Bussiliikenteen etuudet Göteborgissa

Nyt on HSL:n väellä mahdollisuus ottaa oppia. ;)

No, siinä voi mennä hetki, kun vasta nyt aletaan Tukholmassa ottamaan oppia. Dagens Nyheter nimittäin kertoo, että nelosen bussi saa lisää farttia. Jo on sikäli aikakin kun linja 4:llä on arkipäivisin n. 60 000 nousua, 20 000 enemmän kuin mitä esimerkiksi Tvärbananilla tai Roslagsbananilla on. DN kertoo, että nopeutta nostetaan etanavauhdista pyöräilyvauhtiin, mikä on jo kantakaupungissa aika huima keskinopeus. Eli nopeutus ensi syksystä alkaen tulee olemaan nopeudesta "etana" eli 14 km/h nopeuteen 20 km/h. Huomatkaa, että tukholmalaisnäkökulmasta Helsingin raitiotietkin matelee etanavauhtia.

Lisäksi lehti kertoo, että nelosen kulkeman reitin kaduista tulee kantakaupungin ensimmäiset, jotka sopivat paremmin joukko- ja kevyelle liikenteelle kuin autoliikenteelle. Christer G Wennerholm, hilpeän näköinen heppu kummallisine titteleineen (trafiklandstingsrådet eli liikennemaakäräjäneuvosto), pitää tärkeänä, ettei bussiliikenne sumppuunnu ja että saadaan tasaiset välit. Tähän aiotaan pyrkiä muun muassa uusilla bussikaistoilla, paremmilla liikennevaloetuuksilla, lyhyemmillä pysäkkiajoilla ja vähentämällä väärinpysäköidyista autoista johtuvia viivästyksiä.

Linja 4:ää siis parannetaan kokonaisuudessan, mutta myös muiden linjojen kaikkein heikoimpia kohtia aiotaan parantaa.
 
Katsokaas tätäkin kaupunkiympäristössä olevaa ratikkarataa linjaa (vrt. vaikkapa Munkkiniemen puistotie) 2; siinä on autoliikenteen ajoväylätkin kummallakin puolella.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=w1lnxvUhQfQ#t=381s

Muuten hyvä, mutta pilattu keskitysleirimäisellä verkkoaidalla. Sama fiilis jäi Tukholman Nockebyn radasta: Aitojen kanssa se on ankea 80-luvun kevytmetro, ilman aitoja voisi helposti mieltää moderniksi pikaratikaksi. Tietysti joku kulkua ohjaileva maisemallisempi ratkaisu pitää rakentaa tilalle, tai edes kasvattaa ne aidat kunnolla pensaiden sisään piiloon.

Huomatkaa, että tukholmalaisnäkökulmasta Helsingin raitiotietkin matelee etanavauhtia.

Huomatkaa myös, että Tukholmassa ratikan kuuluukin madella, mutta bussin ei. Vuoden vanhalla Djurgårdslinjellä eivät vieläkään toimi valoetuudet ja meininki on lauantaisin jopa sekavampaa kuin meidän kolmosella, vaunut täynnä ja aikataulut aivan sekaisin.
 
Muuten hyvä, mutta pilattu keskitysleirimäisellä verkkoaidalla. Sama fiilis jäi Tukholman Nockebyn radasta: Aitojen kanssa se on ankea 80-luvun kevytmetro, ilman aitoja voisi helposti mieltää moderniksi pikaratikaksi. Tietysti joku kulkua ohjaileva maisemallisempi ratkaisu pitää rakentaa tilalle, tai edes kasvattaa ne aidat kunnolla pensaiden sisään piiloon.

Aidat ovat turvallisuussyistä. Toisekseen noista ei saa 3-4 metrisiä sähköaitoja millään (semmoinen on keskitysleirin aita). Jos rataa ei olisi aidattu niin varmasti harva se päivä joku juoppo jäisi ratikan alle.

Tuo on paljon paremmin toteutettu kuin Helsingin ratikat, joten tehdään ensin tänne samanlainen ja arvostellaan sitten muita. Tuommoisia aitoja on kaikkialla jossa ratikka ei kulje autotiellä, ajoväylien välissä tai ilmassa.
 
Ja sitäkin voi pohtia, kuinka hyödyllisiä nuo aidat oikeasti ovat. Ainakin rautateillä junan alle jääneet ovat kautta aikojen lähes järjestään olleet itsemurhan tehneitä. Vaikka eihän tämäkään tosiasia ole estänyt ratojen aitaamista ja jalankulkijoiden tasoristeysten poistamista. Eli kai ne aidat sitten tulevat meillekin. Mutta jos perusteena todella on turvallisuus, niin samalla logiikalla pitäisi kait verkkoaidalla erottaa myös kaikki jalkakäytävät ja pyörätiet ajoradasta suojateita lukuunottamatta. Jotka nekin ilmeisesti pitäisi korvata ali- ja ylikuluilla. Ja sitähän todella yritettiinkin vaikkapa Kaivokadulla, mutta huonolla menestyksellä.
 
Mutta jos perusteena todella on turvallisuus, niin samalla logiikalla pitäisi kait verkkoaidalla erottaa myös kaikki jalkakäytävät ja pyörätiet ajoradasta suojateita lukuunottamatta.

