Tästä ruokkimisesta pitää kyllä vähän älähtää. En muista nähneeni lapsen ruokkimista bussissa, ja kohta 4-vuotiaan lapsen isänä, jolla on pikkuvauva-aika vielä tuoreessa muistissa, pitäisin sitä perin omituisena ruokkimispaikkana -- olkoon ruokkimistapa tai ravinnon luonne sitten mikä tahansa.
Hmmm... Tällaisen kanssa kehtaa isäkin olla liikenteessä, mutta tällainen tuntuu sellaiselta että ainakaan allekirjoittaneella ei pokka pitäisi.
En vain oikein tiedä mikä on termin "kantoliina" käyttöalue suomen kielessä, eli kattaako se myös tuon "baby carrierin". Sattui nimittäin niin, että omaan talouteen sellainen ostettiin New Yorkin -lomamatkalla alennusostoskeskuksesta New Jerseystä eikä esim. Lielahden Lastentarvikkeesta. Kohtalon oikusta sille vipstaakille ei sitten ikinä löytynyt käyttöä, koska ensinnäkin sitä voi käyttää vain hyvin pienten vauvojen kuljetukseen, ja toisekseen lapsen parantuva lonkkaluksaatio ynnä löyhät nivelet estivät käytön kohdeiässä. Rattaissa sen sijaan lapsi kulkee vielä 4-vuotiaanakin silloin kun ei itse jaksa kävellä esim. koko päivää, jos sellaiseen paikkaan ollaan matkalla, missä tuo olisi tarpeen.
Itse taas en Baby Björnin kanssa kehtaisi olla liikenteessä, kun sitä on niin vaikea saada istumaan ergonomisesti. Meillä se jäi kyllä melkein olemattomalle käytölle, mutta onneksi oli sentään käytettynä ostettu. Lopputulos on yleensä, että kävellään hankalan näköisesti ja lapsi (vauva) sojottaa epämääräisessä asennossa eikä suinkaan vapaasti kantolaitteessa leväten. Kantoreppujakin on monenlaisia, jotkut ovat hyvinkin liinamaisia, ja kyllä minä sellaisessa liinamaisemmassakin kannan ihan mielelläni, jos se vain lapseni oloa helpottaa (ensin koliikki ja sitten refluksitauti). Ja patikoidessahan se on mitä mainioin. Onpahan tullut kavuttua ihan vuorenrintäitäkin vuoden ikäinen tällaisessa mukana. Onhan se rankkaa kiivetä kivikkoja ylös ja alas reilu 10 kiloa selässä tai rinnalla, mutta eipähän tarvitse salilla huhkia.![]()
Viimeisin muokkaaja Vesa Nurminen; 21.06.2012 kello 22:47.
Mun poikani on ollut juurikin tällainen, jo ihan pikkuvauvasta asti niin voimakas luonne, että jos on yrittänyt kantoliinaan virittää, niin ei ole suostunut siellä olemaan vaan on rauhoittunut vasta päästyään pois. Eikä varsinkaan nyt 3-vuotiaana sitä voisi kuvitellakaan pitävänsä kantoliinassa tai edes kantorepussa – rattaat ovat tosin ajoittain välttämättömyys liikuttaessa lapsivihamielisillä kaduilla (lue: mikä tahansa katu, jossa jalkakäytävä on kapea ja autoille on vähintään kaksi kaistaa tilaa; vastakohtana kävelykeskusta on lapsiystävällistä), etenkin jos mukana on muutakin kädessäpidettävää kuin ajoittain syliin vaativa lapsi.
Arkea KA-kaupungeissa ja eräissä muissa pikkukaupungeissa, joissa ei puhuta tunnin vaihto-oikeudesta vaan taistellaan "siirtolipuista". "Siirto". Varmaan myös "tungosaika", "kaitiotalo" ja "AU-lapsi"?
Nimenomaan, bussissa lapsen kanssa matkustaminen maksuttomalla seisomapaikalla, jossa rattaille ei ole edes toimivaa turvavyötä ei ole mitään suurinta hupia. Varsinkaan, kun ei ikinä voi luottaa, että mahtuu ensimmäisenä paikalle tulevaan bussiin. Oma ratkaisuni tähän on yksinkertainen: tilataan lisää matkakortinlukijoita, asennetaan ne bussien keskioville, problem solved. Rautatieasemille yms. voidaan pystyttää lipunmyyntiautomaatit sieltä, mistä ne puuttuvat (esim. Tampereelta). Saman maksun maksaa, oli sitten ilman lasta tai lapsen kanssa ja riippumatta lapsenkuljetusvälineestä.
Ei, mutta joskus kyläily lapsen isovanhempien tykönä venyy aiottua pidempään ja joutuu turvautumaan yötaksaan. Tosin HSL-alueella yötaksa alkaa niin paljon myöhempään, että siellä tuollainen lippu voisikin toimia, Tampereella pärähtää päälle jo tasan klo 24, jolloin esim. Helsingistä tullessa pitää varata iltapainotteista elämäntapaa viettävälle perheelle suhteellisen aikainen juna, jos aikoo ehtiä ennen sitä vaihtobussiin.
Tämäkin on arkea suurimmassa osassa kaupunkeja kolmea suurinta ja muutamaa muuta lukuunottamatta. Kerran olen Hämeenlinnassa matkustanut lastenrattaiden kanssa, ja homma toimi näin:Pysäkillä seisontaa tähän touhuun kului ehkä puoli minuuttia, subjektiivisesti tosin tuntui vähintään minuutilta. Veikkaanpa, että osasyynä tästä luopumiseen sivistyskaupungeissa on ollut ruuhkabussisähläys, jossa matkustaja on joutunut ryykäämään ns. akanvirtaan tai pahimmassa tapauksessa ulos bussista (lapselle traumaattista) ja etuovesta uudestaan, jotta tämä on päässyt maksamaan lippua. Siihen touhuun ei ole enää väljän hämeenlinnalaisbussin 20–30 sekuntia riittänyt.
