Bensiinin hinnat vs. joukkoliikenteen suosio

Max

Liittynyt
26 Elokuu 2008
Viestit
1,210
Bensiinin hurja hinta ei taida Suomessa olla juuri vaikuttanut joukkoliikenteen suosioon, mutta Puolan Katowicesta kuuluu uutisia, että syksystä 2011 alkaen joukkoliikenteen kausilippujen myynti on kasvanut huomattavasti. KZK GOP, joka vastaa joukkoliikenteestä 25 kaupungin ja kunnan alueella Ylä-Sleesiassa, kertoo kausilippuja myydyn joulukuussa 20 % enemmän kuin vuosi sitten. Tämän katsotaan johtuvan siitä, ettei ihmisillä ole varaa ajaa autolla töihin. Bensiinin hinta Puolassa on lähellä Suomen tasoa, mutta palkat keskimäärin noin neljännes meikäläisistä.
 
Maaseudulta ei löydy kaasuasemia, ei sähköautojen latauspisteitä eikä kunnollista joukkoliikennettäkään - monista asutuksista on yli 10 km kävely lähimmälle käytössä olevalle bussipysäkille eikä työpaikka saati ruokakauppa ole yleensä naapurissa. Monille ainoaksi vaihtoehdoksi jää täten bensiinillä tai dieselillä toimiva auto, maksoi menovesi mitä maksoi. Kehä kolmosen sisällä asuu about 1/6 Suomen asukkaista, loppujen työmatkamahdollisuus julkisia käyttäen ei ole niinkään varmaa. Tämän vuoksi bensiinin hinnat ja joukkoliikenteen suosio eivät ole suoraan verrannollisia. Pitää myös muistaa, että mitä enemmän bensiinin hinta nousee hitaasti, sitä enemmän ihmiset ovat valmiita siitä maksamaan - muisti on lyhyt. Bensiinin hinta on noussut 50% 7 vuodessa.
 
Monille ainoaksi vaihtoehdoksi jää täten bensiinillä tai dieselillä toimiva auto, maksoi menovesi mitä maksoi. Kehä kolmosen sisällä asuu about 1/6 Suomen asukkaista, loppujen työmatkamahdollisuus julkisia käyttäen ei ole niinkään varmaa. Tämän vuoksi bensiinin hinnat ja joukkoliikenteen suosio eivät ole suoraan verrannollisia. Pitää myös muistaa, että mitä enemmän bensiinin hinta nousee hitaasti, sitä enemmän ihmiset ovat valmiita siitä maksamaan - muisti on lyhyt. Bensiinin hinta on noussut 50% 7 vuodessa.

Kun olen seurannut pk-seudun ruuhkalähijunien täyttöastetta, myös autorakkaassa Espoossa, vuoden ajan, niin mulla on käsitys että bensan hinnan nousu on vaikuttanut ihmisten liikkumistottumuksiin.

Pk-seudulla + pääradan varella Riksuun asti asuu n 1/4 suomen asukkaista.

t. Rainer
 
Joo, ja laadukkain 1% asuu Kainuun maakunnassa.

Joukkoliikenteen käyttöön tuskin kovin monella kuitenkaan vaikuttaa polttoaineen hinta pelkästään, vaan liikkumismuodon valintaan vaikuttaa moni muukin seikka. Aikaisemmissa kommenteissa forumilla eri ketjuissa on jo moneen kertaan todettu sekin, että kun autonrottelo on kerran hankittu, kynnys siirtyä joukkoliikenteen käyttäjäksi on korkea. Pk-seudulle muuttavista monikaan ei ole autollinen tullessaan vaan muuttuvat autollisiksi siellä ollessaan. Syinä siihen tuskin on palava into päästä rappaamaan laseja ja matelemaan jonossa muiden työmatkaajien kanssa vaan yksinkertaisesti joukkoliikenteen kehnous omiin tarpeisiin nähden. Se asia tuskin paranee polttoaineen hinnan nousulla. Laskutoimitus auton kulujen vertaamisessa joukkoliikenteen hintatasoon paljastaa humanistillekin nopeasti todellisuuden ja silti autoillaan.
 
Joo, ja laadukkain 1% asuu Kainuun maakunnassa.