Psykologiaa. Raidehärpäkkeen alle jääminen on "pahempaa" kuin kumipyörävirityksen.
 
Olen juuti tällä hetkellä joukkoliikenneharrastusmatkalla Göteborgissa. Pari ensimmäistä havaintoa: kaksinivelbussien matkustusmukavauus ei ole parasta mahdollista luokkaa ja varsinkin perävaunussa ollaan melkoisessa "vuoristoradassa", kun kadulla on esim. hidastetöyssyjä. Hyvä kun penkillä pysyi. Ei siis mitenkään ratikan luokkaa. Lisää arvioita myöhemmin; kaikki ei olekaan niin "ruusuisen hienosti" nyt iun täällä on paikanpäällä hommaa katselemassa.
 
(Aluksi pahoitteluni edellisen viestini parista kirjoitusvirheestäni; kirjoittele näitä viestejä kosketusnäyttöisellä kännykälläni ja välillä tulee hieman sohlattua.)

Täällä Göteborgissa on tullut todistettua varsin hyvin toimivaa avorahastusta koko liikenteessä. Selväähän on, että tällainen rahastuskäytäntö on ratikoissa, mutta myös bussihin noustaan kyyttiin kaikista ovista ja myös korttilukijat on kaikilla ovilla. Myös ns. etumatalaan telibussiin oli varsin helppoa nousta takaovestakin; ainakin minun mielestäni tämä "mörkö" poistui lopullisesti. Vain Västtrafiken-Express-bussilinjoilla, jotka ovat usein aika maaseutumaisia noustiin kyytiin etuovesta ja poistutaan keskiovesta. Kuljettajat, koko alueella, eivät käsittele käteistä rahaa ollenkaan, vaan matka maksetaan Västtrafiken-matkakortilla olevalla arvolla tai kaudella (näiden osto ja lataus erittäin helppoa koko alueella Västtrafiken-toimistoista, Pressbyroneista, 7Eleveneista, monista marketeista yms.). Myös kertakortteja on voi ostaa ja tekstiviestiliput ovat laajasti käytössä koko alueen liikentessä. Helmi-laitetta kehittyneempi järjestelmä kattaa myös koko liikenteen (tästä enemmän juttua myöhemmin, kuvien kera). Em. järjestelmä kuuluttaa myös pysäkit koko alueella.

Raitioliikenne on, lyhysti sanottua, aivan eri planeetalta kuin Helsingissä.

Mutta, näistä lisää seuraavissa raporteissa.
 
Viimeksi muokattu:
Istutaan tällä hetkellä kaksikerros-VanHool-bussissa (Nettbuss liikennöi) Västtrafik-linjalla Göteborg-Borås, jossa on langaton nettiyhteys. Ja toki täkäläinen "Helmi-järjestelmä" informoi näyttöruuduin ja puheella (mm. seuraava pysäkki).
 
Maanantai-iltana kävimme tutustumassa Göteborgin saaristoon, jonne pääsee raitiolinja 11 eteläisen päättärin, Saltholmenin, tuntumassa olevan vesibussiterminaalin kautta. Ja sehän oli- "Västrafik- l samarbete med Styrsobolaget"- eli tilaaja oli vahvasti mukana myös vesiliikenteessä ja noissa tilavissa vesibusseissa oli jopa linjakilvet (Västtrafik-linja 181) sekä paikallinen "Helmi-laite" (mikä sen systeemin nimi siellä onkaan?), joka linjan lisäksi näyttää määränpään sekä kaksi seuraavaa pysäkkiä (tässä tapauksessa laituri tai satama) ja myös kuuluttaa (seuraava pysäkki), aivan kuten jokaikisessä Västtrafik-joukkoliikennevälineessä koko alueella. Jopa saarten sisällä oli Västtrafik-kutsuliikenne (tätä ajoneuvoa emme nähneet), vaikka autoliikenne niissä on muuten hyvin vähäistä.

---------- Viesti lisätty kello 0:34 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 0:14 ----------

Pieni kysymys ruotsinkielen tuntijoille: onko HSL-bussiliikenteessä käytettävien tilaajavärityksellisten bussien perissä lukeva ruotsikielinen, "HRT-I samarbete Pohjolan Liikenne”, ruotsikielem kieliopin mukaista? Eikö tuossa kuuluisi olla prepositio "med" (työskennellä jonkun kanssa)? Näin olen nähnyt kaikkialla täällä Ruotsissa, joissa vastaavaa ilmaisua käytetään, vastaavassa asiayhteydessä. Eli, pitäisikö olla: "HRT-I samarbete med Pohjolan Liikenne"?
 
Mitä tulee Ruotsissa puhuttavaan ruotsiin, niin kyllä sana med tuohon väliin kuuluu. Suomessa käytettävästä ruotsista en osaa sanoa. Pieniä eroja nimittäin löytyy aika paljonkin. Tässä tapauksessa itse epäilisin painovirhettä, mutta joku foorumin suomenruotsalaisista osannee vastata tähän.
 
onko HSL-bussiliikenteessä käytettävien tilaajavärityksellisten bussien perissä lukeva ruotsikielinen, "HRT-I samarbete Pohjolan Liikenne”, ruotsikielem kieliopin mukaista?
Kunhan palaat Suomeen, kehotan katsomaan, mitä siellä perissä oikeasti lukee.
 
Takaisin
Ylös