- rattaat sisään keskiovesta
- jätä lapsi itsekseen rattaisiin keskisillalle ja lähde maksamaan matkasi
- osta lippu käteisellä samalla, kun kuuntelet lapsesi hätääntynyttä huutoparkua
- palaa puolijuoksua keskisillalle, ota lapsi pois rattaista
- istu lapsen kanssa valitsemallesi penkille (olethan maksava asiakas) lukittuasi rattaat toivottavasti toimiviin turvavöihin
- ???
- profit
Sivumennen sanoen en ole koskaan matkustanut Tampereen seutuliikenteessä (linjoilla 45-95) kuntarajan yli rattaiden kanssa. Jos joskus niin teen, teen sen junalla (Nokia, Lempäälä) tai kunnon kaukoliikennebussilla, jossa saan rahoilleni kunnon vastinetta rattaiden mennessä rahtitilaan ja päästessäni lapsen kanssa kunnollisille stressivapaille istuimille.
Eikä ole. Tosin rattaita pitää olla valvomassa, eli mihinkään yhtä penkkiriviä kauemmas keskisillasta ei ole varsinkaan moraalisesti asiaa mennä.
Tai sitten ihan edessä, koska nopeusmittari ja liikennemaisema.
No, minä olen. On sekin aikamoista akrobatiaa, eikä sitä oikein voi tehdä, ellei keskisillalla ole vapaata klaffi-istuinta.
Sakari Kestinen
Edellä muutamia syitä, miksi asun HSL-alueella, jossa sentään on oikeaa kaupunkijoukkoliikennettä Suomessa.
Joukkoliikenneharrastaja
Meni varmaan ihan ohjekirjan mukaan, mutta pikkuisen pelisilmää olisi voinut tänään kuskilta odottaa, joka heitti bussista ulos rouvashenkilön tenavineen. Kyseinen rouva nosti n. 2-v naperon rattaisiin vasta autossa, koska lumipenkan takia rattaat oli helpompi nostaa sisään ilman lastia. Tämä ei kuskille sopinut, vaan hän vaati rouvaa maksamaan matkansa. Noh, rouvalla ei ollut kuin pankkikortti, ja eikun ulos bussista.
Mutta onko sekään oikein että lasta käytetään matkakorttina?
Tuskin käytetään. Ehkä pääset vielä kokeilemaan, millaista 2-vuotiaan kanssa liikkuminen on. Sitten ymmärrät, miksi lapsi täytyy toisinaan ottaa rattaista pois, mutta toisaalta, miksi rattaat on oikestaan välttämätön väline olla mukana. Huvikseen tuskin kukaan rääkkää itseään lähtemällä lapsosen kanssa liikenteeseen, mutta kyllä, sinne on pakko joskus lähteä: ostokset ja byrokratia ei hoidu aina kotoa käsin eikä pääkään muuten kestä.
Palaute asiasta olisi todella paikallaan.
Palautteen asiasta voi kirjoittaa kuka tahansa tapahtuman nähnyt. Se ei ole mikään asianomistajan mukanaoloa vaativa kanne, vaan ihan vaan tieto tapahtuneesta ilkeästi toimineen henkilön pomolle. Mitä useampi bussin matkustaja toisistaan riipumatta päätyy asiasta valittamaan, sitä parempi.
Viimeisin muokkaaja kuukanko; 17.12.2012 kello 09:51. Syy: kielenkäyttö
Mistä tiedät miten hyvin se 5-vuotias jaksaa sitten kaupungilla kävellä? Ehkä rattaat ovat mukana siitä syystä, että tenava väsyy aikansa jalkeilla oltuaan ja menomatkalla bussissa temppuiltuaan?
Luovuin rattaiden käytöstä pari kuukautta sitten oman reilun nelivuotiaan kanssa. Näin ei tarvitse taistella vaunu-/rataspaikoista, mutta vastaavasti saa tasapainoilla käytävällä huojuvassa bussissa määräpysäkkiä lähestyttäessä. Minulla on kk-lippu, joten bussilipuista maksamani rahasumma ei muuttunut. Suurin ongelma on siinä, että kun pääsemme kaupungille, tuon ikäinen lapsi ei jaksa kävellä määrättömän pitkiä matkoja, varsinkaan väsyneenä päiväkotipäivän jälkeen. (Erityisesti kävely Stockan pysäkiltä muskariin Tammerkosken koululle on koettelemus pienille jaloille...)
Rattaista olisi kieltämättä edelleen jonkin verran hyötyä, mutta en ole viitsinyt ottaa niitä uudelleen käyttöön, kun kerran sovimme lapsen kanssa että nyt hän on riittävän iso kulkemaan omin jaloin. Tuon ikäiselle on tärkeää saada tuntea olevansa iso. Ostoskassit on toinen ongelma: rattaiden kanssa ne oli helppo lykätä alatasolle ja lapsi kyytiin. Nyt on kädet täynnä kasseja ja lapsi roikkuu jossain kulmassa kiinni, mieluiten riittävässä puristusotteessa ettei juokse autojen alle. Ymmärrän hyvin että moni vanhempi näkee tässä jo riittävästi syytä auton pitämiselle, mutta itse ajoin 10 vuotta ja olen erittäin tyytyväinen luovuttuani ajamisesta, joten en valita: kassien raahaaminen bussissa menee kuntoilusta, jota en istumatyössä (pääosin etätyössä kotona tietokoneen ruutua tuijottaessa) muuten saa lainkaan tarpeeksi.