Joukkoliikenteen käyttöön tuskin kovin monella kuitenkaan vaikuttaa polttoaineen hinta pelkästään, vaan liikkumismuodon valintaan vaikuttaa moni muukin seikka. Aikaisemmissa kommenteissa forumilla eri ketjuissa on jo moneen kertaan todettu sekin, että kun autonrottelo on kerran hankittu, kynnys siirtyä joukkoliikenteen käyttäjäksi on korkea. Pk-seudulle muuttavista monikaan ei ole autollinen tullessaan vaan muuttuvat autollisiksi siellä ollessaan. Syinä siihen tuskin on palava into päästä rappaamaan laseja ja matelemaan jonossa muiden työmatkaajien kanssa vaan yksinkertaisesti joukkoliikenteen kehnous omiin tarpeisiin nähden. Se asia tuskin paranee polttoaineen hinnan nousulla. Laskutoimitus auton kulujen vertaamisessa joukkoliikenteen hintatasoon paljastaa humanistillekin nopeasti todellisuuden ja silti autoillaan.

Se "oma tarve" on usein sitä laiskuutta että perheenisä ja äiti jatkavat omalla autolla töihin kulkemista vaikka lapset ovat jo tarhaiän ohittaneet tai ostokset ovat muka niin painavat ettei saa niitä muulla kuin autolla kun niitä pitää kerran viikossa hakea Prismasta, tai työnantaja muka pakottaa kulkemaan kaikki myyntimatkat Helsingin keskustaan autolla.

Autonrotiskot eivät ole niin kalliita että niillä olisi pakko jatkuvasti ajaa että sillä voittaisi mitään.

t. Rainer
 
Merkittävä syy henkilöauton käyttöön myös pk-seudulla on aika. Sitä on 24 tuntia vuorokaudessa ja ainakin kantakaupungin ulkopuolella sitä säästyy useimmilla, kun käyttää matkoihinsa joukkoliikenteen sijaan autoa. Niin kauan kuin tuo perusasetelma ei muutu, autoilun suosio pysyy.

Myönnän itsekin suhaavani viikonloppuisin melko usein jonnekin periferian Prismaan ruokaostoksille sen sijaan että kävisin puolentoista kilometrin päässä keskustassa. Varsinkin näin talvisaikaan. Ihan vaan siksi, että se on kätevämpää ja helpompaa, usein myös nopeampaa. Viikolla saa alakerran lähikauppa piisata.
 
Voisiko kyseessä olla myös yleinen heteronormatiivinen, mutta homogeeninen, Kekkoslovakian talouskasvuvaiheeseen ja elintason ihannointiin liittyvä arvomaailma, jonka jakavat suuret ikäluokat ja iso osa heistä seuraavasta, ns. X-sukupolvesta? Omakotitalo esikaupungista/"maalta", kaksi autoa, kaksi lasta, kissa ja koira?

On selkeitä merkkejä ympäri läntisen maailman, että ns. Y-sukupolvi, eli 1980- ja 1990-luvulla syntyneet eivät enää suuressa määrin jaa tätä ihannetta, ja esikaupunkivyöhyke alkaa vähitellen gentrifikoitua – lapsiperheillä ei ole enää edes varaa asua väljästi, eikä vähälapsinen omakotialue ole enää se sama turvallinen omakoti-idylli kuin vielä Y-sukupolven lapsuudessa. Kun jälleenrakentamisen aikakaudella kaupunkikodin esim. Helsingin Meikusta/Kalliosta tai Tampereen Tammelasta/Kalevasta hankkinut asevelisukupolvi alkaa olla jo hautaan saatettu, on tilalle tullut nuoria kaupunkilaisia lapsiperheitä, jotka eivät edes halua omakotitaloa vaan arvostavat arjen helppoutta: autotonta elämäntapaa, jonka mahdollistaa se, että kaikki on lähellä.

Se, että tilaa on vain 50…60 neliötä ei ole enää ongelma, kun turhasta tavarasta ennemmin hankkiudutaan eroon. Kodin ja työpaikan oheen tulee kolmas merkittävä tila, third place, tämä paljon puhuttu "kansalaisten olohuone", joka voi olla mitä vain: lähikahvila, kirjasto, työväentalo, kauppakeskus ja mikä tahansa muu julkinen tai puolijulkinen hengailumesta. Koti on nukkumista ja retriittiä varten, ei sitä varten, että sinne täytyisi haalia matkamuistoja Kanarialta ja sen seitsemää sorttia autonrassausvälineitä.

