Kohdistuisiko mainostus sitten raideliikenteen hyviin puoliin?

Kanin esimerkit osoittivat minusta juuri sitä, miten vähän mainostoimistossa ymmärrettiin joukkoliikenteestä. Mainontahan perustui täysin siihen, että joukkoliikenne on autoilun korvike, josta pitäisi löytää samoja asioita kuin autoilusta.

Joukkoliikennettä pitää tietenkin mainostaa niillä asioilla, jotka ovat sille ominaisia. Ei se, joka haluaa tuntea turbon tai nostattaa egoaan mahdollisimman kalliilla peltilaatikolla, ole oikea kohderyhmä. Vaan esimerkiksi se, joka haluaa lukea matkustaessaan, levätä silmät kiinni, olla kaivelematta autoa hangesta talvella, olla taiteilematta lastenvaunuja takaluukkuun, ottaa ruoan kanssa illallisella viiniä, tulla palvelluksi eikä palvella itse jne.

Antero

Alunperin kirjoittanut JudgeT

Juuri kun pääsin sanomasta, niin kotimaasta löytyi tällainen: http://www.junttiauto.com/

Junttiauton graafinen suunnittellu näkyykin olevan asiantuntevaa käsialaa

Junttiauto on hauska inside-provokaatio, mutta siitäkin yhtä lailla paistaa läpi yksipuolisuus: sivuston tekijä ei ilmeisesti käytä itse henkilöautoa lainkaan ja siksi suhtautuu toiseen kulkumuotoon vihollisena ja mustavalkoisesti. Tuolla tyylillä tuskin houkuteltaisiin yhtään autoilijaa pois ratista.

Viittasin Volvoon ja espoolaiseen bussiyhtiöön sikäli, että kyllä joukkoliikenteenkin mainonta voisi joskus vähän relata ja olla pikkuisen vähemmän "järkiperäistä" ja sikäli ottaa mallia automainonnasta. Mainonta on kuitenkin entistä enemmän mielikuvia ja entistä vähemmän tuoteselosteita, enkä panisi pahaksi, jos joukkoliikennemainontakin olisi nykyistä hauskempaa. (Vrt. Kivimiehet, jotka puhuvat mitä sattuu ja itse asia ilmoitetaan lyhyesti lopputekstinä.)

Alunperin kirjoittanut Kani

Viittasin Volvoon ja espoolaiseen bussiyhtiöön sikäli, että kyllä joukkoliikenteenkin mainonta voisi joskus vähän relata ja olla pikkuisen vähemmän "järkiperäistä" ja sikäli ottaa mallia automainonnasta. Mainonta on kuitenkin entistä enemmän mielikuvia ja entistä vähemmän tuoteselosteita, enkä panisi pahaksi, jos joukkoliikennemainontakin olisi nykyistä hauskempaa. (Vrt. Kivimiehet, jotka puhuvat mitä sattuu ja itse asia ilmoitetaan lyhyesti lopputekstinä.)

Olen samaa mieltä. Ihmisiä ovat niin auton kuin joukkoliikenteenkin käyttäjät. He ovat tottuneet tiettyyn markkinointiviestinnän (=mainonta) tyyliin kaikessa muussakin elämässään. Jos tätä heille tuttua kieltä ei tule jonkin asian taholta, se asia lakkaa äkkiä olemasta.

Kivimieskampanjassa tämä asia on ymmärretty. Kivimiehet ovat mainio idea mainonnan päämannekiineina: persoonalliset, tunnetut ja silti mahdottomat varastaa liitettäväksi mihinkään muuhun. Muuten käytetään samoja keinoja kuin mainonnassa yleensä.

Juntti-Auto oli negatiivista mainontaa, jolla ei oikeasti saavuta mitään. Paitsi ehkä sitä, mihin sillä ei pyritä. Elämäni kuvottavin mainos, pesujahe Tagista, oli niin ällöttävä, että Tagin myynti nousi kuin raketti. Siis vuosikymmeniä sitten, huolimatta siitä, että itse en koskaan ostanut Tagia.

Kun olisi joku, joka positiivisella tavalla käyttäisi kaikki automainonnan kliseet joukkoliikenteeseen. Olen työssäni näyttänyt kuvia nykyaikaisista raitiovaunuista luvaten ensin, että näytän, millaisia katumaastureita minulla on tarjota. Se ei ole loukannut ketään, ja viesti on mennyt perille. Moderneja joukkoliikennevälineitä, joissa on tyyliä, muotoilua ja jopa vähän uhoa - siitähän nykyään liikenteessä tykätään. Tässä tapauksessa se vain on täysin turvallista.

Antero

VR korostaa uusista junista löytyvän pistoke myös läppäriä varten siinä missä pitkän matkan bussiliikenne yrittää saada kyytiin matkustajia, jotka samaistuvat Pelle Miljoonaan...

Auton ylläpitäminen olisi aivan liian kallista ja hankalaa ainakin minunlaiselleni kulkijalle -puhumattakaan siitä, että asun kaupungissa, julkisen liikenteen palvelujen äärellä ja pyörätien varrella. Ja onhan minua elämäntapafillaristiksikin sanottu -pidän sitä arvonimenä.

Mutta on toki niitäkin, joille oma auto on välttämätön kulutus- ja kestohyödyke. Tosin kaupunkiolosuhteissa heitä lienee aika pieni vähemmistö. Suoraan ajateltuna ei tule mieleen yhtään sellaista ammattiryhmää, jolle oma auto olisi ehdottoman välttämätön, liikkuvaisille toimittajillekin kun riittää työnantajan biili...