Keskustassa tai sen liepeillä asuessa auto on äärimmäisen huono esine omistaa, koska sen arvo romahtaa kymmenessä vuodessa murto-osaan hankintahinnasta, sen omistaminen maksaa erilaisten verojen, pakollisten maksujen ja parkkimaksujen muodossa satoja euroja kuukaudessa (jolla matkustaa aika monta taksimatkaa), eikä siihen liity enää samanlaisia intohimoja kuin keski-ikäisillä miehillä (poislukien sosiodemografinen, häilyvä mutta varsin selkeä viiteryhmä "amikset").

Lähteitä:
http://www.ted.com/talks/ellen_dunham_jones_retrofitting_suburbia.html
http://www.hs.fi/kotimaa/Pieni+koti+ei+ole+ahdas/a1305555314365
 
Voisiko kyseessä olla myös yleinen heteronormatiivinen, mutta homogeeninen, Kekkoslovakian talouskasvuvaiheeseen ja elintason ihannointiin liittyvä arvomaailma, jonka jakavat suuret ikäluokat ja iso osa heistä seuraavasta, ns. X-sukupolvesta? Omakotitalo esikaupungista/"maalta", kaksi autoa, kaksi lasta, kissa ja koira?

Miksi sukupolveksi muuten 1960-luvulla eli suurten ikäluokkien ja X-sukupolen välissä syntyneet pitäisi kutsua? Eli meitä jotka emme kelvanneet taistolaisiksi emmekä kasinopelureiksi vaan pistettiin maksamaan 1990-luvun lamaa?

t. Rainer
 
Miksi sukupolveksi muuten 1960-luvulla eli suurten ikäluokkien ja X-sukupolen välissä syntyneet pitäisi kutsua? Eli meitä jotka emme kelvanneet taistolaisiksi emmekä kasinopelureiksi vaan pistettiin maksamaan 1990-luvun lamaa?
Eikös joskus puhuttu pullamössösukupolvesta? ;)
 
Merkittävä syy henkilöauton käyttöön myös pk-seudulla on aika. Sitä on 24 tuntia vuorokaudessa ja ainakin kantakaupungin ulkopuolella sitä säästyy useimmilla, kun käyttää matkoihinsa joukkoliikenteen sijaan autoa. Niin kauan kuin tuo perusasetelma ei muutu, autoilun suosio pysyy.

Myönnän itsekin suhaavani viikonloppuisin melko usein jonnekin periferian Prismaan ruokaostoksille sen sijaan että kävisin puolentoista kilometrin päässä keskustassa. Varsinkin näin talvisaikaan. Ihan vaan siksi, että se on kätevämpää ja helpompaa, usein myös nopeampaa. Viikolla saa alakerran lähikauppa piisata.

Niinpä, kuulostaa tutulle.

Keskustaorientoituneen linjaston ollessa Ainoa Oikea Linjasto, koska se on GosYTV:n suunnittelema, ei muita reittejä saa ajella kuin omalla autolla. Niinpä sivuttaissiirtymiä tehdään kehäteitä pitkin henkilöautolla 15 minuutissa tai AOL:llä 1 tunti 20 minuutissa yhteen suuntaan.
Ei tarvitse miettiä Kekkoslovakioita tai muita kaukaa haettuja pseudoselityksiä ihmisten rationaaliseen päätöksentekoon, joka ei olekaan hintaorientoitunutta vaan aikaorientoitunutta.
GosYTV-alueen ulkopuolisessa maassa on ihan sama aikakysymys mutta premissit toiset; ainoa vuoro menee kun menee, joten ohuen ja joustamattoman julkisen liikenteen verkon armoille jääminen ei houkuttele kuin niitä joille se on pakko.

Kun rottelo sitten on pihassa ja siitä menee vakuutus ja ajoneuvovero joka tapauksessa, niin muuttuvaksi kustannukseksi jää enää polttoainekulu jota verrataan joukkoliikenne(-kerta-)lippuun. -> Tammistossa on paljon peltiä ja tieverkkoa pitäisi laajentaa mulle heti!
 
Minä en vetäisi kovin jyrkkää linjaa autolla kulkijoiden ja joukkoliikenteen käyttäjien välille. Tosin ryhmä, johon perustan väitteeni on kovin suppea eli itseni ja tuttavapiirini. Tuohon piiriin mahtuu toki pelkästään joukkoliikennettä käyttäviä ja pelkästään autolla kulkevia talouksia. Kuitenkin enemmistö näistä on auton tai autoja omistavia talouksia, joissa käytetään ”yleisiä” silloin kun se on järkevää ja mukavaa.
Esimerkiksi juuri työmatkat tai asioinnin keskustassa moni hoitaa joukkoliikenteen kyydissä. Tosin aina on joillain työmatkoja, jonka tekeminen joukkoliikenteellä veisi ”ylivoimaisen” paljon aikaa.

Toisaalta monen työmatka osuukin sitten hienosti hyvien yhteyksien varrelle. Tosiaankin ”sivuttaissiirtymät” ottaa pk-seudun joukkoliikenteessä paljon aikaa ja silloin sitä hyppää helposti autoon vaikkei kantamuksia olisikaan. Tämä sivusiirtymäongelma joukkoliikenteessä tullee ainakin asuinseudullamme hieman helpottumaan Kehäradan myötä.
Mielestäni polttoaineen hinnannousuilla tai teoriassa sen laskullakaan ei juuri tähän käyttäytymiseen ole vaikutusta. Vaikka autoilusta tykkäisikin niin on siinäkin omat vaivansa ruuhkien ja parkkipaikkojen myötä eli joukkoliikenteeseen on mahdollista houkutella enemmän autoilijoita tekemään sen kyydissä edes osan matkoistaan. Siinä tosin mielestäni avainsanaksi nousee kyydin mukavuus, siisteys ja helppous, ei niinkään se maksaako matka euron enemmän vai vähemmän. Tässä olisi nähdäkseni sopivalla markkinoinnillakin paikkansa.

Pelkän polttoainekulutuksen vertaaminen joukkoliikenteen hintaan on harhaanjohtavaa. On autoissa muitakin kuluja, joita syntyy kun autolla ajetaan. Noista mainituista taivaanrantaa maalaavista selityksistä autoilun suosioon nostaisin esiin ennakkoluulot. Omassa tuttavapiirissäni kuulin taannoin kommentin ”onneksi ei ole opiskeluiden jälkeen tarvinnut bussilla mennä”. Ajatuksena tyyliin ”kun on koulut käyty ja varaa autoon niin emmehän me julkisilla kulje hyvänenaika hyvin toimeen tulevat paremmat ihmiset”..Heh. No kukin tyylillään toki ja sitten körötellään ja jonotellaan jokapaikkaan autolla satoi tai paistoi.:)

Lisään vielä senverran, että mielestäni tulevissa joukkoliikenteen kehittämisissä ei pitäisi missään nimessä pyrkiä mahdollisimman halpaan vaan hyvään lopputulokseen. Tarkoittaa esimerkkinä mainiten siistejä, talvella lämpimiä busseja ja kesällä viileitä, pehmeää kyytiä, erittäin vähäisiä järjestyshäiriöitä, realistisia aikatauluja. Siis laatua.
 
Viimeksi muokattu:
Kun rottelo sitten on pihassa ja siitä menee vakuutus ja ajoneuvovero joka tapauksessa, niin muuttuvaksi kustannukseksi jää enää polttoainekulu jota verrataan joukkoliikenne(-kerta-)lippuun. -> Tammistossa on paljon peltiä ja tieverkkoa pitäisi laajentaa mulle heti!

Yksityisautoilun kulut voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään:
- Ajomäärän mukaan muuttuvat eli polttoaine, rengaskulut
- osittain kiinteät joihin ajomäärä vaikuttaa mutta ei suoraan: huollot, korjaukset, arvon aleneminen
- kokonaan kiinteät eli verot, katsastukset, vakuutukset, pääomakulut

Kun näitä tutkii tarkemmin voi karkeasti sanoa että puolet autoilukuluista johtuu ajomääristä. Jos keskivertoperheauton km-kustannus on 35 senttiä, niin siitä on muuttuvia ajomäärän mukaan 18 senttiä.

Näihin kuluihin ei ole laskettu ollenkaan mahdolliset onnettomuuskustannukset, jotka peltikolareidenkin sattuessa nostaa vakuutusmaksuja.

Karkeasti voidaan sanoa että jos YTV-alueella työmatka on vähintään 12 km/suunta, maksaa joukkoliikennekuukausilippu työmatkoja varten enintään yhtä paljon kuin auton muuttuvat kulut, mitä pidempi matka, sen edullisemmaksi joukkoliikenne tulee. Jos työmatka on lyhyempi ja ylittää kuntarajan, tulee autolla ajo halvemmaksi.

Vaika autolla ajaminen on usein nopeampaa varsinkin bussiin verrattuna, eivät 10-15 km matkoila aikasäästöt ole kuitenkaan nin isot että juuri sen takia kannattaa mennä autolla. Pysäköintipaikan etsimiseen voi upota se ajansäästö, samoin auton pyyhkmimiseen puhtaaksi lumesta. Kesäaikaan taas polkupyörällä ajo voi olal mielekkäin tapa lyhyemmillä matkoilla.

Bensan kallistuessa ihmiset yrittävät etsiä vaihtoehtoisia kulkutapoja varsinkin pidemmille matkoille.

Esim jos 1 aikuine ja 1 lapsi matkustaa jonnekin kauemmas, tulee juna nykyisillä hinnoilla halvemmaksi kuin auto.

t. Rainer
 
Pysäköintipaikan etsimiseen voi upota se ajansäästö, samoin auton pyyhkmimiseen puhtaaksi lumesta.

Pysäköintipaikasta joutuu usein myös maksamaan aika paljon. Ja jos ajatellaan Helsingin keskustaa, niin luolasta se paikka sinänsä ehkä löytyy nopeasti, mutta vastaavasti kävely luolasta perille kestää kauan.

Esim jos 1 aikuine ja 1 lapsi matkustaa jonnekin kauemmas, tulee juna nykyisillä hinnoilla halvemmaksi kuin auto.

Tässä on vähän sama ongelma kuin joukkoliikenteen kuluja laskettaessa. Eli jos se auto on hankittuna jo, niin ne lisäkilsat voi ikään kuin tulkita edullisemmiksi. Tässä täytyy tietysti ensin selvittää joku peruslähtökohta (aikuisella on auto päivittäisten työmatkojen vuoksi, viikonloppureissu mummolaan menee siinä sivussa vaiko niin että auto on olemassa mummolareissuja varten). Samalla tavalla joukkoliikenteessä voi ajatella, että ruuhka-ajan kysyntäpiikki määrää kaluston määrän eli pääomakulut jne, ja jos sitten ajetaan lauantaina vähän turhan tiheää vuoroväliä, niin se ei tule laskennallisesti niin kalliiksi, kun se kalusto on jo hankittu. HSL tosin ei laske noin, sen vuoksi nelosen ratikassa ei pääse sunnuntaisinkaan istumaan.
 
Pysäköintipaikasta joutuu usein myös maksamaan aika paljon. Ja jos ajatellaan Helsingin keskustaa, niin luolasta se paikka sinänsä ehkä löytyy nopeasti, mutta vastaavasti kävely luolasta perille kestää kauan.
En laskenut pysäköinnistä johtuvia kustannuksia sen takia että useimmat jotka ajavat autolla päivittäisiä työmatkojaan on joko työnantajan järjestämä autopaikka tai mahdollisuus pysäköidä ilmaiseksi jossain kadun varrella tai jollain suurella kentällä työpaikan läheisyydessä työpäivän ajaksi.

t. Rainer
 
Esim jos 1 aikuine ja 1 lapsi matkustaa jonnekin kauemmas, tulee juna nykyisillä hinnoilla halvemmaksi kuin auto.

Millä määrällä matkustajia juna on kätevämpi, mukavampi tai nopeampi kuin auto? Ainakaan minulla ei mummolat, muut sukulaiset, mökit tai mikään muukaan määränpää kehä kolmosen ulkopuolella sijaitse niin lähellä juna-asemia tai ole niin hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä, että käytännössä olisi muita vaihtoehtoja kuin auto. Sitten onkin työssäkäyvälle ihmiselle ihan sama mitä se maksaa.

Nimim. Miklen kanssa samaa mieltä siitä, että sinänsä vastakkainasettelu on turhaa. On matkoja jotka kannattaa tehdä joukkoliikenteellä ja on matkoja jotka kannattaa tehdä autolla. Koska Suomi on pk-seutua myöten verrattain harvaan asuttu, niin niitä matkoja, jotka kannattaa tehdä autolla, on (ainakin joukkoliikenneharrastajan mielestä) valitettavan paljon.
 
Takaisin
Ylös